Ruusuritari
Der Rosenkavalier (Ruusuritari) | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Alkuperäinen nimi | Der Rosenkavalier | ||||||
Määritelmä | Kolminäytöksinen musiikillinen komedia | ||||||
Säveltäjä | Richard Strauss | ||||||
Libretto | Hugo von Hofmannsthal | ||||||
Pohjautuu | Molièren Monsieur de Pourceaugnac ja Louvet de Couvrain Les amours du chevalier de Faublas teoksiin. | ||||||
Tyylilaji | kolminäytöksinen komedinen ooppera | ||||||
Kieli | saksa | ||||||
Kantaesitys |
26. tammikuuta 1911 Hofoper, Dresden |
||||||
Aikajana Straussin oopperoista | |||||||
|
Ruusuritari (saks. Der Rosenkavalier) on Richard Straussin kolminäytöksinen ooppera, joka sai ensi-iltansa vuonna 1911 Dresdenin Hofoperissa. Teos oli harmonioiltaan perinteisempi kuin säveltäjän aikaisemmat oopperat, kuten Salome ja Elektra, ja siitä tuli suurmenestys. Se kuuluu yhä maailman eniten esitettyihin oopperoihin. Straussin Ruusuritari oli aikansa menestyksekkäin näyttämöteos.
Musiikista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruusuritarissa Strauss palaa Elektran osittaisesta atonaalisuudesta perinteiseen sointi- ja harmoniakuvaan. Kuuluisan hopearuusun sointivärin salaisuus on kolmen huilun ja kolmen sooloviulun, harpun ja celestan soittama korkea melodisista duurisoinnuista koostuva teema. Strauss käyttää oopperassaan kolme kertaa valsseja paroni Ochsin yhteydessä. Myös viittauksia Mozartin musiikkiin on löydetty. Myös nopeat tunteiden vaihtelut muistuttavat Mozartin oopperoita. Kolmannen näytöksen trioa pidetään yhtenä Straussin kauneimmista sävellyksistä. Säveltäjän toivomuksesta se soi hänen hautajaisissaan.
Tapahtumapaikka ja -aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wien, Maria Teresian ensimmäisten hallitusvuosien aikana noin vuonna 1750.
Hahmot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- marsalkatar, ruhtinatar Werdenberg (sopraano)
- paroni Ochs auf Lerchenau (basso)
- Octavian, kutsumanimeltään Quinquin, nuori aatelismies (mezzosopraano)
- von Faninal, rikas herrasmies (baritoni)
- Sophie, Faninalin tytär (sopraano)
- vanhapiika Marianne Leitmetzerin, seuraneiti (sopraano)
- Valzacchi, italialainen viehkeilijä (tenori)
- Annina, Valzacchin seuralainen (altto)
- poliisiviranomainen (basso)
- ruhtinattaren hovimestari (tenori)
- Faninalin hovimestari (tenori)
- notaari (basso)
- majatalon isäntä (tenori)
- laulaja (tenori)
- modisti (sopraano)
- eläinkauppias (tenori)
- 3 aatelista orpoa (sopraano, mezzosopraano, altto)
- 4 marsalkattaren lakeijaa (2 tenoria, 2 bassoa)
- 4 tarjoilijaa (tenori, 3 bassoa)
- 4 pientä lasta (4 sopraanoa)
- useita mykkiä rooleja
Juoniseloste
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]I Näytös
Nuoren ja komean Octavianin ja marsalkattaren aamuinen syleily keskeytyy odottamattoman vieraan saapuessa. Ruhtinattaren maalaisserkku Ochs von Lerchenau on löytänyt itselleen uuden morsiusehdokkaan ja tarvitsisi nyt nuorukaisen, joka suorittaisi kosinnan paronin puolesta. Octavian on valepukeutunut kauniiksi sisäköksi ja saa heti paronin huomion. Marsalkatar ehdottaa Octaviania paronin palvelukseen. Marsalkattaren aamuvastaanotto alkaa. Paikalle saapuu kaikenlaista väkeä. Ruhtinatar jää yksin huoneeseensa. Ruhtinatar huomaa oman maallisen katoavaisuuden merkityksen. Octavian ei ymmärrä rakastajattarensa tuntemuksia.
II Näytös
Faninalin palatsissa odotetaan ruususeremonian alkamista. Ruusuritari Octavian tulee ojentamaan hopearuusun paronin rakastetulle, Faninalin tyttärelle Sophielle ja samalla lumoutuu tämän kauneudesta. Sophien mielestä paroni käyttäytyy sopimattomasti ja hakee turvaa Octavianin luota. Nuoret syleilevät toisiaan. Paroni Ochs haastaa Octavianin kaksintaisteluun. Taistelussa paroni saa pienen haavan, mutta tekee siitä suuren numeron. Octavian häädetään ja Faninal määrää tyttärensä Sophien paronin vaimoksi. Valepukuinen sisäkkö-Octavian on keksinyt juonen Sophien pelastamiseksi. Paroni saa Octavianin kutsun tapaamiseen. Paroni menee ansaan ja uneksii uusista lemmenseikkailuista valssin tahdissa.
III Näytös
Majatalossa valmistellaan tapaamista. Octavian ilmestyy paikalle sisäköksi pukeutuneena ja varoo menemästä liian lähelle paronia, jottei paljastaisi itseään. Octavian on lähettänyt Faninalille viestin, jotta tämä saisi sulhasen kiinni itse teossa. Faninal saapuu ja näkee Ochsin todellisen luonteen ja peruuttaa häät. Ruhtinatar saapuu ja älyää tilanteen. Hän päästää irti Octavianista eikä asetu vastustamaan kahden nuoren rakastavaista liittoa.
Kuuluisia aarioita ja kohtauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- "Die Zeit, die ist ein sonderbar' Ding" – Marsalkatar, I näytös
- "Di rigori armato il seno" – Italialaisen laulajan aaria, I näytös
- "Mir ist die Ehre widerfahren" – Hopearuusun luovutus (Octavian ja Sophie), II näytös
- "Marie Theres'! / Hab' mir's gelobt" – Lopputrio (Octavian, marsalkatar, Sophie), III näytös
- "Ist ein Traum" – Loppuduo (Octavian, Sophie), III näytös
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Batta, András 2001. Ooppera – säveltäjät, teokset, esittäjät. Suomentaneet Elli Ainola, Sari Haataja, Anna Mäntynen, Juha-Pekka Niemelä, Annu-Sinikka Salminen. Espanja, Köneman Verlaggesellschaft mbH.