Georg Meri
Georg-Peeter Meri (8. lokakuuta 1900 Koltšanovo, Uuden-Laatokan kihlakunta, Pietarin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 10. kesäkuuta 1983 Tallinna, Viron SNT, Neuvostoliitto) oli virolainen diplomaatti, kirjallisuustieteilijä ja kääntäjä.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Georg Meri syntyi Pietarin lähistöllä, ja perhe muutti Tallinnaan vuonna 1905. Meri kävi koulunsa Tallinnassa ja opiskeli Moskovassa mutta joutui bolševikkien vangiksi vuonna 1918. Palattuaan Viroon hän osallistui vapaussotaan. Hän jatkoi opintojaan Tarton yliopistossa (1920–1923) ja Pariisin yliopistossa (1931–1933).[1]
Meri työskenteli Viron tiedeakatemiassa vuosina 1919–1926 ja sitten vuoteen 1940 Viron ulkoasiainministeriössä ulkomaankaupan osastopäällikkönä. Neuvostoliiton miehitettyä Viron hänet pidätettiin ja lähetettiin Siperiaan vuosiksi 1941–1945. Palattuaan Neuvosto-Viroon hän työskenteli toimittajana ja kääntäjänä; hän oli poliittisista syistä vangittuna 1950–1953.[1]
Meri tunnetaan erityisesti Shakespeare-käännöksistään. Hän käänsi Shakespearen näytelmistä suuren osan viroksi sekä julkaisi näytelmistä tutkielmia. Lisäksi hän käänsi venäläisten kirjailijoiden teoksia (mm. Nikolai Dobroljubov, Nikolai Tšernyševski).[1]
Georg Meri avioitui vuonna 1923 Alice-Brigitta Engmannin (1909–1986) kanssa. Heille syntyi kaksi lasta: kirjailija, presidentti Lennart Meri ja valtionvirkamies Hindrek Meri.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Meri, Georg. (Arkistoitu – Internet Archive) Eesti biograafiline andmebaas ISIK.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
