Bellingcat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bellingcat
bell¿ngcat
Tunnuslause ”Belling the cat.”
Perustettu 2014
Perustaja Eliot Higgins
Tyyppi kansalaisjärjestö
Toimiala Tutkiva journalismi
Aiheesta muualla
Sivusto
Eliot Higgins ottamassa vastaan Hanns Joachim Friedrichs palkinnon vuonna 2015.[1]

Bellingcat (kirjoitetaan usein bell¿ngcat) on tutkivan journalismin verkosto, joka on erikoistunut sotiin, rikoksiin ja ihmisoikeuskysymyksiin.[2]

Ylen mukaan Bellingcat tunnetaan luotettavana ryhmänä, jonka tiedot ovat pääsääntöisesti pitäneet paikkansa.[3]

Bellingcatin perusti vuonna 2014 brittiläinen journalisti ja bloggaaja Eliot Higgins.[1] Bellingcatin toimitusjohtaja ja johtava tutkija on Christo Grozev[4].

Bellingcatia yllä pitävä ryhmä keräsi tietonsa alussa lähinnä Internetin avoimista lähteistä. [5][6] Myöhemmin on kerrottu että Bellingcatilla on pääsy mm. Venäjän passien tietoihin, autojen rekisteröinteihin, kiinteistörekisteriin, puhelutietoihin ja lentomatkustajien tietoihin sekä muihin tietokantoihin. Sivusto väittää että nämä tiedot ovat ostettavissa netissä vuotajilta.[7]

Bellingcat on tullut tunnetuksi muun muassa Syyrian sisällissodan ja Itä-Ukrainan sodan tapahtumiin liittyvistä artikkeleistaan. Tunnetuin Bellingcatin tutkima tapaus lienee malesialaisen MH-17-koneen alas ampuminen Itä-Ukrainassa.[8][9][10][11][12] Vuonna 2019 ryhmässä oli 16 jäsentä, ja 60 ajoittaista avustajaa.[13][14]

Venäjä julisti sivuston ulkomaiseksi agentiksi 8. lokakuuta 2021.[15] Venäjä etsintäkuulutti Belling­catin toimittaja Christo Grozevin 27. joulukuuta 2012.[16]

Nimitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Bellingcat otettiin englanninkielisestä lauseesta ”belling the cat”, ’kello kissalle’. Tämännimisessä keskiaikaisessa sadussa hiiret haluaisivat tehdä kissan vaarattomaksi kaulakellolla, mutta kukaan hiiristä ei uskalla laittaa kelloa kissan kaulaan.[17] Niinpä nimitys Bellingcat viittaa vaaralliseen tai vaikeaan tehtävään.[18]

Toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2012 brittiläinen Eliot Higgins alkoi kirjoittaa Syyrian sisällissotaa käsittelevää blogia nimellä Brown Moses.[19] Blogissaan Higgins väitti löytämiensä videotodisteiden osoittavan, että Syyrian hallituksen joukot käyttävät sodassa rypälepommeja ja kemiallisia aseita.[20][21]

Vuonna 2014 Higginsin ja muutamien muiden vapaaehtoisten internet-journalistien ryhmä alkoi toimia nimellä Bellingcat. Ryhmä keskittyi alussa selvittämään verkosta löytyvien todisteiden pohjalta, kuka on vastuussa MH-17-matkustajakoneen pudottamisesta.

Vuonna 2020 ryhmä selvitti yhteistyössä muiden tutkivien journalistien kanssa, että Venäjän turvallisuuspalvelun salainen myrkytysyksikkö myrkytti oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyin.[22][23][24] Bellingcatin mukaan myös ampumalla murhatun oppositiopoliitikko Boris Nemtsovin entinen neuvonantaja Vladimir Kara-Murza on joutunut kaksi kertaa FSB:n myrkkyryhmän epäonnistuneen myrkytysyrityksen kohteeksi.[25]

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset hallitustahot eivät ole pitäneet Bellingcatin tutkimuksia luotettavina, koska katsovat niiden olevan venäläis- ja syyrialaisvastaisia.[26]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Eliot Higgins, British journalist and founder of Bellingcat Human Rights Foundation. Viitattu 5.2.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Muhammad Idrees Ahmad: Bellingcat and How Open Source Reinvented Investigative Journalism The New York Review of Books. Viitattu 23.10.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Bellingcat: Kansainvälinen uusnatsiverkosto järjesti kesäkuussa tapahtuman Hämeenlinnassa Yle Uutiset. 31.8.2023. Viitattu 1.9.2023.
  4. ↑ Bellingcatin toimitusjohtaja Helsingissä: Venäjän korruptiohallinto myy tietoja ja toimii itseään vastaan Yle Uutiset. 26.10.2022. Viitattu 26.10.2022.
  5. ↑ Dokumenttiprojekti: Bellingcat ja totuus – tutkiva kansalaisjournalismi ravistelee paljastuksillaan Yle Uutiset. Viitattu 23.10.2020.
  6. ↑ Bellingcat-verkoston alkuperäisjäsen Veli-Pekka Kivimäki paljastaa salaisuuksia haravoimalla tietoa avoimista lähteistä Journalisti. Arkistoitu 27.10.2020. Viitattu 23.10.2020.
  7. ↑ How Bellingcat uncovered Russia’s secret network of assassins 4.2.2021. Wired.
  8. ↑ Kuikka, Joonas: Bellingcat paljastaa sotarikoksia somen avulla – kansainvälinen journalistiryhmä on usein askeleen viranomaisia edellä Satakunnankansa. 28.5.2018. Arkistoitu 27.10.2020. Viitattu 23.10.2020.
  9. ↑ Allen, Timmi & Haggard, Andrew & Higgins, Eliot & Kivimaki, Veli-Pekka & Ostanin, Iggy & Toler, Aric &: MH-17: Source of the Separatists’s Buk. A bell¿ngcat Investigation. Bellingcat. Viitattu 5.2.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Identifying the Separatists Linked to the Downing of MH17 Bellingcat. 19.6.2019. Viitattu 24.10.2020. (englanniksi)
  11. ↑ Bellingcat: Yksi MH17-tutkinnassa etsityistä on Venäjän FSB:n kenraalieversti Yle Uutiset. 28.4.2020. Viitattu 24.10.2020.
  12. ↑ Huis, Pieter van: The MH17 Trial Part 1: New Material From The Four Defendants Bellingcat. 20.4.2020. Viitattu 24.10.2020. (englanniksi)
  13. ↑ Muhammad Idrees Ahmad: Bellingcat and How Open Source Reinvented Investigative Journalism The New York Review of Books. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Millard, Robin: UK site leads the way in Skripal case with online savvy Yahoo. 30.9.2018. Arkistoitu 9.11.2020. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
  15. ↑ YLE: Venäjä julisti tutkivan journalismin Bellingcat-nettisivuston ulkomaiseksi agentiksi
  16. ↑ Venäjä | Venäjä etsintäkuulutti Bellingcatin toimittajan, mutta syytettä sisäministeriö ei tarkentanut Helsingin Sanomat. 26.12.2022. Viitattu 26.12.2022.
  17. ↑ Ben Edwin Perry (1965). Babrius and Phaedrus. Loeb Classical Library. Cambridge, MA: Harvard University Press. pp. 487, no. 373. ISBN 0-674-99480-9.
  18. ↑ To bell the cat TheFreeDictionary.com. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
  19. ↑ Brown Moses Blog brown-moses.blogspot.com. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
  20. ↑ Brown Moses: Brown Moses Blog: Evidence From 2 Weeks Of Chlorine Barrel Bomb Attacks Brown Moses Blog. 22.4.2014. Viitattu 16.9.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Watch out for Bellingcat Columbia Journalism Review. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Summanen, Kasperi: Kreml perui mediatilaisuudet myrkkypaljastuksen jälkeen Verkkouutiset. 15.12.2020. Viitattu 15.12.2020.
  23. ↑ Bellingcat: Venäjän turvallisuuspalvelu FSB oli Navalnyin myrkyttämisen takana Yle Uutiset. 14.12.2020. Viitattu 15.12.2020.
  24. ↑ Halminen, Laura: Venäjä – Tutkiva ryhmä Bellingcat: Aleksei Navalnyin yritti murhata Venäjän turvallisuuspalvelun myrkky-yksikkö Helsingin Sanomat. 14.12.2020. Viitattu 15.12.2020.
  25. ↑ Venäjä | Bellingcatin selvitys: Navalnyita jahdannut turvallisuuspalvelu FSB:n myrkkyryhmä on yrittänyt tappaa kahdesti toisen venäläisen oppositiopoliitikon Helsingin Sanomat. 11.2.2021. Viitattu 11.2.2021.
  26. ↑ Russia’s Latest Attempt to Smear Bellingcat Over MH17 – Unsuccessful Polygraph.info. 7.8.2018. Viitattu 25.10.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumenttielokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hans Pool: Bellingcat ja totuus (Bellingcat – Truth In a Post-Truth World). Alankomaat, 2018.

Kirja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Higgins, Eliot & esipuhe: Kivimäki, Veli-Pekka: Me olemme Bellingcat — Tiedustelupalvelu verkossa. Suomentanut Helasvuo, Antero. Jyväskylä: Docendo, 2021. ISBN 9789522919564
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bellingcat&oldid=22046129”