Vilja Eerikan murha

Vilja Eerika
Kansallisuus	suomalainen
Koko nimi	Vilja Eerika Heleen Tarkki
Syntynyt	6. huhtikuuta 2004
Kuollut	13. toukokuuta 2012 Helsinki
Kuolinsyy	tukehduttaminen
Infobox OK

Vilja Eerikan murha oli oikeustapaus, jossa 8-vuotias Vilja Eerika Tarkki kuoli tukehtumalla Helsingissä Puotilassa pitkäaikaisen kaltoinkohtelun seurauksena äitienpäivänä toukokuussa 2012. Lapsen isä Touko Tarkki ja hänen naisystävänsä Sirpa Laamanen tuomittiin elinkautiseen vankeus­rangaistukseen.

Eerika siirtyi vuonna 2010 äidiltään asumaan tästä aiemmin eronneen isänsä ja isän uuden naisystävän luokse. Tytön asuessa heidän luonaan häntä pahoinpideltiin henkisesti ja fyysisesti. Poliisin esitutkinta paljasti, että Eerika oli kärsinyt kotonaan päivittäisestä rääkkäämisestä, nöyryyttämisestä sekä väkivallasta ja vapaudenriistoista.

Tytön kuolema johti laajaan julkiseen keskusteluun lastensuojelun tilasta, ja sen pohjalta tehtiin useita selvityksiä. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän raportti esitti lastensuojelun voimavarojen lisäämistä. Kuntaliiton selvityksessä vuonna 2013 kävi ilmi, että yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan jopa 160 lasta, kun suositus on noin 20–50 lasta. Vain noin puolessa Suomen kunnissa oli riittävästi lastensuojelun henkilöstöä.

Taustaa

Eerika syntyi vuonna 2004. Hänen vanhempansa erosivat pian syntymän jälkeen, ja Eerika jäi asumaan äitinsä luokse. Vuonna 2010 äiti ei enää ollut kykeneväinen huolehtimaan lapsesta, jolloin isä sai huoltajuuden. Kuusivuotias Eerika siirtyi asumaan isän ja tämän uuden naisystävän luokse. He asuivat yksiössä, mutta sosiaaliviranomaisille isä vakuutti hankkivansa pian suuremman asunnon. Tytölle oli etsitty paikkaa vastaanottolaitoksista, mutta niissä ei ollut tilaa.

Uudessa kodissa Eerika koki jatkuvaa kotiväkivaltaa. Isän naisystävä oli selkeästi aloitteellinen väkivallassa ja syytti isää siitä, ettei tämä laita lastaan kuriin. Eerikaa esimerkiksi pakkosyötettiin, lyötiin ja pakotettiin juoksemaan ympäri pihaa. Huoltajat myös kuvasivat joitain teoista. He perustelivat myöhemmin juoksutusta tytön ylipainolla ja pakkosyöttöä tytön syömishäiriöllä. Naisystävä syytti Eerikaa tavaroiden rikkomisesta ja vaatteiden leikkelystä, mutta myöhemmin kävi ilmi, että hän oli itse tekojen takana.

Naapurit ihmettelivät ulkona tunteja juoksevaa tyttöä ja koulussa ihmeteltiin kasvojen mustelmia. Myös tytön äiti kiinnitti huomiota samoihin asioihin. He olivat yhteydessä sosiaaliviranomaisiin, mutta Eerikasta tehdyt useat lastensuojeluilmoitukset johtivat tuolloin vain neuvotteluihin isän kanssa. Lapsen ruumiissa oli 89 pahoinpitelyn merkkiä hänen kuollessaan.

Loppuvuodesta 2011 äiti nosti Helsingin käräjäoikeudessa kanteen tyttärensä huoltajuudesta. Isä kuitenkin vastusti äidin vaatimusta huoltajuudesta ja laajemmasta tapaamisoikeudesta, ja käräjäoikeus määräsi tytön jäämään asumaan isälleen. Marraskuussa 2011 isä otti yhteyttä viranomaisiin ja väitti Eerikalla olevan lukuisia käytöshäiriöitä. Häntä tutkittiin, mutta hoidon tarvetta ei ilmennyt. Tämän jälkeen hänet sijoitettiin asumaan perhetukikeskukseen, jossa väitetyistä käytöshäiriöistä ei näkynyt merkkejä. Muutaman kuukauden sijoitusjakson jälkeen lastensuojeluviranomaiset päättivät palauttaa Eerikan isälleen, vaikka tyttö itse vastusti kotiinpaluuta. Kotiinpaluun jälkeen hänellä alkoi näkyä jälleen vammoja, ja tytön koulusta oltiin useaan otteeseen yhteydessä lastensuojeluun.

Kuolema

Eerikan kuolemaan johtanut väkivalta yltyi äärimmäiseksi keväällä 2012, kun sosiaaliviranomaiset palauttivat hänet isälleen. Syytteen mukaan tyttö sidottiin ja paketoitiin yöksi ainakin 25 kertaa. Isä kertoi myöhemmin uskoneensa naisystävää, joka oli kertonut, että paketoiminen on tavallista lastenkodissa, jossa tämä on työskennellyt. Naisystävä esiintyi 2009 lähtien keksityllä ulkomaannimisellä henkilöllisyydellä ja väitti olevansa ranskalais-marokkolainen lääkäri.

Äitienpäivää 2012 edeltävänä iltana isä ja hänen naisystävänsä sitoivat Eerikan kädet teipillä ja nippusiteillä, käärivät hänet lakanaan ja laittoivat vuodesohvalle, jonka jälkeen hänet käärittiin vielä pressuun. Tytön liikehdinnän vuoksi naisystävä löi häntä nyrkillä vatsaan ja sähköjohdolla jalkapohjiin. Tytön kasvot peitettiin lakanalla ja suun ja nenän päälle vedettiin pakkausteippiä. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen perusteella Eerika kuoli lopulta tukehtumiseen, joka kesti 4–6 tuntia.

Isä ja naisystävä kertoivat, että menettelyn tarkoituksena oli saada lapsi rauhoittumaan. Isä ei kertomansa mukaan ajatellut, että lämpötila voisi nousta pressun sisällä. Kuulusteluissa naisystävä kertoi ajatelleensa, että ilmaa saa avoimen päälaen kautta. Syyttäjän mukaan pienen tytön keino selvitä psyykkisesti viikkoja kestäneistä yöllisistä sitomisista oli pakeneminen fantasiamaailmaan. Hänellä oli prinsessatiara päässään kuollessaan.

Oikeudenkäynti

Asian käsittely aloitettiin 30. elokuuta 2012 Helsingin käräjäoikeudessa, jossa isää ja tämän naisystävää syytettiin pahoinpitelystä, vapaudenriistosta ja murhasta. Lisäksi naisystävää syytettiin väärän henkilöllisyyden antamisesta. Syyttäjä vaati syytetyille elinkautista vankeusrangaistusta. Syytetyt myönsivät aiheuttaneensa tytön kuoleman, mutta kiistivät syyllistyneensä murhaan. Käräjäoikeus määräsi heidät mielentilatutkimukseen, jossa heidät todettiin syyntakeisiksi eli täydessä ymmärryksessä oleviksi.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 19. maaliskuuta 2013 lapsen isän Touko Päiviö Tarkin ja hänen naisystävänsä Sirpa Helena Laamasen elinkautiseen vankeusrangaistukseen syyttäjän vaatimusten mukaisesti. Oikeuden mukaan heidän olisi pitänyt tajuta, että lapsen hengitysteiden tukkiminen johtaa varsin todennäköisesti tämän kuolemaan. Tekotapa oli poikkeuksellinen ja aiheutti uhrille suurta fyysistä ja henkistä kärsimystä, ja lisäksi teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeuden langettavasta tuomiosta valitettiin Helsingin hovioikeuteen, joka ei päätöksellään muuttanut alioikeuden tuomiota. Tuomitut hakivat vielä valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, joka ei ottanut asiaa käsiteltäväkseen. Hovioikeuden elinkautiset tuomiot jäivät siis pysyviksi.

Reaktiot

Julkisen vallan edustajat

Sisäministeri Päivi Räsänen vaati parempaa tiedonkulkua viranomaisten välille. Hänen mukaansa on ongelmallista, että esimerkiksi poliisin tehtyä ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille, poliisi ei saa tietoa siitä, mitä ilmoituksesta on seurannut. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma kiinnitti huomiota samaan asiaan. Hänen mukaansa yksilönsuojaksi on rakennettu liian suuria esteitä, jolloin viranomaiset eivät saa kaikkia tarvittavia tietoja. Monessa tapauksessa lasten huono kohtelu ei tule koskaan tarvittavien viranomaisten tietoon, koska työntekijät pelkäävät rikkovansa salassapitosäännöksiä.

Lastensuojelun Keskusliiton mukaan viranomaiset piiloutuvat salassapitovelvollisuuden taakse liian usein. Liiton mukaan lapsen edun mukainen, saumaton tiedonkulku pitää jatkossa turvata eri viranomaisten välillä, eikä lainsäädäntö ole liiton mielestä tiedonkulun esteenä. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin mukaan on uskomatonta, että useisiin lastensuojeluilmoituksiin ei reagoitu. Guzenina-Richardson ilmoitti teettävänsä viranomaisselvityksen lastensuojelun toiminnasta.

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula vaati laajaa tutkintaa Eerikan kuolemasta. Hänen mukaansa rikostutkinnan ja oikeuskäsittelyn lisäksi on arvioitava laajemmin eri viranomaisten toimintatapoja ja heidän yhteistyönsä toimivuutta. Hän kertoi vertauskohdan Englannista, jossa vuonna 2000 kuoli 8-vuotias lapsi viranomaisten virhearvioiden seurauksena. Tapauksesta tehty tutkinta johti Englannissa laajoihin uudelleenarviointeihin myös lainsäädännössä, palveluiden rakenteissa ja johtamisessa.

Selvitykset lastensuojelun tilasta

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen työryhmän loppuraportti valmistui kesäkuussa 2013. Työryhmä oli asetettu syyskuussa 2012 selvittämään lastensuojelun yleisiä käytäntöjä. Työryhmä käsitteli myös perheiden sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmakohtia sekä arvioi lastensuojelulain soveltamiseen liittyviä ongelmia. Työryhmä esitti loppuraportissaan useita lakimuutoksia. Se esitti myös lastensuojeluresurssien ja koulutuksen lisäämistä.

Onnettomuustutkintakeskus käynnisti syyskuussa 2012 lasten kuolemia käsittelevän teematutkinnan. Huhtikuussa 2014 valmistunut tutkinta ei liittynyt suoraan Eerikan kuolemantapaukseen, sillä siinä tarkasteltiin lähes 900:aa alle 18-vuotiaan kuolemantapausta vuosilta 2009–2011. Tutkinnassa kävi ilmi, että lasten yleisin kuolemansyy oli luonnollinen eli niin sanottu tautikuolema. Muita kuin luonnollisia kuolemantapauksia oli yhteensä 199. Näistä lähes kaksi kolmannesta eli 121 tapausta johtui tapaturmista ja neljännes (51 tapausta) itsemurhista.

Kuntaliitto selvitti lastensuojelun tilaa lähes Suomen jokaisessa kunnassa. Selvityksessä kävi ilmi, että suurin ongelma on se, että perheitä ei pystytä auttamaan tarpeeksi ajoissa. Myös lastensuojelun valvonnassa on puutteita. Valvira julkaisi toukokuussa 2014 koko maan tilaa koskevan lastensuojeluselvityksen. Selvityksessä kävi ilmi, että yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan jopa 160 lasta, kun suositus on noin 20–50 lasta. Vain noin puolessa Suomen kunnissa on riittävästi lastensuojelun henkilöstöä ja noin kolmannes henkilöstöstä on epäpätevää. Valvira on tehnyt myös Eerikan kuolemasta selvityksen, mutta se on syyttäjän käytössä, eikä se siten ole julkinen.

Selvitys Eerikan kuolemaan johtaneista tapahtumista

Hallitus asetti lokakuussa 2012 oikeusministeriön alaisen työryhmän selvittämään Eerikan kuolemaan johtaneita tapahtumia. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun lain sallimin voimin perustettiin tutkintaryhmä selvittämään yksittäistä poikkeuksellista tapahtumaa. Laki tuli voimaan vuonna 2011 Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Selvitys valmistui kesäkuussa 2013. Selvityksen mukaan viranomaisten yhteistyö ei toiminut, väkivallan merkkejä ei tunnistettu eikä lasta itseään kuunneltu. Työryhmän mukaan kenellekään ei muodostunut kokonaiskuvaa lapsen tilanteesta, vaikka huolta oli monella eri taholla. Työryhmä laati viisi toimenpidesuositusta, joilla vastaavanlaiset tilanteet voidaan estää tulevaisuudessa.

Virkarikostutkinta

Yksitoista Helsingin kaupungin lastensuojelun ja terveydenhuollon työntekijää saivat virkarikossyytteen. Lastensuojelun osalta syytteet liittyvät Eerikan asioiden hoitamiseen, ja terveydenhuollon osalta pahoinpitelyn tai kaltoinkohtelun tunnistamiseen. Eerikasta oli tehty 11 lastensuojeluilmoitusta, mutta lapsen tilanteeseen ei ollut puututtu ajoissa. Kihlakunnansyyttäjän mielestä tapausta ei voi selittää resurssipulalla. Helsingin sosiaalijohtajan Paavo Voutilaisen mukaan Helsingissä on koko maan parhaat resurssit. Virkarikossyytteiden oikeuskäsittely alkoi Helsingin käräjäoikeudessa helmikuussa 2015. Puolustuksen mukaan tuolloisten tietojen perusteella kiireellinen huostaanotto ei ollut ollut perusteltu. Puolustus vetoaa oikeudessa myös lastensuojelun työtaakkaan. Lisätapaamiset olisivat olleet joltakulta muulta lapselta pois. ”Sitä, kuinka paljon aikaa sosiaalityöntekijällä on kutakin asiakasta kohden, päättävät Helsingin kaupungin ylimmät päättäjät henkilöstömitoituksia tehdessään”, Eerikan sosiaalityöntekijä totesi kuulusteluissa.

Virkarikosoikeudenkäynti kesti viisi viikkoa ja viimeinen käsittelypäivä oli 30. maaliskuuta 2015. Heinäkuun 10. päivänä 2015 antamassaan tuomiossa käräjäoikeus katsoi kahden sosiaalityöntekijän syyllistyneen tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Eerikan asioista vastanneen sosiaalityöntekijän esimiehelle käräjäoikeus langetti 25 päiväsakkoa. Sosiaalityöntekijä jätettiin rangaistukseen tuomitsematta, koska hän menetti tapahtuneen vuoksi terveytensä ja työkykynsä. Muiden syytettyjen syytteet käräjäoikeus hylkäsi kokonaan.

Sekä syyttäjä että tuomitut tyytyivät käräjäoikeuden tuomioihin, eikä virkarikosjuttua puitu enää hovioikeudessa.

Tapahtuman kuvaus taiteessa

Kuvataiteilija Ilkka Sariola on tehnyt teoksen ”Hyvää syntymäpäivää äiti – Vilja Eerikan Tiara” (2019). Piirustuksen tekstit, aurinko ja kukat ovat suoria kopioita Eerikan äidilleen lähettämästä äitienpäiväonnittelusta.

Kirjallisuutta

• Miettinen, Vera: Eerika. Määritä julkaisija! ISBN 978-952-7396-05-6

Aiheesta muualla

• "Lasta tavataan nyt kahden kesken" – 8-vuotiaan surmalla on ollut vaikutuksia lastensuojeluun Yle Uutiset. 29.1.2014.
• 8-vuotiaan lapsen kuolemaan johtaneet tapahtumat 11.6.2013. Oikeusministeriö.
• Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti 19.6.2013. Sosiaali- ja terveysministeriö.