Darfurin sulttaanikunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Darfurin sulttaanikunta
Darfurin sulttaanikunnan lippu
lippu

Itä-Afrikan keskiosat 1750-luvulla, Ouaddaï sinisellä.
Itä-Afrikan keskiosat 1750-luvulla, Darfur harmaalla.

Valtionpäämies Sulttaani
Edeltäjä(t) Tunjurit
Seuraaja(t) Anglo-egyptiläinen Sudan

Darfurin sulttaanikunta oli nimensä mukaisesti Darfurissa nykyisen Sudanin alueella sijainnut sulttaanikunta. Sulttaanikunta perustettiin 1600-luvulla ja sen valloittivat egyptiläiset 1870-luvulla.

Furit olivat perinteen mukaan aloittaneet kamppailun maata hallinneita tunjureita vastaan jo 1400-luvulla, mutta tunjurien valta kukistui vasta vuonna 1640-luvulla, kun Sulayman Solongdungu ajoi heidät pois maasta. Kananperinteessä hänen valtakautensa muistetaan sotien aikana, jolloin furit kukistivat myös alueen arabipaimentolaiset pohjoisessa ja baggarat etelässä. Sulaymanin pojanpoika vakiinnutti dynastiansa valta-aseman naimalla Darfurin pohjoisan zaghawa-kansaan kuuluneen naisen. Darfurin jatkuva laajentuminen johti lopulta sotaan läheisen Wadain sulttaanikunnan kanssa, jonka kanssa Darfur soti 1800-luvun keskivaiheille saakka.[1]

Sodankäynnin ohella Darfurissa harjoitettiin myös kauppaa ja erityisesti vanhat kauppayhteydet Egyptiin vahvistuivat. Maassa vuonna käynyt skotlantilainen matkailija W. G. Browne kertoi, että Darfurin sulttaani näytteli suurta osaa maiden välisessä kaupankäynnissä ja että suuri osa karavaanein Darfurista Egyptiin lähteneistä kauppatavaroista oli sulttaanin. Samoihin aikoihin sulttaanikunta oli myös tullut hyvin riippuvaiseksi orjasotilaista, jotka tunnettiin nimellä kurkwa. Orjasotilaita eivät sitoneet paikalliset klaanit, mikä antoi vallanpitäjille tiettyä vapautta heidän käytössään. Orjia saatiin salati-nimellä tunnetuilla sotaretkillä, joita tehtiin tätä tarkoitusta varten.[2]

Sulttaanikunnan loppu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Darfurin viimeisen sulttaanin Ali Dinar Zakariyan ruumis taistelukentällä. Valokuva on myös ainut tunnettu Darfurin sulttaania esittävä teos.

Darfurin sulttaanikunnan suuremmat ongelmat alkoivat 1800-luvulla kun Ottomaanien valtakunta ja Egypti alkoivat levittäytyä Niiliä pitkin etelään. Muhammad ‘Ali valloitti Darfurilta Kordofanin provinssin ja läheisen Sennarin sulttaanikunnan vuonna 1821, sekä levitti valtansa perinteisille Darfurin orjamaille etelään. Vuonna 1874 Darfuriin hyökkäsi Zubayr Pasha Rahma Mansur, tuottoisan orjakauppaimperiumin johtaja. Hänen hyvin varustettu orja-armeijansa kukisti ja tappoi Darfurin sulttaani Ibrahim Qaradin al-Manawashin taistelussa. Tämän jälkeen Darfur liitettiin osaksi ottomaanien vallan alaista Egyptiä.[3]

Darfurin sulttaanikunta heräsi vielä kerran eloon Sudanin sodan seurauksena. Muhammad Ahmad Al-Mahdin vuonna 1881 aloittama kapina otti haltuunsa suuren osan Sudania Darfur mukaan lukien, mutta britit ja egyptiläiset kukistivat kapinan vuoteen 1898 mennessä. Kapinallisten Mahdiyyan hajotessa Ali Dinar Zakariya otti haltuunsa Darfurin ja loi sulttaanikunnan uudestaan. Khartumin haltuunsa ottaneet britit sietivät sulttaanikunnan itsenäisyyttä ranskalaisten valloittaessa Wadain Darfurista länteen. Ensimmäisessä maailmansodassa sulttaani liittoutui Ottomaanien valtakunnan kanssa, minkä johdosta brittiläis-egyptiläiset joukot hyökkäsivät maahan kukistaen ja tappaen sen viimeisen sulttaanin vuonna 1916.[3]

  • Kevin Shillington: Encyclopedia of African History. New York: Fitzroy Dearborn, 2005. ISBN 1-57958-245-1 (englanniksi)
  • Roland Oliver ja Anthony Atmore: Medieval Africa 1250-1800. Cambridge University Press, 2001. ISBN 0-521-79024-7 (englanniksi)
  1. Oliver ja Atmore 2001, s. 111
  2. Oliver ja Atmore 2001, s. 112
  3. a b Shillington 2005, s. 119