Aršakiani
Iberian Arsakidit (georg. არშაკიანი, Aršakiani tai georg. არშაკუნიანი, Aršakuniani) olivat samannimisen parthialaisen dynastian haara, joka hallitsi muinaista georgialaista Iberian kuningaskuntaa noin vuosina 189–284, kunnes Khosroiani-dynastia syrjäytti heidät.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Arsakidit olivat Vologases II:n (hallitsi 180–191) hahmossa lujittaneet otteensa Armenian kruunusta vuoteen 180 mennessä, he kykenivät levittämään valtansa myös Iberiaan. Keskiaikaisten georgialaisten kronikoiden mukaan Armenian kuningas, jonka professori Cyril Toumanoff on päätellyt olevan Vologases II, auttoi Iberian kapinoivia aatelisia syrjäyttämään valtaistuimelta vaimonsa veljen Amazasp II:n, Parnavaziani-dynastian viimeisen hallitsijan, ja korvaamaan hänet pojallaan Rev I:llä. Rev I:n hallituskausi (189–216) aloitti arsakididynastian vallan Iberiassa.[1]
Vaikka Arsakidit olivat ottaneet hallintaansa kolme Kaukasuksen kuningaskuntaa – Armenian, Iberian ja Albanian – dynastian syrjäytti kotimaassaan vallasta vuonna 226 voimakkaampi ja dynaamisempi sassanididynastia, joka nousi Persian valtakunnan uudeksi hallitsijasuvuksi. Vaikka myöhemmät georgialaiset kronikat kertovatkin tästä vallanvaihdoksesta, niiden tiedot ovat täynnä anakronismeja ja puolilegendaarisia viittauksia, jotka eivät tuo ilmi lähes lainkaan yksityiskohtia iranilaisvallan uudesta noususta Aršakianien hallitsemassa Iberiassa. Tiedot ajasta ovat peräisin klassisen antiikin lähteistä ja sassanidien kaiverruksista.[1]
Korvaamalla heikon parthialaisen valtakunnan vahvalla keskusvaltiolla sassanidit muuttivat Roomaa tukevan Iberian poliittista suuntaa ja supistivat sen vasallivaltioksi. Sapor I (hallitsi 242–272) asetti vasallin, Amazasp III:n (hallitsi 260–265), Iberian valtaistuimelle, mahdollisesti Mirdat II:n kilpailijaksi tai antikuninkaaksi. Vuonna 284 kuningas Aspagur I:n kuoleman jälkeen Iberian aršakianivalta päättyi, ja sassanidit käyttivät hyväkseen Rooman valtakunnan sisällissotaa asettamalla oman ehdokkaansa, Khosroiani-dynastian Mirian III:n, Iberian valtiaaksi.[2][1]
| Hallitsija | Vuosina |
|---|---|
| Rev I | 189–216 |
| Vatše | 216–234 |
| Bakur I | 234–249 |
| Mirdat II | 249–265 |
| Amazasp III | 260–265 |
| Aspagur I | 265–284 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Melikišvili, Giorgi et al. (1970), საქართველოს ისტორიის ნარკვევები (Tutkimuksia Georgian historiassa), Vol. 1. Tbilisi: Sabtšota Sakartvelo.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Rapp, Stephen H.: Studies In Medieval Georgian Historiography: Early Texts And Eurasian Contexts, s. 292-294. Peeters Bvba, 2003. ISBN 90-429-1318-5
- ↑ Suny, Ronald Grigor: The Making of the Georgian Nation: 2nd edition, s. 15. Indiana University Press, 1994. ISBN 0253209153