Qashqadaryon alue
| Qashqadaryon alue | |
|---|---|
 Ko‘kgumbazin moskeija Qarshissa. |
|
 Alueen sijainti Uzbekistanin kartalla. |
|
| Valtio | Uzbekistan |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Qarshi |
| Pinta-ala | 28 570 km² |
| Väkiluku (2024) | 3 560 600 |
Qashqadaryon alue (uzb. Qashqadaryo viloyati) on hallintoalue Uzbekistanin eteläosassa. Sen keskus on Qarshin kaupunki.[1] Alueen pinta-ala on 28 570 neliökilometriä[2]. Asukasmäärä oli 3 560 600 vuonna 2024[3].
Maantiede, ilmasto ja luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Qashqadaryon alue sijaitsee Pamir–Alaivuoriston länsireunalla Qashqadaryojoen vesistöalueella. Se rajoittuu pohjoisessa Navoiyn ja Samarkandin alueisiin, idässä Tadžikistaniin ja Surxondaryon alueeseen, etelässä Turkmenistaniin ja lännessä Buharan alueeseen.[1][4]
Alue on pääosin tasankoa, johon kuuluvat lännestä itää kohti loivasti kohoava Qarshin aro, Nishonin aro etelässä ja Sandiqlin aavikko lounaassa. Idässä on Kitobin–Qamashin ylänkö. Koillisessa kohoavat Zarafshonvuoret ja idässä ja kaakossa Hisor reunavuorineen. Hyötykaivannaisiin kuuluvat maakaasu ja -öljy, kaliumsuola, marmori, grafiitti, elohopea, kupari ja öljyliuske.[1][4]
Seudulla vallitsee kuiva aavikko- ja osittain subtrooppinen ilmasto. Talvet ovat leutoja ja kesät pitkiä, kuumia ja kuivia. Keskilämpötila on tammikuussa 0,2–1,9 ja heinäkuussa 28–29,5 astetta. Vuotuinen sademäärä on tasangolla 290–300 ja vuorilla 550–650 millimetriä. Sateita saadaan etupäässä keväällä ja talvella.[1][4]
Qashqadaryon ja sen sivujokien vesi käytetään kanavien ja tekojärvien avulla pääosin maatalouden keinokasteluun. Lisävettä saadaan Zarafshonjoesta. Keinokastelun avulla on muodostettu Qarshin, Kitobin–Shahrizabzin ja Gʻuzorin–Qamashin keidasalueet.[1][4]
Tasangon luonnonvarainen kasvillisuus koostuu lähinnä ruoho- ja heinäkasveista ja pensaista. Qashqadaryon ja sen sivujokien varsilla on rantametsiä. Vuorten rinteillä kasvaa katajia, manteli- ja pistaasipuita ja hopeapensaita. Eläinkuntaan kuuluvat monet lintulajit, matelijat ja hämähäkkieläimet sekä vuorten argaali, kauris, karhu, susi, sakaali ja kettu. Suojelualueita ovat Hisorin ja Kitobin luonnonpuistot.[1][4]
Hallinnollinen jako ja asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1943 perustettu alue kuului Surxondaryon alueeseen vuosina 1960–1964[1]. Se käsittää Qarshin ja Shahrisabzin aluetasoiset kaupungit sekä 14 piirikuntaa: Chiroqchi, Dehqonobod, G‘uzor, Kasbi, Kitob, Ko‘kdala, Koson, Mirishkor, Muborak, Nishon, Qamashi, Qarshi, Shahrisabz ja Yakkabog‘[5]. Muut kaupungit ovat suuruusjärjestyksessä Koson, Kitob, Qamashi, Muborak, G‘uzor, Chiroqchi, Yakkabog, Beshkent, Yangi-Nishon ja Tolimarjon[6]. Taajamia on 117, maaseudun itsehallintoalueita 18 ja maaseutuasutuksia 1 042[5].
Asukkaat ovat etupäässä uzbekkeja (93 %). Lisäksi on muun muassa tadžikkeja (4 %), turkmeeneja (1 %) ja venäläisiä (1 %).[7] Kaupunkiväestön osuus oli 43 prosenttia vuonna 2024[8].
Talous ja liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Qashqadaryon alueen pääelinkeinot ovat maatalous ja teollisuus. Viljelysmaata on 443 400 hehtaaria, josta yli puolet tuottaa viljaa ja alle kolmannes puuvillaa.[2] Alueella viljellään myös perunaa, meloneja, vihanneksia, hedelmiä ja viinirypäleitä. Karjataloudella on suuri merkitys. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet ja siipikarja. Lisäksi tuotetaan silkkikuitua ja hunajaa.[1]
Alueella on öljy- ja maakaasu-, elintarvike-, kemian ja tekstiiliteollisuutta[2]. Qashqadaryon alue tuottaa valtaosan Uzbekistanin öljystä, maakaasusta ja kaasukondensaatista. Kaasuteollisuuden keskukset ovat Muborak ja Sho‘rtan.[1] Dehqonobodin lannoitetehdas on Keski-Aasian ainoa kaliumlannotteiden valmistaja. Tolimarjonissa on suuri lämpövoimala.[9]
Alueelta on maantie- ja rautatieyhteydet Samarkandiin ja Taškentiin, Buharaan, Termiziin, Dušanbehen ja Turkmenistaniin. Qarshissa on kansainvälinen lentoasema.[1]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Qarshissa toimii yliopisto sekä tekninen ja talouskorkeakoulu. Kulttuurilaitoksia ovat alueen kotiseutumuseo, Timur Lenkin museo Shahrisabzissa, musiikki- ja draamateatteri ja nukketeatteri. Tärkeimmät rakennusmuistomerkit sijaitsevat Shahrisabzissa ja Qarshissa. Katta Langarin kylässä on 1400–1500-luvuilla rakennettu Langarotan moskeija ja mausoleumi, Kitobin piirissä samanikäinen Xoja Ilimkonin talo ja Fudinossa 1000–1800-luvuilla pystytetty Xusamotan rakennusryhmä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 10-zhild, s. 622–629. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2005. ISBN 5-89890-091-8
- ↑ a b c Oʻzbekiston hududlarining yillik statistik toʻplami, s. 225, 230. Toshkent: Oʻzbekiston Respublikasi Davlat statistika qoʻmitasi, 2020.
- ↑ Doimiy aholi soni (jami) O’zbekiston Respublikasi Prezidenti huzuridagi Statistika agentligi. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ a b c d e Uzbekskaja Sovetskaja Sotsialistitšeskaja Respublika, s. 472–474. Taškent: Glavnaja redaktsija Uzbekskoi sovetskoi entsiklopedii, 1981.
- ↑ a b O`zbekiston Respublikasining ma`muriy-hududiy bo`linishi Qashqadaryo viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ Shaharlar geografiyasi, s. 146. Toshkent: Barkamol fayz media, 2018. ISBN 978-9943-5519-4-7 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Doimiy aholi sonining milliy tarkibi (shahar / qishloq) O'zbekiston Respublikasi ochiq ma'lumotlar portali. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ Hududlar bo`yicha shahar va qishloq aholisi soni Qashqadaryo viloyati statistika boshqarmasi. Viitattu 18.6.2024.
- ↑ Kashkadarya Region: New Opportunities And Perspectives UNDP. Viitattu 18.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Andijon
- Buxoro
- Fargʻona
- Jizzax
- Karakalpakia (tasavalta)
- Namangan
- Navoiy
- Qashqadaryo
- Samarkand
- Sirdaryo
- Surxondaryo
- Taškent (pääkaupunki)
- Taškent (alue)
- Xorazm