Abu Lahab

Abu Lahab eli Abd al-Uzza ibn Abd al-Muttalib, jonka lisänimi Abu Lahab tarkoittaa "liekkien isää" oli Ibn Ishaqin 760-luvulla tehdyn Muhammed-elämäkerran mukaan profeetta Muhammedin setä ja hänen ankara vastustajansa profetoinnin varhaisvuosina Mekassa. Abu Talibin kuoltua hashim-klaanin johtajuus siirtyi Abu Lahabille, joka sen sijaan, että olisi tarjonnut tukeaan veljenpojalleen pyrki sortamaan tätä eri tavoin. Muslimeihin kohdistuneen sorron takia Muhammed lähetti osan kannattajistaan Etiopiaan, ja lopulta kaikki muslimit pakenivat Yathribin (Medinan) keitaalle, joka oli suostunut ottamaan pakolaiset vastaan.

Abu Lahab on yksi harvoista Koraanissa mainituista henkilöistä, jotka ovat muita kuin profeettoja. Abu Lahabilla on kyseenalainen kunnia olla ainoa Muhammedin vihollinen, jolle on omistettu kokonainen oma suuransa Koraanissa (Niiniköyden suura 111). Hän on myös ainoa islamin vihollinen, joka nimeltä mainiten kirotaan Koraanissa.

Abd al-Uzzan kutsumanimi Abu Lahab eli "liekkien isä" johtui hänen terveestä ulkonäöstään tai punakasta ihostaan. Jaakko Hämeen-Anttila pitää sitä pilkkanimenä, joka on poimittu Koraanista sen jälkeen, kun suuran on tulkittu viittaavan juuri häneen.

Al-Masad (suura 111)

"Liekkien lietsojan" tai "Niiniköyden" suura 111 on lyhyt ja kuuluu Pickthalliin perustuvassa Ahsen Bören suomennoksessa seuraavasti:

Tuhon omat ovat Abu Lahabin molemmat kädet, ja tuho perii hänet itsensä. / Hänen rikkautensa ja ansionsa eivät häntä vähääkään hyödytä./ Pian hän kärventyy tulen liekeissä, / ja samoin hänen vaimonsa, parjaaja, jonka kaulaan on heitetty tiukasti punottu köysi.

Jaakko Hämeen-Antilan suomentamana suura kuuluu:

”Tuhoutukoot Abu-Lahabin kädet / ja tuhoutukoon hän itse! / Ei häntä auta omaisuus, / ei hyödytä se, mitä hän on koonnut. / Hän vielä korventuu liekehtivässä tulessa / vaimonsa kantaessa lisää polttopuuta niiniköysi kaulassa”.

Oliver Leaman kysyy, mitä sellaista Abu Lahab oli tehnyt, että ansaitsi kokonaan oman suuransa islamin pyhään kirjaan. Hän vastaa, että kyse oli yhteiskunnan rakenteesta, joka perustui omalta klaanilta ja suvulta saatuun suojeluun. Klaaniyhteiskunnassa ei ole julkista valtaa, vaan turvallisuus perustuu oman ryhmän antamaan tukeen. Abu Lahab oli Muhammedin setä ja hashim -klaanin päämies, ja sellaisena häneltä olisi tullut odottaa suojelevaa suhdetta Muhammediin. Ibn Ishaqin elämäkerta kuitenkin todistaa, että hänen suhteensa Muhammediin oli avoimen vihamielinen.

Suuran laskeutuminen

Ibn Ishaq kertoo Abu Lahabin vaimosta, josta Jumala käytti nimeä Umm Jamil eli "puun kantaja". Nimi johtui siitä, että tällä oli tapana kerätä orjantappuroita ja sirotella niitä Profeetan ulko-oven eteen, jonne Profeetta saattoi paljain jaloin astua. Ibn Ishaqin mukaan suura laskeutui alas juuri tällaisen tapauksen jälkeen. Peruskoulun islamin oppikirja kuitenkin kertoo, että suura 111 laskeutui alas Mekassa pidetyn kokoontumisen jälkeen, missä Abu Lahab oli avoimesti hyökännyt Muhammedia vastaan.

Raamatun kuningas Ahab?

Isebelin jäännökset (1866)

Ercan Celik on ehdottanut, että Koraanin suura 111 on kommentaaria Vanhan Testamentin tarinaan kuningas Ahabista. Vanhan Testamentin 1. kuningasten kirjassa esiintyy kuningas Omri, jonka poika on nimeltään Ahab. Raamatun mukaan ”Omri teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä; hän teki enemmän pahaa kuin kukaan edeltäjänsä” (16:25). Kun Abu-Lahab kirjoitetaan muodossa Abu L-Ahab, se tarkoittaa Ahabin isää, oikeastaan ”liekkien isää”, mistä päästään suurassa oleviin liekkeihin.

Kuninkuudesta on runoon jäänyt tiedoksi Ahabin varallisuus. Vaimon mainitseminen näyttää viittaavan Ahabin vaimoon Isebeliin, josta Raamattu kertoo: ”Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä.” (1. Kunink., 21:25) Isebel yllytti miestään nimenomaan Baalin palvontaan, joten polttopuiden kanto voisi liittyä polttouhriin Baalin kunniaksi. Mysteeriksi jää niiniköysi. Raamatussa koirat lopulta söivät Isebelin.

Celikin selitys sopii teoriaan, jonka mukaan osa Koraanista olisi syyrialaisen kristillisen kirkon piirissä syntyneitä liturgisia hartaustekstejä, joilla ei ole tekemistä islamin kanssa. Tämän teorian mukaan Niiniköyden suuran kirjoittaja on tuntenut Raamatun tarinan Ahabista, Isebelistä sekä profeetta Eliaasta ja tiivistänyt kertomukseen sisältyvän opetuksen. Kirjoittaja on tosin sekoittanut toisiinsa Ahabin ja tämän isän ja käyttää muotoa Abu L-ahab, joka rinnastuu runossa mainittuihin liekkeihin.

Lähteet

• Celik, Ercan: Who were Abu Lahab and His Wife? A View from the Hebrew Bible International Qur'anic Studies Association. 26.5.2015.
• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
• Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995.
• Ohlig, Karl-Heinz: Syrian and Arabian Christianity and the Quran Teoksessa: K-H. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam, s. 361–401. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1
• Suikkanen, Mikko: Yksityinen Susi - Zinetullah Ahsen Bören (1886-1945) eletty ja koettu elämä pro gradu-tutkielma. 2012. Tampereen yliopisto.
• Turner, Colin: Abu Lahab. teoksessa: The Quran: an Encyclopedia. (toim. Oliver Leaman), s. 9. Routledge, 2006. Teoksen verkkoversio.