Esztergom
| Esztergom | |
|---|---|
 |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Esztergom |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Unkari |
| Alue | Közép-Dunántúl |
| Lääni | Komárom-Esztergom |
| Seutukunta | Esztergom |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 100,35 km² |
| Väkiluku (2009) | 30 928 |
| – Väestötiheys | 308,2 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+1 |
| – Kesäaika | UTC+2 |
Esztergom [ˈɛstɛrgom], (saks. Gran, slovakiksi Ostrihom, kroatiaksi Ostrogon, lat. Strigonium) on kaupunki Pohjois-Unkarissa Komárom-Esztergomin läänissä. Kaupunki sijaitsee Tonavan varrella, joka muodostaa Esztergomin kohdalla valtionrajan Slovakian kanssa. Joen toisella puolella sijaitsee sisarkaupunki Štúrovo (unk. Párkány). Esztergomissa oli vuonna 2009 yhteensä 30 928 asukasta ja kaupungin pinta-ala on 100,35 neliökilometriä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esihistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esztergom on eräs Unkarin vanhimmista kaupungeista. Viimeisimpien arkeologisten kaivausten tulokset paljastavat, että Várhegy (Linnamäki) ja sen lähialueet ovat olleet asuttuja jääkauden lopulla 20 000 vuotta sitten.
Ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat kelttejä. Rooman vallan aikaan kaupungin paikalla oli linnoitettu siirtokunta Salvio Mansio. Kansainvaellusten jälkeen noin vuonna 500 Esztergomiin asettui asumaan slaaveja, jotka antoivat paikalle nimen Strěgom, joka on peräisin valvomista tarkoittavasta sanasta, sillä paikka ”valvoi” tärkeää Tonavan ylikulkupaikkaa.
Keskiaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Unkarilaiset saapuivat alueelle 900-luvun alussa, ja Esztergomista tuli vuosisadan lopussa suuriruhtinas Gézan hallintopaikka. Vuonna 1000/1001 Tapani I kruunattiin Esztergomissa kuninkaaksi. Samana vuonna perustettiin Esztergomin arkkihiippakunta, joka oli kirkon keskusalue Unkarin kuningaskunnan aikana; Esztergomin arkkipiispalla oli arvonimi Unkarin priimas.
Suuriruhtinaan asuinpaikka oli kukkulan pohjoispuolella. Kukkulan keskellä oli basilika, joka oli omistettu Pyhälle Adalbertille, joka legendan mukaan kastoi Pyhän Tapanin. Pyhän Adalbertin kirkko oli Unkarin roomalaiskatolisen kirkon pään, Esztergomin arkkipiispan kotipaikka. Siihen mennessä kaupunkiin oli asettunut huomattava määrä käsityöläisiä ja kauppiaita.
Tapani I:n kruunaus oli Esztergomissa joko joulupäivänä 1000 tai 1. tammikuuta 1001. Hänen hallituskautensa 1200-luvun alkuun saakka kaupungissa toimi maan ainoa rahapaja. Samana aikana rakennettiin Esztergomin linna (turkiksi "Estergon Kalesi"). Se ei toiminut vain kuninkaallisena asuntona Esztergomin mongolipiiritykseen aikana vuonna 1241, vaan myös Unkarin valtion, uskonnon ja Esztergomin läänin keskuksena. Esztergomin arkkipiispa oli Tapanin perustaman kymmenen hiippakunnan johtaja, joka oli vastuussa tärkeistä valtion tehtävistä ja yksinoikeutenaan kuninkaiden kruunaus.
Kuninkaallisten palvelijoiden, kauppiaiden ja käsityöläisten asutuksesta Várhegy-linnavuoren juurella kehittyi Árpád-dynastian aikana merkittävä kaupunki ja maan talouselämän keskus. Ranskalaisen historioitsija Odo de Deuilin (Eudes de Deuil) mukaan, joka vieraili maassa toisen ristiretken aikana vuonna 1147, "Tonava kuljettaa useiden maiden talouden tuotteet ja aarteet Esztergomiin".
Kaupunginvaltuusto koostui kaupungin rikkaimmista kansalaisista, jotka olivat ranskalaista, espanjalaista, hollantilaista ja italialaista alkuperää olevia kauppiaita. Esztergomin vaakunaa käytettiin heidän sineteissään 1200-luvulla. Keisari Konrad II tapasi Géza II:n kaupungissa vuonna 1147. Toinen tärkeä tapaaminen pidettiin, kun Saksan keisari Fredrik I Barbarossa vieraili Béla III:n luona. Heidän kanssaan matkustavat historioitsijat olivat kaikki yhtä mieltä Esztergomin rikkaudesta ja merkityksestä. Arnold Lyypekkiläinen kutsui Esztergomia unkarilaisten pääkaupungiksi ("quae Ungarorum est metropolis").
1200-luvun alussa Esztergom oli maan poliittisen ja taloudellisen elämän keskus. Tästä kertoo Nagyváradin kaniikki Rogerius Apulialainen, joka näki maan ensimmäisen tuhon Esztergomin tataarien hyökkäyksen ja piirityksen aikana ja kirjoitti siitä Carmen Miserabile -laulussaan ("Surullinen laulu"): "koska ei ollut toista Esztergomin kaltaista kaupunkia. Unkarissa tataarit (Esztergomin piiritys) harkitsivat Tonavan ylittämistä leiriytyäkseen sinne", mikä juuri tapahtui Tonavan jäätymisen jälkeen. Árpád-suvun aikainen pääkaupunki tuhoutui julmassa taistelussa. Vaikka säilyneiden asiakirjojen mukaan osa linnaan paenneista asukkaista selvisi ja alueelle asettui uusia asukkaita, jotka alkoivat pian rakentaa kaupunkia, kaupunki menetti johtavan roolinsa. Béla IV luovutti palatsin ja linnan arkkipiispalle ja muutti asuinpaikkansa Budan linnaan. Béla IV ja hänen perheensä kuitenkin haudattiin Esztergomin Pyhän Neitsyn Marian fransiskaanikirkkoon, joka oli tuhoutunut tataarihyökkäyksen aikana ja jonka Béla IV rakennutti uudelleen vuonna 1270.
Näiden tapahtumien jälkeen piispat rakennuttivat ja sisustuttivat linnan. Kuninkaan kaupungin keskusta, jota ympäröivät muurit, oli edelleen kuninkaallisen vallan alainen. Useat luostarit palasivat tai asettuivat uskonnolliseen keskustaan. Samaan aikaan kansalaiset olivat taistelleet säilyttääkseen ja vaatiakseen takaisin kaupunkien oikeuksia kirkon laajentumista vastaan kuninkaallisen kaupungin sisällä. Árpád-suvun kukistumisen jälkeisinä kaoottisina vuosina Esztergomia kohtasi toinen onnettomuus kun vuonna 1304 Tšekin kuningas Venceslaus II:n joukot miehittivät linnan ja ryöstivät sen. Seuraavina vuosina linnan omistivat useat yksityishenkilöt kuten Róbert Károly ja sen jälkeen kuningas Ludvig Suuri suosi kaupunkia.
1300- ja 1400-luvulla Esztergom koki tärkeitä tapahtumia, ja siitä tuli Budan ohella yksi Unkarin kulttuurin vaikutusvaltaisimmista akropoleista. Hovissa, joka muistutti Budan ja Visegrádin kuninkaallisia hovia, vieraili kuninkaita, tiedemiehiä ja taiteilijoita, kuten Ludvig I Suuri, keisari Sigismund Luxemburgilainen, kuningas Matias Corvinus, Galeotto Marzio, Regiomontanus, kuuluisa tähtitieteilijä Marcin Bylica ja Georg von Peuerbach, Pier Paolo Vergerio ja kuningas Matiaksen historioitsija Antonio Bonfini, joka teoksessaan ylistää kuningas Matiaan kasvattaja János Vitézin rakentavaa työtä. Hän rakensi kirjaston ja observatorion katedraalin viereen. Kuten Bonfini kirjoitti mestariteoksestaan, palatsistaan ja rivipuutarhoistaan: "Hän rakensi linnaan tilavan salin ritareille. Sen eteen hän rakensi upean loggian punaisesta marmorista. Salin eteen hän rakensi kappelin. Sibyliasta, jonka seiniä koristavat sybileistä tehdyt maalaukset rakennettu, joka oli koristeltu pylväillä ja käytävällä näiden kahden puutarhan väliin, hän rakensi punaisesta marmorista tornin, jossa oli useita huoneita ja parvekkeita. Kuningas Matias Corvinuksen leski Napolin prinsessa Beatrix (1457–1508) asui Esztergomin linnassa vuosina 1490–1500.
Uusi aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavan asukkaan, arkkipiispa Tamás Bakóczin (k. 1521) aika toi kaupunkiin merkittäviä monumentteja. Vuonna 1507 arkkipiispa rakennutti italialaisten arkkitehtien suunnitteleman Bakócz-kappelin, joka on Unkarin varhaisin säilynyt ja merkittävin renessanssirakennus. Kappelin alttaritaulun veisti valkoisesta marmorista Andrea Ferrucci, fiesolelainen kuvanveistäjä vuonna 1519.
Mohácsin taistelun häviön aiheuttama osmanivalloitus vuonna 1526 toi taantuman myös aiemmin kukoistaneeseen Esztergomiin. Taistelussa kaatui Esztergomin arkkipiispa Tamás Bakócz. Vuosina 1526–1543, jolloin Unkarissa hallitsi kaksi kilpailevaa kuningasta, Esztergomia piiritettiin kuusi kertaa. Toisinaan se oli Ferdinand I:n tai János Szápolyain joukot, toisinaan osmanit hyökkäsivät. Lopulta vuonna 1530 Ferdinand I miehitti linnan. Hän asetti linnaan ulkomaalaisia palkkasotureita ja lähetti tuomiokapitulin ja piispakunnan Nagyszombatiin ja Pozsonyiin. Tämän vuoksi osa aarteista, arkistosta ja kirjastosta on säilynyt.
Vuonna 1543 sulttaani Suleiman Suuri hyökkäsi armeijoineen linnan kimppuun ja valtasi sen. Linna pysyi sen jälkeen Osmanien valtakunnan alaisuudessa vuoteen 1683 asti.
Osmanien valtakunnan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1543–1683 Esztergom oli osa osmanien valtakuntaa, jolloin arkkipiispakunnan keskuspaikkana toimi Trnava. Vuonna 1605 osmanit valtasivat takaisin linnan ja koko alueen hallintaansa ja säilyttivät valtansa vuoteen 1683 asti. Vaikka osmanit pääasiassa rakensivat linnaa ja linnoituksia, he rakensivat myös uusia rakennuksia, kuten moskeijoita ja minareetteja ja hammam-kylpylöitä.
Esztergomista (estergonina) tuli useita maakuntia hallitsevan osmanien sanjakin keskus ja merkittävä linna Osmanien valtakunnan luoteisrajalla – tärkein kohtaamispaikka ylängön kaivoskaupunkeihin sekä Wieniin ja Budaan kohdistuvien hyökkäysten estämiseksi. Vuonna 1594, epäonnistuneen mutta tuhoisan Vesiivárosin muurien piirityksen aikana Bálint Balassa, ensimmäinen unkarilainen runoilija, joka sai eurooppalaisen merkityksen, kaatui taistelussa. Kaikkein tuhoisin piiritys tapahtui vuonna 1595, jolloin kreivi Karl von Mansfeldin ja kreivi Mátyás Csesznekyn joukot valtasivat linnan takaisin. Tästä maksettu hinta oli kuitenkin korkea. Suurin osa linnan ja kaupungin keskiajalla rakennetuista rakennuksista tuhoutui tänä aikana, ja siellä oli vain asumiskelvottomia, tukahdutettuja raunioita, jotka toivottivat valloittajat tervetulleeksi.
1600–1800 -luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun Unkari sai Esztergomin takaisin haltuunsa vuonna 1683, oli kaupunki tuhoutunut piirityksessä, ja piti asuttaa uudelleen. Viimeisen kerran ottomaanien joukot hyökkäsivät Esztergomiin vuonna 1685. Vuonna 1708 Esztergom julistettiin kuninkaalliseksi vapaakaupungiksi.
Kaupungin maamerkki on vuosina 1822–1869 arkkitehtien Pál Kühnelin, János Páckhin ja József Hildin suunnitelmien mukaan rakennettu uusklassinen basilika, Euroopan kolmanneksi suurin kirkkorakennus, joka näkyy mäeltään, jossa on sijainnut ainakin kolme aikaisempaa kirkkoa, kauas lähiympäristöön. Sen sisäkorkeus on kupolin kohdalla 71,5 metriä, pinta-ala 5,600 m2, pituus 118 metriä ja leveys 49 metriä. Kupolin ulkokorkeus on 100 metriä maanpinnasta.
1900-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisessa maailmansodassa saksalaiset joukot räjäyttivät vetäytyessään vuonna 1944 Tonavan yli vievän vuonna rakennetun 1895 Mária Valéria-sillan, eikä sitä voitu käyttää vuoteen 2001 asti. Slovakian puolella sijaitsevan Štúrovon ja Unkarin Esztergomin välillä liikennöi siihen asti lauttoja. Vuosina 2000–2001 silta rakennettiin uudelleen, ja se toimii nykyään alueellisena rajanylityspaikkana. Se on yksi kolmesta Tonavan yli vievästä sillasta matkalla Budapestista Itävaltaan.
Kaupungissa sijaitsee tärkeä arkisto ja museo, jossa on historiallisia asiakirjoja ja kuvia Unkarin kuningaskunnan ajoilta, erityisesti nykyisen Slovakian alueelta.
Ystävyyskaupungit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bamberg (Saksa) vuodesta 1992
Cambrai (Ranska) vuodesta 1992
Canterbury (Englanti) vuodesta 2004- Ehingen (Saksa) vuodesta 1992
Espoo (Suomi) vuodesta 1974
Gniezno (Puola) vuodesta 1994- Maintal (Saksa) vuodesta 1993
Mariazell (Itävalta) vuodesta 2002
Štúrovo (Slovakia) vuodesta 1991
Lähde:[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ A MAGYAR KÖZTÁRSASÁG HELYSÉGNÉVTÁRA, 2009 – Központi Statisztikai Hivatal Unkarin tilastokeskus. Viitattu 16. maaliskuuta 2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Testvérvárosok Esztergom. Viitattu 13.12.2021. (unkariksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Esztergom Wikimedia Commonsissa
- Kaupungin kotisivu
- Esztergomin kaivaukset, Helsingin Sanomat, 23.01.1938, nro 21, s. 29, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot