Ducati Corse

Ducati Corse
Päämaja	Bologna, Italia
Perustettu	1954
Nykyiset sarjat	MotoGP, Superbike
Infobox OK

Ducati Corse on italialaisen Ducatin kilpailujaos, joka kilpailee ratamoottoripyöräilyssä. Se kilpailee pääosin MotoGP-sarjassa ja Superbiken maailmanmestaruussarjassa, sekä pienemmissä kansallisissa luokissa. Ducati on kilpaillut Superbikessa vuodesta 1988 lähtien, mutta oli poissa vuosina 2011–2013. Se on voittanut valmistajien mestaruuden viisitoistakertaa ja kuljettajien mestaruuden neljätoistakertaa. MotoGP:ssä Ducati on kilpaillut vuodesta 2003 alkaen ja saavuttanut yhden kuljettajan mestaruuden.

Superbike

Aruba.it Racing-Ducati SBK
Päämaja	Bologna, Italia
Perustettu	1987
Tallipäällikkö	Serafino Foti
Kilpakuljettajat	7. Chaz Davies 45. Scott Redding
Nykyiset sarjat	Superbiken maailmanmestaruussarja
Infobox OK

Ducati aloitti kilpailemaan Superbiken MM-sarjassa Ducati Team Lucky nimellä sarjan perustamisesta alkaen 1988 aina kauteen 2010 saakka, kunnes teki paluun 2014. Ensimmäisen maailmanmestaruuden tallille toi ranskalainen Raymond Roche kaudella 1990. Sittemmin Ducati on saavuttanut 14 kuljettajien maailmanmestaruutta, joista yksitoista on tullut tehdastallin ajamana ja kolme asiakastallin tuomana. Doug Polen voitti ensin 1991 Fast By Ferracci tallissa, 1996 Troy Corser Promotor Power Horse -tallissa ja viimeisin 2011 Carlos Checa Althea Racing tallin Ducatilla.

1988: Ducati Team Lucky

Avauskaudella Ducati jäi valmistajien sarjassa toiseksi viimeiseksi kerättyään 70 pistettä. Marco Lucchinelli oli tallin ainut vakituinen kuljettaja, joka voitti kauden aikana kaksi kilpailua. Ensin Britannian toisen lähdön ja Itävallassa ensimmäisen lähdön. Hän onnistui ajamaan neljästi palkintokorokkeelle. Lucchinelli jätti kauden kaksi viimeistä kilpailua väliin ja sijoittui MM-sarjassa viidenneksi. Ducatilla ajoivat kolme muuta kuljettajaa satunnaisia kilpailuja, joista paras oli australialainen Glenn Williams ajettuaan kauden päätöskilpailussa Uudessa-Seelannissa ensimmäisessä lähdössä sijalle 10 ja toisessa sijalle 8. Mauro Ricci ajoi kolmikosta eniten kilpailuja, mutta sijoittui parhaimmillaan kymmenenneksi. Mike King menestyi heikoiten ajettuaan Williamsin tavoin kauden päätöskilpailussa, jossa hänen sijoitukset oli 12 ja 15.

1989–1991: Squadra Corse Ducati Lucchinelli

Lucchinelli siirtyi ensimmäisen kauden jälkeen Ducatin tallipäälliköksi ja tallin nimi muutettiin Squadra Corse Ducati Lucchinelli muotoon. Kuljettajiksi tulivat ranskalainen Raymond Roche, joka oli ajanut jo muutaman kilpailun kaudella 1988 ja italialainen Baldassarre Monti. Ducatilla ajoivat kauden aikana myös Lucchinelli itse ilman menestystä ja Massimo Broccoli, joka sijoittui MM-sarjassa sijalle 26. Roche menestyi parhaiten sijoittuen kuljettajien sarjassa kolmanneksi voitettuaan kauden aikana eniten kilpailuja (5). Hän hävisi kuitenkin maailmanmestaruuden Hondalla ajaneelle Fred Merkelille 50 pisteen erolla. Monti sen sijaan ajoi MM-pisteissä kahdeksanneksi 99 pisteellä. Valmistajien sarjassa Ducati sijoittui kolmanneksi.

Kaudella 1990 Ducati otti ensimmäisen kuljettajien mestaruuden, kun valmistajien pisteissä se oli toinen häviten Hondalle kuuden pisteen erolla. Raymond Roche otti uransa ensimmäisen mestaruuden 57 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Fabrizio Pirovanoon. Roche voitti kahdeksan kilpailua, joista Espanjassa, Kanadassa ja Ranskassa hän voitti molemmat lähdöt. Roche ajoi kuudesti peräkkäin palkintokorokkeelle, kunnes keskeytti Saksan ensimmäisessä lähdössä. Hän ajoi tämän jälkeen neljä kertaa peräkkäin kahden parhaan joukkoon.

Kausi 1991 oli viimeinen Lucchinellin ollessa tallipäällikkönä, samalla Ducati ajatti toista tallia Team Fast by Ferracci, jossa ajoi yhdysvaltalainen Doug Polen, kun Roche jatkoi Lucchinellin Ducatilla. Polen voitti ylivoimaisesti mestaruuden, kun Roche sijoittui toiseksi. Kaksikon välinen piste-ero oli 150 pistettä. Polen voitti kauden aikana 17 kilpailua, kun Roche neljä. Ducati voitti valmistajien mestaruuden 134 pisteen erolla Yamahaan. 26:sta kilpailusta Ducati voitti 23.

1992–1993: Team Raymond Roche Ducati

Raymond Roche ajoi omalla nimellä kantavaa tehdastallia, kun kaudella 1992 Ducati ajatti myös toista tallia Team Police Ducatia, jonka kuljettajana oli Doug Polen. Roche ajoi 1992 viimeistä kauttaan Superbikessa sijoittuen loppupisteissä toiseksi heti Polenin jälkeen. Roche voitti kauden aikana kuusi lähtöä, muun muassa molemmat lähdöt Mugellossa.

Kaudeksi 1993 talliin siirtyi uudet ajajat, Carl Fogarty ja Giancarlo Falappa, joka ajoi edelliskauden Team Police Ducatilla. Fogarty taisteli kauden aikana mestaruudesta Kawasakin Scott Russellia vastaan jääden lopulta toiseksi. Fogarty voitti kauden aikana 11 lähtöä. Falappa sen sijaan oli pisteissä viides. Hän voitti yhteensä seitsemän lähtöä ja voitti muun muassa kauden kolme ensimmäistä lähtöä. Ducati voitti valmistajien mestaruuden ennen Kawasakia.

1994–1995: Ducati Corse Virginio Ferrari

Fogarty jatkoi tallissa kauden 1994 uuden sponsorin kanssa voittaen maailmanmestaruuden. Hän voitti kauden aikana kymmenen lähtöä. Ducati saavutti myös valmistajien mestaruuden.

2004–2010: Ducati Xerox Team

Ducati ajoi avauskautensa uudella sponsorilla XEROX – Ducati Nortel Net. kaudella 2004, jolloin kuljettaja kaksikkona oli Garry McCoy ja avauskauttaan Superbikessa ajaneen Miguel Praian. Talli ei virallisesti siirtynyt Ducatin päätalliksi ennen kuin kaudella 2005, kun samaan aikaan Ducati Fila toimi myös tehdastallina. McCoy onnistui ajamaan Ducati 999 RS:llä pisteissä kuudenneksi kerättyään 199 pistettä. Hän voitti kauden aikana yhden kilpailun Australiassa ja ajoi vielä kahdesti palkintokorokkeelle Italiassa. Sen sijaan Praia ajoi parhaimmillaan sijalle 13 avauskilpailussa ja keräsi kauden aikana kahdeksan pistettä.

2014–: Aruba.it Racing Ducati SBK Team

Ducati palasi takaisin Superbikeen tehdastallina kaudella 2014, jolloin kuljettajina olivat Chaz Davies ja Davide Giugliano. Talli käytti Ducati 1199 Panigale R pyörää, jolla Davies ajoi pisteissä kuudenneksi. Hän saavutti kauden aikana neljä palkintokorokesijaa ollen parhaimmillaan toinen molemmissa Imolan lähdöissä. Giugliano sen sijaan pisteissä kahdeksanneksi ja toi Ducatin kahdesti palkintokorokkeelle. Ducati jäi valmistajien pisteissä neljänneksi.

Kaudella 2015 Ducati teki kolmivuotisen sponsorisopimuksen Aruba.it:n kanssa. Davies jatkoi Ducatin ykköskuljettajana, kun taas kakkoskuljettajan paikka vaihteli useamman välillä. Troy Bayliss ajoi kauden kaksi ensimmäistä lähtöä Australiassa, mutta ajoi vain ensimmäisessä lähdössä pisteille. Javier Forés ajoi seuraavat neljä lähtöä ollen Espanjassa kuudes ja viides, kun taas Hollannissa seitsemäs ja kahdeksas. Giugliano palasi Ducatin ohjaimiin ja sijoittui heti avauskisassa kolmanneksi ja toisessa lähdössä neljänneksi. Hän onnistui ajamaan vielä Portugalin toisessa lähdössä toiseksi ja myös Misanon toisessa lähdössä toiseksi. Michele Pirro ajoi neljä lähtöä, ollen Misanossa molemmissa kahdeksas. Jerezissä hän sijoittui kuudenneksi ja seitsemänneksi. Tallin ykköskuljettaja Davies sitä vastoin ajoi maailmanmestaruudesta, mutta sijoittui pisteissä toiseksi jääden 148 pistettä mestaruuden voittaneelle Jonathan Realle. Davies onnistui voittamaan viisi lähtöä ja ajoi yhteensä 18 kertaa palkintokorokkeelle. Ducati sijoittui valmistajien pisteissä toiseksi heti Kawasakin jälkeen.

MotoGP

Ducati Team
Päämaja	Bologna, Italia
Perustettu	2002
Kilpakuljettajat	4. Andrea Dovizioso 9. Danilo Petrucci
Nykyiset sarjat	MotoGP
Infobox OK

Ducati päätti osallistua MotoGP:hen kaudella 2003, kun vuotta aikaisemmin teknisten sääntömuutosten myötä nelitahtimoottorit tulivat käyttöön. He julkistivat ensimmäisen pyöränsä Mugellossa 2002, jonka kuljettina ensimmäisellä kaudella olivat Loris Capirossi ja Troy Bayliss. Ducatin ensimmäinen mestaruus tuli kuljettajien mestaruuden myötä kaudella 2007, kun Casey Stoner voitti maailmanmestaruuden. Ducati on saavuttanut toistaiseksi MotoGP:ssä yhteensä 35 voittoa, joista Casey Stonerilla on eniten (23). Muut Ducatilla voittaneet ovat Loris Capirossi (7), Andrea Dovizioso (3), Troy Bayliss (1) ja Andrea Iannone (1).

2003

Avauskaudella Ducati sijoittui tallipisteissä toiseksi 225 pisteellä heti Hondan jälkeen, joka keräsi 395 pistettä. Kuljettajakaksikosta Capirossi sijoittui kokonaispisteissä neljänneksi keräten yhteensä 177 pistettä. Hän ajoi avauskilpailussa Ducatin kolmanneksi ja otti tallin historian ensimmäisen voiton Katalonian kilpailussa. Capirossi ajoi yhteensä kuusi kertaa palkintokorokkeelle ollen Italiassa ja Australiassa toinen, sekä kolmantena Japanissa, Portugalissa ja Valenciassa. Capirossi ajoi myös Ducatille sen ensimmäisen paalupaikan Espanjassa, mutta joutui keskeyttämään kilpailun.

Bayliss oli loppupisteissä kuudes 128 pisteellä, häviten viidenneksi tulleelle Nicky Haydenille kahdella pisteellä. Bayliss ajoi parhaimmillaan kolmanneksi Espanjan, Saksan ja Tšekin kilpailuissa.

2004

Toisella kaudella Ducatin kuljettajina olivat edellisen kauden tapaan Bayliss ja Capirossi. Menestys oli heikompaa edelliseen kauden nähden ja Ducati sijoittui kolmanneksi valmistajien pisteissä 169 pisteellä. Honda ja Yamaha olivat edellä. Kumpikin kuljetta ajoi Ducatin kerran kolmanneksi. Capirossi Australiassa ja Bayliss Valenciassa. Capirossi sijoittui kuljettajien pisteissä yhdeksänneksi 117 pisteellä ollen tasapisteissä Nicky Hayden kanssa. Bayliss sitä vastoin oli neljästoista kokonaispisteissä 71 pisteellä. Hän keskeytti kauden kuudestatoista kilpailusta kahdeksan kertaa.

2005

Capirossi jatkoi Ducatilla kaudella 2005 ja sai uudeksi tallikaverikseen Carlos Checan. Valmistajien pisteissä Ducati oli jälleen kolmas 202 pisteellä. Capirossi oli kuljettajien loppupisteissä kuudes 157 pisteellä. Hän ajoi kauden aikana neljä kertaa palkintokorokkeelle ja otti kaksi voittoa, jotka tulivat peräkkäin Japanin ja Malesian kilpailuissa. Checa sen sijaan sijoittui yhdeksänneksi keräten 138 pistettä. Hän ajoi parhaimmillaan kahdesti kolmanneksi Malesiassa ja Australiassa. Shinichi Ito ajoi yhden kilpailun Turkissa korvattuaan loukkaantunutta Capirossia. Ito joutui keskeyttämään kesken kilpailun.

2006

Capirossi ajoi tallissa neljättä kauttaan ja sai uudeksi tallikaverikseen espanjalaisen Sete Gibernaun, joka siirtyi Gresini Hondalta. Gibernau oli ajanut hopealle kaudet 2003 ja 2004 Hondalla. Ducati valmistajien pisteissä jälleen kolmanneksi, mutta teki piste-ennätyksen kerättyään 248 pistettä. Capirossi ajoi uransa parhaimman kauden Ducatilla sijoituttuaan kolmanneksi kuljettajien pisteissä. Hän voitti kauden aikana kolme kilpailua Espanjassa, Tšekissä ja Japanissa, jossa hän ajoi paalupaikalta voittoon. Capirossi ajoi yhteensä kahdeksan kertaa palkintokorokkeelle. Gibernaulla sen sijaan kausi oli rikkonainen. Hän sijoittui MM-pisteissä 13:sta ja ajoi parhaimmillaan neljänneksi Qatarissa, Australiassa ja Japanissa. Gibernau loukkaantui Katalonian kilpailussa, joka oli kauden seitsemäs kilpailu. Hän joutui jättämään sen jälkeen kaksi kilpailua väliin ja myöhemmin kaksi kilpailua väliin loukkaantumisten vaivattua häntä pahemmin. Saksalainen Alex Hofmann korvasi Gibernauta kolmen kilpailun verran ja ajoi Assenissa 12:sta ja Britanniassa 13:sta. Viimeisen kilpailun Tšekissä hän keskeytti. Troy Bayliss korvasi Gibernaun kauden viimeisessä kilpailussa, jonka hän voitti Ducatin ottaessa kaksoisvoiton Capirossin ajettua toiseksi.

2007

Ducati jatkoi Capirossin kanssa myös kaudella 2007 ja teki sopimuksen australialaisen Casey Stonerin kanssa, joka siirtyi LCR Hondalta. Uusien sääntömuutoksien myötä kuutiotilavuutta pienennettiin ja Ducati valmisti Ducati Desmosedici GP7 pyörää hyvissä ajoin ja ensimmäisiä versioita testattiin jo toukokuussa 2006. Elokuuhun 2006 mennessä he olivat rakentaneet kaksikymmenti 800-kuutioista pyörää eri asetuksin. Kausi oli menestys, kun Stoner voitti kuljettajien maailmanmestaruuden ylivoimaisesti 125 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Daniel Pedrosaan. Capirossi sen sijaan sijoittui seitsemänneksi. Stoner voitti kauden aikana kymmenen kilpailua 18:sta kilpailusta, kun Capirossi voitti yhden kilpailun kauden lopulla Japanissa. Ducati voitti samalla myös valmistajien mestaruuden 81 pisteen erolla toiseksi tulleeseen Hondaan.

Superbike tilastot

Voitot

Sij.	Kuljettaja	Voitot
1.	Carl Fogarty	54
2.	Troy Bayliss	52
3.	Chaz Davies	26
4.	Raymond Roche	23
5.	Álvaro Bautista	16
6.	Noriyuki Haga	10
7.	John Kocinski	5
8.	Michel Fabrizio	4
9.	Marco Melandri	3
	Régis Laconi	3
11.	Scott Redding	2
12.	Garry McCoy	1
	James Toseland	1

Palkintokorokkeet

Sij.	Kuljettaja	Palkintokorokesijat
1.	Carl Fogarty	98
2.	Troy Bayliss	94
3.	Chaz Davies	80
4.	Raymond Roche	34
5.	Michel Fabrizio	28
6.	Noriyuki Haga	24
	Álvaro Bautista	24
8.	Marco Melandri	15
9.	John Kocinski	11
10.	Davide Giugliano	8
	Régis Laconi	8
12.	James Toseland	7
	Scott Redding	7
14.	Garry McCoy	3
	Lorenzo Lanzi	3

MotoGP tilastot

Voitot

Sij.	Kuljettaja	Voitot
1.	Casey Stoner	23
2.	Andrea Dovizioso	14
3.	Loris Capirossi	7
4.	Jorge Lorenzo	3
5.	Troy Bayliss	1
	Andrea Iannone	1
	Danilo Petrucci	1

Palkintokorokkeet

Sij.	Kuljettaja	Palkintokorokesijat
1.	Casey Stoner	42
2.	Andrea Dovizioso	40
3.	Loris Capirossi	22
4.	Andrea Iannone	7
	Jorge Lorenzo	7
6.	Troy Bayliss	5
7.	Nicky Hayden	3
	Valentino Rossi	3
	Danilo Petrucci	3
10.	Carlos Checa	2
11.	Cal Crutchlow	1

Paalupaikat

Sij.	Kuljettaja	Paalupaikat
1.	Casey Stoner	21
2.	Loris Capirossi	8
3.	Andrea Dovizioso	6
4.	Jorge Lorenzo	4
5.	Andrea Iannone	2
6.	Sete Gibernau	1