Kalsiumsulfidi
| Kalsiumsulfidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CaS |
| Moolimassa | 72,15 |
| Ulkomuoto | Valkoinen tai harmahtava kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 2 528 °C[2] |
| Tiheys | 2,8 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Kalsiumsulfidi (CaS) on kalsium- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää loisteaineiden ja voiteluaineiden valmistukseen sekä tekstiiliteollisuudessa.
Ominaisuudet
Puhtaana kalsiumsulfidi on valkoista, mutta epäpuhtauksien vuoksi se on usein harmahtavaa tai kellertävää. Alkeiskopiltaan yhdiste on kuutiollinen ja rakenne muistuttaa natriumkloridin kiderakennetta. Yhdiste liukenee vähäisessä määrin veteen ja reagoi veden kanssa muodostaen vetysulfidia. Myös hapot reagoivat kalsiumsulfidin kanssa muodostaen vetysulfidia. Kuumennettaessa kalsiumsulfidia kuumassa ilmassa se hapettuu kalsiumsulfaatiksi.[1][2][4][5]
Valmistus ja käyttö
Kalsiumsulfidia muodostuu kuumennettaessa kalsiumin ja rikin seosta, mutta yleensä sitä valmistetaan pelkistämällä kalsiumsulfaattia hiilellä. Aikaisemmin kalsiumsulfidia saatiin myös sivutuotteena valmistettaessa natriumkarbonaattia niin kutsutulla Leblanc-prosessilla.[1][2][4][5]
- CaSO4 + 2 C → CaS + 2 CO2
Kalsiumsulfidia voidaan käyttää tekstiiliteollisuudessa poistettaessa karvanpoistoaineena nahkojenkäsittelyssä. Doupattaessa kalsiumsulfidia harvinaisilla maametalleilla saadaan loisteaineita, joita voidaan käyttää muun muassa LED:ien valmistukseen. Ainetta lisätään myös voiteluaineisiin.[1][2][4]
Lähteet
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 283–284. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c d Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 138–140. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2018). (englanniksi)
- ↑ Calcium sulfide PubChem. Viitattu 8.9.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 165. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1071. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2018). (englanniksi)