Lähdekoodi sivulle Sukunimi

== Sukunimet eri kulttuureissa ==
Nimenantokäytännöt vaihtelevat maittain ja kulttuureittain. Aluksi ihmisille annettiin vain [[etunimi]]. Etunimen lisäksi käytettiin Pohjoismaissa yleisesti [[patronyymi|isännimeä]] kuten ''Matti Juhaninpoika''. Nykyäänkin sellainen esiintyy Suomessa joillakuilla henkilöillä toisena etunimenä. Sukunimet ovat usein syntyneet isännimen, asuinpaikan tai ammatin mukaan. Isännimistä ovat saaneet alkunsa myös esimerkiksi [[Ruotsi]]ssa ja [[Tanska]]ssa yleiset ''-sson'' ja ''-sen'' -loppuiset sukunimet. Monissa maissa, kuten esimerkiksi [[Saksa]]ssa, on yleistä, että sukunimi alkujaan kuvasti ammattia tai yhteiskuntaluokkaa.

Useimmissa [[Länsimaat|länsimaissa]] sukunimi mainitaan yleensä etunimen jälkeen. Monissa [[aasia]]laisissa ja [[afrikka]]laisissa kulttuureissa sukunimi mainitaan ennen etunimeä. Tunnettuja esimerkkejä ovat [[Kiinalainen nimi|Kiina]] ja muut itäaasialaiset kulttuurit sekä Euroopassakin [[Unkari]]. Länsimaissakin hakuteoksissa henkilöt yleensä aakkostetaan ensisijaisesti sukunimen mukaan. Sukunimi on tällöin poikkeavasti etunimen edellä, usein pilkulla erotettuna. Suomessa on lisäksi puhekielessä tavallista käyttää sukunimen [[genetiivi]]ä etunimen edellä, Virtasen Pekka.

Länsimaissa on yleistä, että nainen vaihtaa sukunimensä solmiessaan [[Avioliitto|avioliiton]] ja ottaa aviomiehensä sukunimen. Joskus nimet yhdistetään kaksiosaiseksi nimeksi. Toisaalta on mahdollista, että mies ottaa vaimonsa sukunimen. Noin viidennes naisista pitää oman sukunimensä, ja joskus nimet yhdistetään kaksiosaiseksi nimeksi. Aikanaan mies on vaihtanut sukunimensä esimerkiksi vaimon korkeamman aatelisarvon vuoksi ja ottanut vaimon suvun nimen tullessaan avioliiton kautta taloon.

Joissakin kulttuureissa etunimi kertoo sisarusten [[Syntymäjärjestys|ikäjärjestyksestä]]. Tällainen käytäntö on ainakin perinteisissä [[bali]]laisissa etunimissä. Perheen ensimmäinen lapsi on nimeltään Putu, toinen Made ja niin edelleen. Sukupuoli ilmaistaan erillisellä nimellä. Kun sarjan nimet loppuvat, aloitetaan alusta lisäämällä etunimeen ''Balik'' eli ''uudelleen''. Tämän perusteella voidaan esimerkiksi päätellä, että Balin pommi-iskujen tutkintaa johtanut poliisipäällikkö I Made Pastika oli perheensä toinen poikalapsi. [[Rooman valtakunta|Antiikin Roomassa]] käytettiin toisinaan samaan tapaan järjestysnumeroita etuniminä.

Sukunimiä ei edelleenkään käytetä kaikkialla, kuten [[Tiibet]]issä, [[Jaava]]ssa ja [[Islanti|Islannissa]]. Perinteisesti islantilaisilla on vain etunimi ja sen lisäksi [[patronyymi]]nimi,<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.nifin.fi/fi/kielet/pohjoismaiden-kielet/islanti#Islandsk%20navneskik | Nimeke=Islantilainen nimikäytäntö | Tekijä=Norden - pohjoismainen kulttuuripiste | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu=1.9.2012}}</ref>{{vanhentunut linkki}} Kuuluisia sukunimettömiä henkilöitä ovat muiden muassa Indonesian entiset johtajat [[Suharto]] ja [[Sukarno]].

=== Suomi ===

{{Pääartikkeli|[[Suomalaiset nimet]]}}

Länsisuomalaisille sukunimille ovat ominaista patronyymit, matronyymit ja talonnimien kanssa yhtenevät lisänimet. Itä-Suomessa käytössä ovat olleet puolestaan vakaasti periytyneet sukunimet. Itä-Suomen [[Rahvas|rahvaan]] sukunimikäytäntö saattaa olla yksi maailman vanhimmista.<ref name=":0">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm|Nimeke=Sukunimet sukututkimuksessa|Tekijä=Paikkala, Sirkka|Julkaisija=Suomen Sukututkimusseura|Viitattu=19.8.2008|arkisto=https://web.archive.org/web/20200428203737/http://www.genealogia.fi/nimet/nimi17s.htm|arkistoitu=28.4.2020}}</ref> Suomen yleisimmät sukunimet ovat [[Korhonen]], [[Virtanen]] ja [[Mäkinen]].<ref>http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1</ref>

==== Lainsäädäntöä ====

Suomessa [[laki]] edellyttää vuodesta 1920 että kaikilla on sukunimi.<ref name=ikiai>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-12333824 Perheen yhteinen sukunimi ei ole ikiaikainen perinne – moni muukin perheeseen liittyvä uskomus on sepitettä | Nimeke = Perheen yhteinen sukunimi ei ole ikiaikainen perinne – moni muukin perheeseen liittyvä uskomus on sepitettä | Tekijä = Marko Pulkkinen | Julkaisu = yle.fi | Ajankohta = 24.4.2022 kello 11:00 | Julkaisija = Yleisradio Oy | Viitattu = 21.5.2022}}</ref> Suomen lain mukaan [[lapsi]] saa vanhempiensa sukunimen. Jos vanhempien sukunimi on sama, lapsi (sekä biologinen että [[adoptiolapsi]]) saa sen. Muutoin lapsi saa sen vanhemman sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat. Jos ilmoitus jätetään tekemättä, lapsi saa äidin nimen. Täyssisaruksille on kuitenkin annettava sama sukunimi.

Suomessa sukunimen voi muuttaa [[Digi- ja väestötietovirasto|Digi- ja väestötietovirastossa]], mutta sen on täytettävä tietyt ehdot.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170946#L3P21|Nimeke=Etu- ja sukunimilaki (946/2017) 21 §|Ajankohta=|Julkaisija=Oikeusministeriö|Viitattu=18.3.2022|arkisto=https://web.archive.org/web/20191231181851/https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170946#L3P21|arkistoitu=31.12.2019}}</ref>

==== Sukunimi avioliitossa ====
[[Avioliitto]]a solmittaessa puolisot voivat molemmat säilyttää oman sukunimensä tai toinen voi ottaa puolisonsa nimen, jolloin hän voi käyttää omaa sukunimeään puolison nimen edellä (niin sanottu [[yhdistelmäsukunimi]]).<ref>Kivelä, Nordell: ''Jokaisen oikeustieto'', s. 46, WSOY, 2001</ref>

Yhdistelmäsukunimi muodostuu kahdesta sukunimestä, joiden välissä on kirjoituksessa [[yhdysmerkki]] (esimerkiksi Virtanen-Korhonen). Yhdistelmänimen osista ensimmäinen on Suomessa kantajansa aiempi sukunimi, jälkimmäinen puolestaan puolison sukunimi. Puolisot voivat valita yhden yhteisen sukunimen, joka siirtyy sellaisenaan lapselle.<ref>{{Verkkoviite | osoite = https://oikeusministerio.fi/-/etu-ja-sukunimea-koskeva-saantely-uudistuu-vuoden-vaihteessa | nimeke = Etu- ja sukunimeä koskeva sääntely uudistuu vuoden vaihteessa | ajankohta = 12.12.2018 | viitattu = 11.4.2024}}</ref>

Avioliittoon menevät naiset joutuivat muuttaman nimensä miehen sukunimeksi vuodesta 1930 lähtien, kunnes vuoden 1985 sukunimilain mukaan puolisot voivat ottaa yhteisen nimen, pitää omat sukunimensä tai jompikumpi puolisoista voi ottaa yhdistelmänimen.<ref name=ikiai /><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-8534766 | Nimeke = Japanilaiset naiset hävisivät oikeuden pitää oma sukunimi avioituessa | Tekijä = Ortamo, Simo | Julkaisu = Yle Uutiset | Ajankohta = 16.12.2015 | Viitattu = 25.3.2022}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kielikello.fi/-/puolison-nimi-vai-oma-nimi- | Nimeke = Puolison nimi vai oma nimi? | Tekijä = Paikkala, Sirkka | Julkaisu = Kielikello | Ajankohta = 1/2012 | Viitattu = 25.3.2022}}</ref>

==== Sukunimi rekisteröidyssä parisuhteessa ====
Parisuhdelain mukaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden sukunimi ei muutu parisuhteen rekisteröinnin yhteydessä.

=== Ruotsi ===
{{pääartikkeli|[[Ruotsalaiset sukunimet]]}}

Tavallisimmat ruotsalaiset sukunimet ovat kansanomaiset nimityypit, jotka ovat joko muotoa isännimi (''[[Johansson]]'', ''[[Andersson]]'') tai luontosanojen yhdistelmä (''[[Lindberg]]'', ''[[Granlöv]]''). Nämä yleistyivät 1800-luvulla, mutta porvarit olivat jo aikaisemmin käyttäneet luontosanojen yhdistelmää, jossa yhdistettiin kotipaikan nimi ja luontosana (''Almgren'' oli kotoisin Almbystä). [[Aatelisto]] rupesi käyttämään sukunimiä laajemmin 1500-luvulla. Vanhimmat aatelisnimet juontuvat usein sukuvaakunassa olevaan esineeseen (''[[Bielke]]'', ''[[Vaasa (suku)|Vasa]]''). 1600-luvulla aatelisnimet olivat yleensä tekemällä tehtyjä ja niissä yhdistettiin sanoja, joilla oli [[aristokraatti|aristokraattinen]] (eli ylimysvaltainen) sävy (''[[Lagercrantz]]''). Papisto omaksui myös sukunimikäytännön 1500-luvulla. Alussa suosittua oli tehdä latinalainen versio kotipaikkakunnasta (''Montanius'' Bergistä ja ''Nobelius'' Nöbbelövistä). 1600-luvulla papiston keskuudessa oli suosittua lyhentää latinalaiset nimet ranskalaisen mallin mukaisesti ja ''Nobeliuksesta'' tuli ''[[Nobel]]'' ja ''[[Wallenius|Walleniuksesta]]'' ''[[Wallén]]''.<ref>Fredrik Lindström ''Jordens smartaste ord'' (2002) ISBN 91-0-010348-9 {{sv}}</ref>

=== Ranska ja Quebec ===

[[Ranska]]ssa ja [[Québec]]issä nimenvaihdosta avioiduttaessa ei enää tunnusteta. Näin nainen, joka haluaa aviopuolisonsa sukunimen, joutuu anomaan nimenmuutosta virallisten kanavien kautta. Toisaalta vuoteen 2005 saakka Ranskassa lapset saivat automaattisesti isänsä sukunimen. Nykyisin sallittuja nimiä ovat isän tai äidin sukunimi taikka näiden yhdistelmä. Tämä muutos tehtiin Ranskan lainsäädännön mukauttamiseksi [[Euroopan neuvosto]]n vuoden 1978 julistuksen ja [[Yhdistyneet kansakunnat|YK:n]] vuoden 1979 julistuksen mukaiseksi.

=== Yhdysvaltojen mustien sukunimet ===

Monen [[Afroamerikkalaiset|afroamerikkalaisen]] sukunimi perustuu entisen isännän sukunimeen – kun vapautetut mustat orjat saivat valita nimensä, he valitsivat sen usein juuri entisen isäntänsä mukaan. Jotkut, kuten [[Muhammad Ali]] (alun perin ''Cassius Marcellus Clay Jr.''), ovat vaihtaneet nimensä mieluummin kuin käyttäneet orjanimenä pitämäänsä nimeä. Muhammed Alin nimenmuutokseen vaikutti hänen kääntymisensä [[islam]]in uskoon.

Ottaessaan sukunimiä vapautetut orjat suosivat myös Yhdysvaltojen presidenttien nimiä, esimerkiksi Jefferson ja Washington.

=== Espanjalaiset nimet ===
[[Espanja]]ssa sukunimi saadaan sekä äidiltä että isältä. Sukunimet voidaan yhdistää konjunktiolla ”y” (ja) tai ”de” (-sta, -stä), [[Katalonia]]ssa ”i”. Esimerkiksi Juan Guerrero Macíasin ja Ana de la Garza Díazin lapset saavat sukunimekseen Guerrero de la Garza. Arkikäytössä riittää yksi sukunimi, yleensä isän, joka aina muutoinkin ilmoitetaan ensimmäisenä sukunimenä. Tosin myös äidin sukunimeä voidaan käyttää: Esimerkiksi [[Pablo Picasso|Pablo Ruiz Picasso]] käytti äitinsä nimeä. Myös kirjailija [[Federico García Lorca]] tunnetaan yleensä äitinsä sukunimellä Lorca. [[Portugalin kieli|Portugalinkielisissä]] [[Portugali]]ssa ja [[Brasilia]]ssa isän ja äidin sukunimen järjestys on päinvastainen.

Puhutteluja ''señor'' (herra), ''señora'' (rouva) ja ''señorita'' (neiti) käytetään joko yksinään tai sukunimen kanssa. Nainen voi käyttää epävirallisesti miehensä ensimmäistä sukunimeä preposition "de" kanssa (esimerkiksi Sra. de Guerrero), joskin tämä käytäntö on vanhahtava. Puhutteluja ''don'' (herra) ja ''doña'' (rouva) käytetään vain etunimen kanssa. Niitä käytetään yleensä vain iäkkäistä tai korkea-arvoisista henkilöistä: esimerkiksi (Espanjan kuningaspari) don [[Felipe VI|Felipe]] ja doña Letizia.

=== Venäläiset nimet ===

Venäjänkieliset nimet koostuvat etu- ja sukunimen lisäksi isännimestä, joka seuraa aina etunimeä. Isän nimeen lisätään pääte, joka tarkoittaa tytärtä (-ovna) tai poikaa (-ovitš). Jos nimi päättyy pehmeään konsonanttiin, o muuttuu je:ksi (''е''). Esimerkiksi Vladimir Vladimirovitš Putinin isän nimi on Vladimir. Sergein poika saa isännimen Sergejevitš.

Virallisessa ja kunnioittavassa puhuttelussa käytetään sekä etu- että isännimeä. Presidentistä voidaan käyttää esimerkiksi puheessa nimeä Vladimir Vladimirovitš. Mediassa merkittävät henkilöt mainitaan joskus kaikilla kolmella nimellä.

Sukunimellä on yleensä eri muoto eri sukupuolilla: Esimerkiksi Boris Jeltsinin vaimo on nimeltään Naina Jeltsina.

=== Kiinalaiset nimet ===
{{pääartikkeli|[[Kiinalainen nimi]]}}

[[Kiina]]laisen käytännön mukaan sukunimi on ennen etunimeä (kuolleista puhuttaessa etunimi-sukunimi esimerkiksi hautakivissä). Kiinassa on käytössä vain noin 700 eri sukunimeä. Sukunimet ovat lähes poikkeuksetta yksitavuisia (mukaan lukien kaikkein yleisimmät nimet kuten [[Wang]], [[Liu]] ja [[Zhao]]), tosin löytyy myös harvinaisia kaksitavuisia nimiä (muun muassa ''Sima'' ja ''Ouyang''). Sukunimet ovat voineet säilyä samoilla suvuilla jopa vuosituhansia. Etunimet ovat usein kaksitavuisiakin.

=== Japanilaiset nimet ===
Nykyaikana japanilainen nimi (日本人名) koostuu sukunimestä (苗字 tai 名字, myōji), jota seuraa etunimi (下の名前, shita no namae). Miehillä voi olla keskimmäinen nimi, mutta se on erittäin harvinaista{{Lähde|Pikainen googlaus ei tue tätä väitettä – päinvastoin, lähteitä, jotka väittävät että japanilaisilla nimenomaan EI ole keskimmäistä nimeä, löytyy paljon.}}. Nimet kirjoitetaan yleensä [[kanji]]lla, harvoin [[hiragana]]lla tai [[katakana]]lla. Japanin kansalaisten on esitettävä romanisoitu nimi [[passi]]n hankkimista varten.

[[Kanji]]-nimiin on 2&nbsp;232 sallittua merkkiä (jinmeiyō kanji 人名用漢字) (2004), tosin määrää ollaan lisäämässä 578 merkillä lähitulevaisuudessa, jotta varmistettaisiin, että nimiä voidaan lukea ja kirjoittaa peruskoulusivistyksellä. Vanhakantaisissa nimissä on edelleen suhteellisen harvinaisia merkkejä listan ulkopuolelta, mikä voi osoittautua hankalaksi datatekniikan kannalta. Tällaiset merkit on usein korvattava muilla, samankaltaisilla merkeillä, joilla taas voi olla täysin eri merkitys. Lausumisongelmista selvitään usein [[furigana]]-merkkien avulla.

Ulkomaalaiselle Japanin kansalaisuus edellyttää japaninkielisen nimen hankkimista. Hallitus on yleensä sallinut alkuperäisen nimen katakanalla kirjoitettuna. Kuuluisin esimerkki{{Lähde}} on Martti Turunen, josta tuli ”[[Marutei Tsurunen|Tsurunen Marutei]]” (ツルネンマルテイ). On tosin mahdollista ottaa nimi, joka koostuu samalla tavalla lausutuista kanji-merkeistä. Tästä esimerkkinä on David Aldwinckle, josta tuli ”Arudō Debito” (有道出人). On myös mahdollista ottaa kokonaan uusi nimi, kuten Lafcadio Hearnin, josta tuli ”[[Koizumi Yakumo]]” (小泉 八雲). Tällöin oli tosin vielä pakollista tulla adoptoiduksi japanilaiseen perheeseen (Hearn liittyi vaimonsa perheeseen) ja ottaa heidän nimensä.

Pariskunnalla on oltava sama sukunimi, ja kun sukupuoliroolit ovat Japanissa voimakkaat, nimeä vaihtaa lähes aina nainen. Käytäntöä yritettiin muuttaa vuonna 2015, mutta Japanin korkein oikeus päätti, että laki vuodelta 1898 on yhä voimassa.<ref>[http://yle.fi/uutiset/japanilaiset_naiset_havisivat_oikeuden_pitaa_oma_sukunimi_avioituessa/8534766 Japanilaiset naiset hävisivät oikeuden pitää oma sukunimi avioituessa.] Yle, uutiset</ref>

=== Juutalaiset nimet ===
{{pääartikkeli|[[Juutalainen nimi]]}}
[[Juutalaiset]] eivät käyttäneet sukunimiä vielä [[Keskiaika|keskiaikaankaan]] mennessä, vaan nimenä käytettiin etunimeä sekä lisänimenä isän nimeä, kotipaikan nimeä tai ammattinimeä. Keskiajan lopulla juutalaiset alkoivat ottaa käyttöön varsinaisia sukunimiä, aluksi [[Italia]]ssa ja [[Islamilainen maailma|islamilaisessa maailmassa]]. Itä- ja Keski-Euroopan [[aškenasijuutalaiset]] ottivat sukunimet käyttöön vasta 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Joutuessaan pakon edessä valitsemaan itselleen sukunimiä juutalaiset ottivat niin [[heprea]]nkielisiä kuin kansankielisiäkin nimiä. Moni [[Aškenasijuutalaiset|aškenasijuutalainen]] otti sukunimekseen isännimen, äidinnimen, paikkanimen tai erityisen kauniin nimen kuten jalokiveä tai kukkaa tarkoittavan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lowenstein, Steven M. | Nimeke=Jewish Cultural Tapestry: International Jewish Folk Traditions | Sivu=70–79 | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Oxford University Press | Tunniste=ISBN 9780195313604 | Vuosi=2002 | Kieli={{en}} }}</ref>