Afganistanin juutalaiset
| Afganistanin juutalaiset | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||||||||
| Kielet | dari, paštu, heprea | |||||||||
| Uskonnot | juutalaisuus | |||||||||
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Juutalaisuus maittain |
|---|
 |
| Afrikka |
| Aasia |
| Etelä-Amerikka |
| Eurooppa |
| Lähi-Itä |
| Pohjois-Amerikka |
| Oseania |
Afganistanin juutalaiset olivat Afganistanissa asuneita juutalaisia. Heitä oli aikoinaan kymmeniätuhansia, mutta nykyisin Afganistanissa asuu tiettävästi vain yksi juutalainen. Afganistanin juutalaiset ovat muuttaneet 1800-luvun lopulta lähtien Keski-Aasiaan ja 1900-luvun puolen välin jälkeen Israeliin ja Yhdysvaltoihin.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monilla Afganistanin alueen heimoilla on taruja, jotka liittävät heidän alkuperänsä israelilaisiin heimoihin. Myös Afganistanin vallastasyösty kuningassuku jäljitti sukuhistoriansa israelilaisiin, tarkemmin Benjaminiin. Pataanien historiankirjoituksessa esiintyy tarina, jonka mukaan 600-luvulla heimo nimeltä Bani Israel asettui Ghoriin kaakkoon Heratista. Tarinan mukaan he kuitenkin kääntyivät islamin uskoon heidän johtajansa tavattua profeetta Muhammadin. Toisissa lähteissä mainitaan juutalaisten paenneen Afganistaniin pakoon vainoja Persiassa 600- ja 700-luvuilla. Vuonna 1080 Moses ibn Ezra mainitsi, että noin 40 000 juutalaista maksoi veroja Ghazni-nimiselle suurelle kaupungille. Benjamin Tudelalainen mainitsi noin 100 vuotta myöhemmin, että alueella asui 80 000 juutalaista. Varhaisista juutalaisyhteisöistä on jäänyt myös joitakin fyysisiä todisteita, kuten hepreankielisiä tekstejä. Juutalaisyhteisö kärsi kuitenkin pahoin mongolihyökkäysten johdosta. Jäljelle jäi vain pieni osa heistä, ja heidän historiaansa mongolien ja 1800-luvun välillä tunnetaan huonosti.[1]
Vuodesta 1839 eteenpäin Persiasta tuli jälleen juutalaisia Afganistaniin heidän paetessaan käännytystä islamiin. Juutalaisten määrä maassa nousi jälleen arviolta 40 000:een. Heistä suurin osa oli kauppiaita, jotka myivät esimerkiksi nahkoja, maaleja ja mattoja. Juutalaiset joutuivat kuitenkin vainon kohteeksi Afganistanissakin 1870-luvulla, mikä johti jälleen muuttoliikkeeseen, tällä kertaa Keski-Aasiaan. Vuonna 1933 tapahtuneen kuningas Nadit Shahin murhan jälkeen juutalaisten sallittiin asua vain Kabulissa, Balkhissa ja Heratissa.[1]
Kun Israel perustettiin vuonna 1948 Afganistanissa oli arviolta 5 000 juutalaista. He eivät voineet muuttaa maasta laillisesti kuin vasta vuonna 1951. Tämän jälkeen suurin osa lähti maasta, ja vuonna 1969 Afganistanissa oli enää noin 300 juutalaista. Suurin osa heistä puolestaan lähti Afganistanin sodan johdosta 1979. Vuonna 1996 juutalaisia oli 10 ja heistä miltei kaikki Kabulin lähistöllä. 2005 heitä oli jäljellä kaksi, miehet nimeltä Zebulon Simentov ja Isaac Levy. He asuttivat raunioituneen synagogan eri puolia Kabulissa ja olivat riidassa keskenään. Molemmat syyttivät toista synagogan tooran varastamisesta. Isaac Levyn kuoltua vuonna 2005 Zebulon Simentovista tuli ainut tunnettu Afganistanin juutalainen. Nykyisin Israelissa elää yli 10 000 Afganistanin juutalaista, tai heistä polveutuvia. Lisäksi suurehko yhteisö asuu Yhdysvaltojen New Yorkissa, jossa heillä on oma synagogansa.[1]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Afganistanin juutalaisten perhe-elämä oli miesjohtoinen. Naiset menivät jo varhain naimisiin ja eivät saaneet koulutusta. Liikkuessaan ulkona he peittivät itsensä musliminaisten tapaan. Naimisiin mentiin yleensä vain oman yhteisön sisällä. Elantonsa he saivat kauppiaina, eivätkä he harjoittaneet juurikaan maataloutta. Valtioon suhtauduttiin yhteisön sisällä vihamielisesti ja esimerkiksi valtion kouluja vastustettiin omien koulujen puolesta. Kun osallistuminen valtion kouluihin tuli juutalaisille pakolliseksi, tuli siitä omat ongelmansa. Kouluissa ei esimerkiksi pidetty sapattia. Ongelma ratkaistiin menemällä kouluun, mutta olemalla tekemättä siellä mitään sapatin ajan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Afghanistan Jewish Virtual Libary. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Nushin Arbabzadah: The story of the Afghan Jews is one of remarkable tolerance The Guardian. Viitattu 13.7.2012. (englanniksi)