Colin Powell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Colin Powell
Yhdysvaltain 65. ulkoministeri
20. tammikuuta 2001 – 26. tammikuuta 2005
Presidentti George W. Bush
Edeltäjä Madeleine Albright
Seuraaja Condoleezza Rice
Yhdysvaltain puolustushaarakomentajien neuvoston 12. puhemies
1. lokakuuta 1989 – 30. syyskuuta 1993
Presidentti George H. W. Bush
Bill Clinton
Edeltäjä William J. Crowe, Jr.
Seuraaja David E. Jeremiah (vt.)
Yhdysvaltain 16. kansallisen turvallisuuden neuvonantaja
23. marraskuuta 1987 – 20. tammikuuta 1989
Presidentti Ronald Reagan
Edeltäjä Frank Carlucci
Seuraaja Brent Scowcroft
Henkilötiedot
Syntynyt5. huhtikuuta 1937
New York City, New York, Yhdysvallat
Kuollut18. lokakuuta 2021 (84 vuotta)
Bethesda, Maryland, Yhdysvallat
Ammatti sotilas
valtiomies
Arvonimikenraali
Puoliso Alma Vivian Johnson Powell
Tiedot
Puolue republikaanit
Uskonto episkopaali
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Colin Luther Powell (äännetään /ˈkoʊlɨn/) (5. huhtikuuta 1937 – 18. lokakuuta 2021[1]) oli yhdysvaltalainen valtiomies ja neljän tähden kenraali. Hän toimi presidentti George W. Bushin hallinnossa Yhdysvaltain 65. ulkoministerinä 20. tammikuuta 2001 – 26. tammikuuta 2005 aina siihen asti, kunnes hänen seuraajakseen tuli Condoleezza Rice. Powell oli Yhdysvaltain ensimmäinen afroamerikkalainen ulkoministeri.

Sotilasuransa aikana kenraali Powell toimi presidentin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana (1987–1989), Yhdysvaltain maavoimien komentajana (1989) ja puolustushaarakomentajien neuvoston puhemiehenä eli maan ylimpänä upseerina 1989–1993. Powell oli ensimmäinen ja viimeisin afroamerikkalainen kenraali, joka on istunut puolustushaarakomentajien neuvostossa.

Poliittiselta kannaltaan Colin Powell tunnettiin maltillisena republikaanina, mutta Donald Trumpin presidenttikauden päätteeksi hän ilmoitti, ettei ole enää republikaani.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Colin Luther Powell syntyi 5. huhtikuuta 1937 mustien asuinalueella Harlemissa, New Yorkissa. Hänen vanhempansa olivat jamaikalaiset siirtolaiset Maud Ariel (o.s. McKoy) ja Luther Theophilus Powell. Hänellä on myös skottijuuria.[2][3]

Powell kasvoi Etelä-Bronxissa ja opiskeli Morris High Schoolissa, joka on entinen julkinen koulu Bronxissa. Lukiosta hän valmistui vuonna 1954. Kouluaikoinaan hän työskenteli vauvatarvikeliikkeessä, jonka omistajilta hän oppi jonkin verran jiddišin kieltä.[4] Hän valmistui New Yorkin City Collegesta pääaineenaan geologia.[5] George Washingtonin yliopistosta hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi (MBA) vuonna 1971.

Powellin vanhemmat äänsivät tämän nimen /ˈkɑlɪn/, mutta itse hän alkoi käyttää muotoa /ˈkoʊlɪn/ lapsuudessaan toisen maailmansodan lentäjäsankari Colin P. Kelly Jr:n mukaan.[6] Nykyään käytetään Powellin itse suosimaa ääntämistapaa.

Sotilasura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Powell kävi reserviupseerikurssin (ROTC) collegen yhteydessä ja on kuvaillut tätä aikaa yhdeksi elämänsä parhaimmista kokemuksista. Hän koki löytäneensä oman alansa ja "itsensä". Kadetti Powell liittyi Pershing Rifles -yhdistykseen, joka on reserviupseerikurssin oppilaiden veljeskunta ja sulkeisharjoitusjoukkue (drill team). Vielä kenraalina toimiessaan Powell piti pöydällään kynää, jonka hän oli voittanut sulkeiskilpailuissa. (Drilling on amerikkalainen sulkeisharjoittelutapa, jossa kiväärin pyörittäminen ja käsittely yhdistetään rytmikkäästi voimistelun tapaisiin liikkeisiin.) Valmistuttuaan City Collegesta vänrikki Powell sai viran Yhdysvaltain armeijasta.[7] Tästä alkoi 35 vuoden ammattisotilaan ura, jonka aikana hänellä oli useita komentajuuksia ja päällikkyyksiä eri osastoissa ja esikunnissa kohoten aina lopulta kenraalin arvoon.[8]

Powell toimi Yhdysvaltain armeijassa kapteenina Vietnamin sodan aikana. Vuosina 1962-1963 hän toimi sotilasneuvonantajana Etelä-Vietnamin armeijassa. Powell haavoittui Vietkongin hallinnoimalla alueella astuttuaan punji-ansaan.[9] Powell palasi Vietnamiin majurina vuonna 1968 palvellen 23. jalkaväkidivisioonassa esikuntapäällikön adjutanttina. Majuri Powell määrättiin selvittämään 11. kevyen jalkaväkirykmentin sotilaan Tom Glenin lähettämän kirjeen, jossa sivuttiin My Lain tapahtumia. (Glenn ei itse tiennyt tarkkaan My Lain tapahtumista.) Raportissaan Powell totesi, että kirjeen kuvaillut tapahtumista vain osoittavat sen, että "amerikkalaisten sotilaiden ja vietnamilaisen väestön välit ovat erinomaiset". Myöhemmin jotkut ovat pitäneet tätä My Lain tapahtumien "valkopesuna" ja piilotteluna, mikä aiheutti huhuja siitä, että Powell olisi ollut osallisena My Lain verilöylyyn. Toukokuussa 2004 Larry Kingin haastattelussa Powell sanoi: "Tarkoitan, että olin yksikössä, joka oli vastuussa My Laista. Tulin sinne My Lain tapahtumien jälkeen. Sodassa tällaisia hirveyksiä on tapahtunut aina ja tulee jatkossakin tapahtumaan, mutta ne ovat aina valitettavia." [10]

Hallintotehtävissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuore everstiluutnantti ja kauppatieteiden maisteri pääsi mukaan vuonna 1972 Nixonin hallinnon alaisuudessa White House Fellowship-koulutukseen, joka on erittäin arvostettu ja valikoiva ohjelma lahjakkaille nuorille valkoisen talon tuleville virkamiehille. Se on hyvin tärkeä sisäänpääsyreitti Valkoisen talon hallintoon ja kansakunnan tulevien johtajien koulutusohjelma. Presidentin kanslian hallinto- ja budjettiosastolla (Office of Management and Budget) hän toimi vuoteen 1973 asti. Tämän jälkeen vuosina 1973-1974 hän palveli pataljoonan komentajana Etelä-Koreassa. Vuonna 1976 hän valmistui sotakorkeakoulusta (National War College) ja tämän jälkeen hän toimi 101. laskuvarjojääkäridivisioonan 2. prikaatin komentajana (the 2nd Brigade, 101st Airborne Division (Air Assault)) Fort Campbellissa Kentuckyssa sekä muissa päällikkötehtävissä Fort Carsonissa Coloradossa ja Fort Leavenworthissa Kansasissa.

Vuosina 1979-1981 Powell toimi presidentti Jimmy Carterin hallinnossa energiaministerin avustajana ja apulaispuolustusministerin vanhempana sotilasneuvonantajana. Tämän jälkeen hän toimi presidentti Ronald Reaganin hallinnossa puolustusministeriön alaisuudessa sotilasneuvonantajana ja vuosina 1983-1986 puolustusministeri Caspar Weinbergerin vanhempana sotilasneuvonantajana. Tänä aikana hän oli vuonna 1983 toteuttamassa Grenadan miehitystä ja vuonna 1986 Yhdysvaltain ilmaiskuja Libyaan.

Presidentti Ronald Reagan Powellin kanssa vuonna 1988.

Kenraaliluutnanttina Powell siirtyi vuonna 1987 Frankfurtiin Länsi-Saksaan Yhdysvaltain armeijan 5. armeijakunnan (U.S. Army's V Corps) komentajaksi. Komentajuus jäi lyhytaikaiseksi, kun 23. marraskuuta 1987 Powell nimitettiin Reaganin kansallisen turvallisuuden neuvonantajaksi, jona hän toimi 20. tammikuuta asti 1989. Saman vuoden huhtikuussa hänet ylennettiin George H. W. Bushin määräyksellä kenraaliksi ja hän ehti toimia lyhyen aikaa Yhdysvaltain asevoimien komentajana, kunnes 1. lokakuuta 1989 Powellista tuli puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtaja. Tuona aikana Powellin viimeinen suuri operaatio oli Persianlahden sotatoimien johtaminen vuonna 1991. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1993 kenraali Powell jäi eläkkeelle armeijan palveluksesta.[11][12]

Ylennykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Politiikassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Powell, kansallisen turvallisuuden neuvonantaja Condoleezza Rice ja puolustusministeri Donald Rumsfeld kuuntelemassa presidentti George W. Bushin puhetta.
 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Ministerin tehtävä oli Powellin elämäntyön tärkein vaihe.

Vuoden 2000 presidentinvaalikampanjassa Powell oli George W. Bushin ulkopoliittinen neuvonantaja. Voittonsa jälkeen Bush nimitti Powellin ulkoministeriksi. Senaatti vahvisti valinnan yksimielisesti. Ulkoministeriaikanaan Powellista tuli vähiten matkustanut ulkoministeri 30 vuoteen.lähde? Syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen Powellin roolista tuli tärkeä muiden maiden kanssa, ylläpitääkseen kestävän aseman terrorisminvastaisessa sodassa.

Yhdysvaltojen valmistautuessa hyökkäämään Irakiin Irakin sodan alkaessa Powell edusti Bushin hallintoa, ja koetti koota maansa rinnalle kansainvälistä liittoumaa esittäen myös virheellisiä väittämiä Irakin joukkotuhoaseista. Helmikuussa 2003 Powell kertoi YK:n turvallisuusneuvostolle, että Saddam Husseinilla on biologisia aseita ja että Irak valmistelee ydinaseita. YK ei lähtenyt mukaan hyökkäykseen, vaan Yhdysvallat eteni yksin. Powell ilmoitti luopuvansa ulkoministerin paikasta marraskuussa 2004, kun Bush oli valittu toiselle presidenttikaudelle.[13]

Powell tuki demokraattien Barack Obamaa sekä vuoden 2008[14] että vuoden 2012 vaaleissa.[15] Vuoden 2016 vaaleissa Powell sai kolme valitsijamiesääntä Washingtonin osavaltiosta.[16]

Haastattelussa vuonna 2021 Powell ilmoitti, ettei ole enää republikaani.[17]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Devan Cole CNN: Colin Powell, military leader and first Black US secretary of state, dies after complications from Covid-19 CNN. Viitattu 18.10.2021.
  2. ↑ Branigan, Tania: Colin Powell claims Scottish coat of arms The Guardian. 12.5.2004. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Colin Powell's Scottish Ancestry. Eastman's Online Genealogy Newsletter, 17.5.2004, 9. vsk, nro 20. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Daly, Michael: Powell's Old Nabe Boss a Big Backer ("Powell explained that he had joined ROTC. He became an officer after graduation, leaving Sickser's with a smattering of Yiddish") New York Daily News. 2.8.2000. Arkistoitu 15.5.2014. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Keegan, John & Wheatcroft, Andrew: Who's Who in Military History. Routledge, 2002. ISBN 0-415-26039-6
  6. ↑ Major Player: Gen. Colin L. Powell (Ret.) Washington Post. 2000. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Secretary of State Colin L. Powell (biography) 29.4.2003. The White House. Viitattu 3.2.2007.
  8. ↑ Colin (Luther) Powell Biography (1937-) The Biography Channel. A&E Television Networks. Arkistoitu 7.8.2007.
  9. ↑ Kearny, Cresson H.: Jungle Snafus...And Remedies, s. 179. Cave Junction, OR: Oregon Institute of Science & Medicine, 1996. ISBN 9781884067105 OCLC:41447083
  10. ↑ Interview on CNN's Larry King Live 4.5.2004. U.S. Department of State. Arkistoitu 4.2.2005.
  11. ↑ Colin L. Powell (2001–2005): Secretary of State University of Virginia. Arkistoitu 17.1.2011. Viitattu 8.3.2011.
  12. ↑ General Colin Powell - Secretary of State : Biography of and information about General Colin Powell, Secretary of State Yenra. Viitattu 8.3.2011.
  13. ↑ Ed Pilkington: Colin Powell, former US secretary of state, dies at 84 of Covid complications The Guardian. 18.10.2021. Viitattu 18.10.2021.
  14. ↑ Entinen ulkoministeri Colin Powell kannattaa Obamaa Yle Uutiset. 19.10.2008. Viitattu 13.5.2014.
  15. ↑ Johnson, Luke: Colin Powell Endorses Obama For President Huffington Post. 25.10.2012. Viitattu 13.5.2014. (englanniksi)
  16. ↑ http://www.270towin.com/news/2016/12/19/four-faithless-electors-recorded-in-washington_435.html#.WFhMUVOLTIU
  17. ↑ Pauli Lahti, USA:n entinen ulkoministeri Colin Powell on kuollut, Yle.fi, uutiset 18.10.2021, viitattu 18.10.2021
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Colin_Powell&oldid=22436162”