Dejima

Dejima (jap. 出島でじま, ’uloskäyntisaari’) oli keinotekoinen, viuhkanmuotoinen saari Japanissa Nagasakin edustalla. Se toimi Alankomaiden kauppapaikkana Japanin eristäytymisen (sakoku) aikana Edo-kaudella, vuodesta 1641 vuoteen 1859.

Mahtava shōgun Tokugawa Iemitsu määräsi vuonna 1634 keinotekoisen saaren rakennettavaksi portugalilaisten kauppiaiden käyttöön. Rakennustyöt valmistuivat vuonna 1636 Nagasakin varakkaimpien kauppiaiden rahoituksella.^[1] Shimabaran kapina, johon kristityt japanilaiset osallistuivat aktiivisina, kukistettiin hollantilaisten tuella. Kapinan jälkeen portugalilaiset ja muut katolisten kansojen edustajat karkotettiin Japanista. Vuonna 1638 shogunaatti määräsi, että Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian (holl. Vereenigde Oost-Indische Compagnie, VOC) oli siirrettävä kaikki liiketoimensa Hiradon satamasta Dejimaan vuoteen 1641 mennessä. Sen jälkeen ulkomaankauppaa käytiin vain Alankomaiden ja Kiinan kanssa.

Sillä, että Dejima oli rakennettu täytemaasta, oli myös symbolinen merkitys: ulkomaalaiset pidettiin poissa Japanin pyhältä maaperältä. Saari oli pieni, 120 metriä kertaa 75 metriä, ja yhteydessä mantereeseen pienen, vartioidun sillan kautta.

Kun eristäytyminen oli päättynyt, Dejiman kauppapaikka suljettiin vuonna 1859. Nyttemmin alueelle on tuotu lisää täytemaata, sataman rakennetta on muutettu ja Nagasaki-joki ohjattu uuteen uomaan, ja saaren jäänteet ovat sulautuneet osaksi Nagasakin kaupunkia.^[2]

Galleria

Dejima ja Nagasakin lahti, noin 1820.
Kartta Dejimasta Isaac Titsinghin kirjassa Bijzonderheden over Japan, 1824.
Dejima (etualalla) Nagasakin lahdelta nähtynä, noin 1836.
Hollantilaisia miehiä sekä japanilaisia naisia katsomassa Dejimassa, kuinka hollantilaista laivaa hinataan Nagasakin lahdelle. Kawahara Keigan maalaus 1800-luvun alkupuolelta.
Hollantilaisia pelaamassa biljardia Dejimassa. Maalaus 1800-luvun alkupuolelta.
Kuva Dejimasta Philipp Franz von Sieboldin kirjasta Nippon, 1897.
Pienoismalli hollantilaisesta kauppapaikasta Dejimassa, 1995.
Pienoismalli Dejimasta leideniläisessä museossa, 2017.