Ruotsin turvallisuuspoliisi
Turvallisuuspoliisi Säkerhetspolisen |
|
---|---|
Perustettu | 1. lokakuuta 1989 |
Toimivalta | Ruotsin sisäasiainministeriö |
Päätoimipaikka | Solna, Ruotsi |
Johtaja | Charlotte von Essen |
Työntekijöitä | 1 400 |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Turvallisuuspoliisi[1] (ruots. Säkerhetspolisen, lyhenne Säpo) on Ruotsin poliisin tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu, verrattavissa Suomen Suojelupoliisiin. Se toimii Ruotsin Poliisiylihallituksen (Rikspolisstyrelsen) itsenäisenä yksikkönä. Turvallisuuspoliisin nimi oli ennen Rikspolisstyrelsens säkerhetsavdelning. Turvallisuuspoliisin toimintaa johtaa pääjohtaja, lokakuusta 2021 lähtien Charlotte von Essen.[2]
Turvallisuuspoliisin tehtäviin kuuluvat rikosten sekä terroristitoiminnan torjuminen, vartiointi sekä turvallisuustehtävät. Tavoitteena on erityisesti Ruotsin turvallisuus ja siihen liittyen muun muassa valtionjohdon suojeleminen ja valtiovierailujen sekä vastaavien tapahtumien turvaaminen ja valvonta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsalaista turvallisuustoimea alettiin perustaa ensimmäistä kertaa vuonna 1914 rikollisuutta vastaan sekä turvallisuuden puolesta. Toimisto perustettiin silloiseen pääesikuntaan ja sitä kutsuttiin poliisijaostoksi. Jaosto oli suurimmillaan vuonna 1917 ja siihen kuului silloin kymmenen poliisia, rikoskomisario, rikosylikonstaapeli sekä kahdeksan rikoskonstaapelia.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen poliisijaosto lopetettiin ja vastuu siirtyi Tukholman poliisille. Siirtymävaiheen jälkeen jäljelle jäävät poliisit siirtyivät Eric Hallgrenin käskyvallan alle. Vuosina 1918–1938 kiinnitettiin huomiota erityisesti ulkomaalaisten, natsien sekä kommunistien valvontaan ja vakoiluun.
Toisen maailmansodan uhan alla laitettiin alulle salainen turvallisuusosasto vuonna 1937. Tämän turvallisuusosaston perustaminen kuitenkin edistyi hitaasti. Vasta vuotta myöhemmin allekirjoitettiin salainen julistus siitä, miten organisaatio ja miehitys toimivat. Rahaakaan ei myönnetty, joten uudet päälliköt alkoivat työskennellä tavallisen poliisin rinnalla. Ennen toista maailmansotaa työntekijöitä karsittiin 1 060:stä 100:aan. Vuonna 1939 kolmas ja kuudes osasto yhdistyivät ja ne saivat yhteisen apulaispoliisipäällikön, Martin Lundqvistin. Vasta Saksan miehittäessä Norjaa ja Tanskaa salainen turvallisuusosasto sai resursseja toiminnalleen. Vuonna 1939 yhdistettyjen osastojen yhteistyö päättyi kuitenkin 1946 ja sen sijaan Tukholmaan ja Ruotsin muihin suuriin kaupunkeihin laadittiin erityisosastoja, jotka tutkivat laitonta tiedustelutoimintaa sekä siihen liittyviä rikoksia.
Kylmän sodan aikaan turvallisuusosastosta tuli pysyvä. Toiminta siirtyi organisaatiollisesti valtionpoliisin kolmannelle osastolle sekä esimiehelle, Georg Thulinille. Kolmas osasto oli erikoistunut vakoiluun ja valvontaan ja sen ensimmäinen rikoskomisario oli Erik Lönn. Myös kuudes osasto perustettiin Tukholmaan ja se oli erikoistunut rikoksiin. Poliisitoimesta tuli valtiollista vuonna 1965. Siitä asti turvallisuuspoliisi vastasi poliisihallituksen turvallisuusosastosta. Poliisihallituksessa oli edustajia muun muassa eduskunnasta ja poliisihallitus tutki turvallisuusosaston toimintaa.
Turvallisuuspoliisi nykyisessä muodossaan perustettiin 1. lokakuuta 1989. Siten se sai itsenäisemmän aseman sekä oman pääjohtajansa, vaikka organisaatio oli edelleen osa poliisihallitusta. Pääjohtajia tänä aikakautena on ollut seitsemän. Ensimmäisenä virassa oli Mats Börjesson.[3] Vuoden 2021 lokakuusta lähtien virassa on ollut Charlotte von Essen.[2]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turvallisuuspoliisissa on noin 1 400 työntekijää. Useimmat toimivat Tukholmassa, mutta Turvallisuuspoliisilla on myös paikallisia toimistoja Uumajassa, Uppsalassa, Örebrossa, Norrköpingissä, Göteborgissa ja Malmössä. Yli puolet Turvallisuuspoliisin henkilöstöstä on poliiseja. Nämä työskentelevät esimerkiksi henkivartijoina, tutkijoina ja etsivinä. Turvallisuuspoliisissa on myös muita ammattiryhmiä edustettuina, muun muassa analyytikkoja, teknikoita, kääntäjiä, ekonomeja, juristeja, tulkkeja ja hallinnon henkilöitä.[4]
Rikoksien ehkäisyn sekä paljastamisen ohella turvallisuuspoliisilla on myös muodollinen vastuu valvonta- ja turvallisuustyöstä esimerkiksi valtiovierailujen yhteydessä. Ruotsinkielinen lyhenne Säpo eli Säkerhetspolisen on alkujaan lähtöisin medialta. Poliisin piirissä käytettiin nimityksiä valtionpoliisin kolmas osasto sekä rikososaston kuudes osasto. Turvallisuuspoliisia johtaa pääjohtaja, joka vuodesta 2021 lähtien on ollut Charlotte von Essen.[2] Turvallisuuspoliisin toiminnot on jaettu neljään osastoon, jotka ovat tiedusteluosasto, turvatoimien osasto, keskeisten tukitoimien osasto ja alueellinen osasto. Lisäksi johdon tukena toimii kanslia.
Tiedusteluosasto (avdelningen för säkerhetsunderrättelser)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiedusteluosaston tehtävä on hankkia Turvallisuuspoliisille tietoa, jonka pohjalta voidaan päättää turvatoimista. Tällä hetkellä osaston päällikkönä toimii Jan Garton. Tiedusteluosaston yksiköitä on kuusi.
- Esikunnan (stab) päätehtävä on johdon tukena toimiminen.
- Tilannekuvayksikkö (lägesbild) vastaa siitä, että Turvallisuuspoliisilla on ajantasaista tietoa kyvystään tunnistaa ja arvioida uhkia ja haavoittuvuuksia. Yksikkö myös huolehtii, että kokonaiskuva Turvallisuuspoliisin tiedustelutoiminnasta on ajan tasalla.
- Desk-yksikkö vastaanottaa, priorisoi ja jakaa operatiiviset tehtävät sekä huolehtii Turvallisuuspoliisin kansainvälisistä yhteyksistä.
- Tiedusteluyksikkö (inhämtning) vastaa tietojen hankinnasta.
- Työstöyksikkö (bearbetning) työstää tiedustelutietoa arvioidakseen uhkia ja turvatoimien tarpeellisuutta.
- Analyysiyksikkö (analys) vastaa uhkien ja haavoittuvuuksien arvioinnista.
Turvatoimien osasto (avdelningen för säkerhetsåtgärder)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osasto vastaa käytännön turvatoimista. Turvatoimien osaston päällikkönä toimii tällä hetkellä Anders Thornberg. Osastossa on kuusi yksikköä.
- Esikunta (stab) toimii johdon tukena.
- Henkilösuojausyksikkö (personskydd) huolehtii valtionjohdon suojelusta ja hoitaa valtiovierailuihin liittyviä suojelutehtäviä.
- Tiedusteluyksikkö (spaning) vastaa fyysisestä ja teknisestä jäljittämisestä ja tiedustelusta erityisesti arkaluontoisissa ympäristöissä.
- Tietoturvayksikkö (informationssäkerhet) vastaa muun muassa tietojärjestelmien turvallisuudesta.
- Tutkintayksikkö (utredning) hoitaa esitutkinnat, jotka kuuluvat Turvallisuuspoliisin vastuualueeseen.
- Operatiivinen yksikkö (operativa åtgärder) vastaa käytännön suojelutoimista.
Keskeisten tukitoimien osasto (avdelningen gemensamt centralt)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän osastoon on koottu Turvallisuuspoliisin tukitoimet. Osastoa johtaa tällä hetkellä Doris Högne Rydheim. Osastossa on viisi yksikköä.
- Talousyksikkö (ekonomi) vastaa Turvallisuuspoliisin taloudesta.
- Palveluyksikkö (service) huolehtii muun muassa postin käsittelystä, puhelinvaihteesta sekä kulkuneuvoista.
- Henkilöstöyksikkö (human resources) vastaa virastoa koskevista työnantajan velvollisuuksista.
- Tekninen yksikkö (teknik) pitää huolta Turvallisuuspoliisin tietojärjestelmistä.
- Viestintäyksikkö (kommunikation) hoitaa sisäistä ja ulkoista viestintää.
Alueellinen osasto (avdelningen för gemensamt lokalt)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osaston päätehtävänä on hankkia tietoa alueellisten yksiköiden kautta. Osaston johdossa on tällä hetkellä Anders Kassman. Alueelliset yksiköt ovat:
- Eteläinen yksikkö (Blekingen, Kalmarin, Kronobergin ja Skånen läänit)
- Läntinen yksikkö (Hallandin ja Länsi-Götanmaan läänit)
- Eteläisen Keski-Ruotsin yksikkö (Jönköpingin, Södermanlandin, Itä-Götanmaan, Värmlannin ja Örebron läänit)
- Pohjoisen Keski-Ruotsin yksikkö (Uppsalan, Gotlannin, Västmanlandin, Taalainmaan ja Gävleborgin läänit)
- Pohjoinen yksikkö (Länsi-Norrlannin, Jämtlannin, Västerbottenin ja Norrbottenin läänit)
Pääjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- P.G. Vinge (1964–1970)
- Hans Holmér (1970–1976)
- Sven-Åke Hjälmroth (1976–1987)
- Sune Sandström (1987−1989)
- Mats Börjesson[3] (1989–1994)
- Anders Eriksson[3] (1994–1999)
- Jan Danielsson[3] (2000–2003)
- Klas Bergenstrand[3] (2004–2007)
- Anders Danielsson [3] (2007–2012)
- Anders Thornberg[2][5] (2012–2018)
- Klas Friberg[2] (2018–2021)
- Charlotte von Essen (2021–)
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turvallisuuspoliisin toiminta on jaettu viiteen osaan:
- Vastavakoilu
- Terrorismin torjunta
- Ruotsin perustuslakien turvaaminen
- Turvallisuuden suojaaminen
- Henkilöiden suojaaminen
Vastavakoilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turvallisuuspoliisin harjoittama vastavakoilu tarkoittaa sellaisen vakoilun ja muun luvattoman tiedustelutoiminnan ehkäisemistä ja paljastamista, joka kohdistuu Ruotsiin, Ruotsin intresseihin ulkomailla tai ulkomaiden intresseihin Ruotsissa. Tämä sisältää myös pakolaisvakoilun eli Ruotsissa oleskeleviin poliittisiin toisinajattelijoihin kohdistuvan valvonnan ja attentaatit.
Terrorismin torjunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turvallisuuspoliisi pyrkii torjumaan ja paljastamaan Ruotsiin ja Ruotsissa sijaitseviin ulkomaisiin intresseihin kohdistuvaa terrorismia, terroritoimintaa muissa maissa, kansainvälisten terroristijärjestöjen solujen esiintymistä Ruotsissa sekä terroristitoiminnan tukemista ja rahoitusta.[6]
Tätä tarkoitusta varten perustettiin vuonna 2005 NCT (Nationell centrum för terrorhotbedömining, Terroriuhkien arvioinnin kansallinen keskus), joka tekee strategisia analyyseja Ruotsin ja Ruotsin intressien vastaisista terroriuhista sekä analysoi tapahtumia ja terrorismin kehitystä ulkomaailmassa. Se on pysyvä työryhmä Ruotsin terrorisminvastaisessa yhteistyöneuvostossa. NCT:ssä istuu edustajia MUST:ista (Militära underrättelse- och säkerhetstjänsten, Ruotsin armeijan tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu), FRA:sta (Försvarets radioanstalt) ja turvallisuuspoliisista.[7]
Perustuslain turvaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perustuslain turvaaminen tarkoittaa sellaisen toiminnan ehkäisemistä ja paljastamista, joka pyrkii väkivallan, uhkailun tai pakon avulla muuttamaan Ruotsin valtiomuotoa. Turvallisuuspoliisi pyrkii vastustamaan luvatonta vaikuttamista poliittisiin päätöksiin ja niiden toimeenpanoon sekä vapaaseen keskusteluun.
Yhteiskuntaa uhkaavan rikollisuuden vastainen osasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osasto keskittyy suojelemaan niitä tehtäviä ja järjestelmiä, joiden katsotaan olevan erityisen tärkeitä demokratiassa. Näitä ovat esimerkiksi poliittinen päätöksenteko, päätösten toimeenpano ja vapaa media.
Osasto perustettiin vuonna 2007. Vuonna 2008 se julkaisi vapaasti saatavilla olevan raportin luottamushenkilöihin kohdistuvista uhkauksista.[8] Raportissa todetaan, että mielenterveysongelmaisten ja mielipiteitään väkivalloin puolustavien kansalaisten lisäksi poliitikkojen uhkana ovat myös järjestäytyneemmät tahot, kuten antifasistinen järjestö AFA (Antifascistik aktion i Sverige). Järjestö on uhannut erityisesti Ruotsidemokraattien aktiivisia jäseniä ja se pyrkii saamaan puolueen edustajat luopumaan poliittisista tehtävistään. Järjestö on myös syyllistynyt uhkauksiin ja vahingontekoon Ruotsin maahanmuuttoviraston ja maahanmuuttotuomioistuimen työntekijöitä kohtaan.
Turvallisuuden suojaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Turvallisuuspoliisin tehtävänä on suojella Ruotsia vakoilulta, sabotaasilta ja muilta toimilta, jotka uhkaavat valtion turvallisuutta. Turvallisuuspoliisi mm. neuvoo ja valvoo tiettyjä viranomaisia ja yrityksiä suojellakseen niiden valtion turvallisuuden kannalta tärkeitä toimintoja ja ehkäistäkseen terrorismia.
Henkilöiden suojaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henkilöiden suojaaminen tarkoittaa yhteiskunnallisesti merkittävien henkilöiden seurantaa ja suojelua. Suojeltaviin henkilöihin kuuluvat muun muassa Ruotsin pääministeri, valtioneuvosto ja kuningasperhe sekä valtiovierailujen aikana muiden maiden valtionpäämiehet ja pääministerit.
Turvallisuuspoliisi pyrkii myös estämään joukkotuhoaseiden levittämistä, hankintaa ja valmistusta. Tavoitteena on estää aseiden valmistuksessa käytettävien tietojen, valmisteiden tai aineiden vieminen Ruotsista tai Ruotsin kautta sellaisille tahoille, jotka aikovat valmistaa tai kehittää joukkotuhoaseita.
Turvallisuuspoliisi myös avustaa muita poliisiviranomaisia ja joissakin tilanteissa muun muassa lainaa teknologiaansa telekuuntelua ja muita seurantatoimia varten.
Kiistanalainen poliittisten mielipiteiden rekisteröinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mielipiteiden rekisteröinti puoluejäsenyyden tai poliittiseen järjestöön kuulumisen perusteella kiellettiin 1969. Siitä lähtien ruotsalaisella turvallisuuspalvelulla ei ole ollut lupaa pitää kirjaa esimerkiksi henkilöistä, jotka kuuluivat Vasemmistopuolue kommunisteihin. Käytännössä rekisteröinti kuitenkin jatkui. Hallituksen toimeksiannosta Turvallisuuspoliisi on tarkkaillut erityisesti erinäisiä kumouksellisia vasemman siiven järjestöjä sekä äärioikeistolaisia järjestöjä, joilla epäiltiin olevan militaristisia aikeita.
Henkilövalvontajulistuksen sovellusmääräysten mukaan Turvallisuuspoliisin tulisi rekisteröidä vasemmistolaisten ryhmittymien aktiiviset jäsenet siltä varalta, että he yrittäisivät toteuttaa vallankumoukselliset suunnitelmansa. Näin heidät olisi helpompi etsiä ja heidän aikeensa mitätöidä kriisitilanteessa, esimerkiksi valtion ajautuessa sotaan. Rekisteriin merkitylle henkilölle tämä tarkoitti käytännössä esimerkiksi sitä, että tiettyihin turvallisuusluokiteltuihin työtehtäviin ei päässyt töihin. Tällaisia työtehtäviä oli noin 400 000 eri yritysten ja viranomaisten palveluksessa. Henkilöiden löytymistä näistä rekistereistä tarkistetaan noin 160 000 kertaa vuodessa. Salakuuntelu, järjestöihin soluttautuminen sekä rikollisetkin toimet ovat olleet käytössä, kun Turvallisuuspoliisi on rekisteröinyt eri tavoin sosialistisiin ja kommunistisiin järjestöihin kytköksissä olevia Ruotsin kansalaisia.
Valvonnanalaiset puolueet ja järjestöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valvonnan piiriin kuuluvia järjestöjä pidettiin salassa yli kolmen vuosikymmenen ajan. Vuonna 2003 paljastui, että sosiaalidemokraattinen hallitus oli antanut vuosina 1970 ja 1973 määräyksiä koskien yhteensä pariakymmentä järjestöä. Näitä järjestöjä olivat mm. SKP (Ruotsin kommunistinen puolue), Clarté, KFML(r) (Kommunistinen marxilais-leninistinen liitto), SKU(ml) (Ruotsin kommunistinen nuorisoliitto), SKS(ml) (Ruotsin kommunistinen Opiskelijaliitto), MLK (Marxilais-leninistinen taisteluliitto), RMF (Vallankumouksellinen marxilainen liitto) ja Förbundet Kommunist (Kommunistiliitto). Määräykset koskivat myös äärioikeistolaisia ja uusnatsistisia järjestöjä kuten Nordiska rikspartiettia (Pohjoismainen kansallispuolue), Nysvenska Rörelseniä (Uusi ruotsalainen liike) ja Demokratisk alliansia (Demokraattinen liitto) sekä PAX-VCO i Lund -rauhanjärjestöä ja yleisempää vasemmistojärjestö SDS:ää (Opiskelijat demokraattisen yhteiskunnan puolesta).
Tietyin edellytyksin oli sallittua pitää rekisteriä näiden järjestöjen jäsenistä, esimerkiksi jos he olivat ”johtavassa asemassa”. Pelkkä ”normaali yhdistystoiminta”, kuten kokouksiin osallistuminen ei ollut riittävä peruste rekisteröintiin. Käytännössä kuitenkin varsin löyhätkin yhteydet kyseisiin järjestöihin olivat riittävä peruste saada nimi merkityksi Turvallisuuspoliisin varsinaisesta keskusrekisteristä erillään oleviin ”työmuistiinpanoihin”, joihin listattiin esimerkiksi eri vasemmistolehtien tilaajia. Carl Bildtin hallitus luokitteli RKU-liiton (Vallankumoukselliset kommunistinuoret) HT 19 -järjestöksi niinkin myöhään kuin vuonna 1993. HT 19 -järjestöjä ovat järjestöjä, joihin tulee ”kiinnittää erityistä huomiota”. Tämä on johtanut muun muassa lentovalvontaan liiton kesäleirillä Tivedenissä. Olennaista tässä yhteydessä on se, että pelkkä nuorisoliittoon kuuluminen on ollut riittävä peruste rekisteröintiin.
Reilun kolmen vuosikymmenen aikana Turvallisuuspoliisi ei ole kyennyt osoittamaan valvonnanalaisten vasemmistojärjestöjen olevaan minkäänlaisen törkeän rikollisen toiminnan takana. KFML(r):n jäsenten ja kannattajien valvonta on tuonut esiin kolme rikosta: luvaton poissaolo puolustusvoimista, laiton ilmoitusten kiinnitys sekä väkivalta virkamiestä vastaan. Mielipiteiden rekisteröinnin vastainen kritiikki on ollut mittavaa, etenkin kun järjestöt ovat olleet avoimia ja perustettu yhdistysdemokratian periaatteiden mukaisesti, eivätkä he ole käyttäneet militantteja keinoja toiminnassaan. Turvallisuuspoliisin piti myös rekisteröidä johtavassa asemassa olevat jäsenet järjestössä DFFG (Yhdistyneet Etelä-Vietnamin kansallinen vapautusrintama -ryhmät) ”siinä määrin kun nämä ovat rekrytointipohjana KFML:lle”.
Rekisteriin on päätynyt niinkin nuoria lapsia kuin 15-vuotiaita, joiden ainoa rikos on ollut kannanotto Vietnamin sodan lopettamiseen. Usein rekisteröintiin on riittänyt esimerkiksi Proletären (Proletaari) -lehden tilaaminen tai vasemmistopuolueeseen kuuluminen. Turvallisuuspoliisin arkistojen avaamista ovat ajaneet ihmisoikeusaktivistit, kuten itsekin rekisterissä oleva toimittaja ja Kansanpuoleen liberaalien kansanedustaja Ingrid Segerstedt-Wiberg yhdessä muiden rekisterissä olevien poliittisesti radikaalien henkilöiden, kuten Bengt Frejdin kanssa.
Seurauksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta on tullut langettava tuomio Ruotsille ihmisoikeusrikkomuksesta, sillä tällainen rekisteröintimuoto on vaikuttanut suhteettomasti rekisteröinnin kohteena olevien yksityiselämän suojaan. Tietoa rekisteristä oli vuotanut lehdistön tietoon ja oikeuskansleri Hans Stark sai vuonna 1988 tehtäväkseen selvittää, oliko Turvallisuuspoliisi syyllistynyt laittomaan poliittisten mielipiteiden rekisteröintiin. Hänen tekemänsä raportti ei sisältänyt moitteita kyseisestä toiminnasta, mutta raportin salaisessa osassa hän toteaa Ruotsin kansalaisen päätyneen rekisteriin, koska hän oli Proletären–lehden tilaaja. Turvallisuuspoliisin entinen johtaja Mats Börjesson on jälkeenpäin todennut toiminnan olleen lainvastaista. Turvallisuuspoliisin omatkin juristit ovat sitä mieltä, että ”muistiinpanojen täytyy nähdä olevan ristiriidassa perustuslain poliittisista rekisteröintiä koskevan säädöksen sekä Turvallisuuspoliisin rekistereitä koskevien erikoismääräysten kanssa”.
Turvallisuuspalvelutoimikunta on todennut raportissaan, että ”tänäkin päivänä on huomattava riski sille, että poliittisten mielipiteiden rekisteröinnin kieltoa rikotaan poliittisissa ääriryhmittymissä toimivien henkilöiden valvonnan yhteydessä”.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Turvallisuuspoliisin viralliset sivut (Säkerhetspolisen: Historik) (ruotsiksi) (englanniksi)
- Turvallisuuspoliisin viralliset sivut (Säkerhetspolisen: Organisation) (ruotsiksi) (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tietoa Turvallisuuspoliisista Turvalisuuspoliisi. Viitattu 1.10.2018.
- ↑ a b c d e Charlotte Von Essen Säkerhetspolisen. 1.10.2021. Viitattu 23.3.2022. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f CHEFER & GENERALDIREKTÖRER 1914-2014: 100 ÅR MED SVENSK SÄKERHETSTJÄNST. 2014. Säkerhetspolisen (Säpo). Viitattu 21.10.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Suomeksi (finska) sakerhetspolisen.se. Turvallisuuspoliisi. Viitattu 2.8.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Anders Thornberg ny rikspolischef Nyheter. 1.2.2018. Aftonbladet. Viitattu 21.10.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Om Säkerhetespolisen Säkerhetspolisen (Säpo). Viitattu 30.3.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Samverkansrådet mot terrorism Terrorism. Säkerhetspolisen. Viitattu 30.3.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Hot mot förtroendevalda Download (PDF). Säkerhetspolisen. Arkistoitu 13.7.2012. Viitattu 30.3.2011. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsin turvallisuuspoliisi Wikimedia Commonsissa