Eugène-Anatole Demarçay
| Eugène-Anatole Demarçay | |
|---|---|
 Eugène-Anatole Demarçay |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1852 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 5. maaliskuuta 1903 (51 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | École polytechnique |
| Väitöstyön ohjaaja | Jean-Baptiste Dumas |
| Tutkimusalue | harvinaiset maametallit |
| Tunnetut työt | Europiumin löytäminen |
Eugène-Anatole Demarçay (1. tammikuuta 1852 – 5. maaliskuuta 1903 Pariisi)[1] oli ranskalainen kemisti, joka tunnetaan työstään europiumin löytäjänä ja varhaisena spektroskopian ja jossain määrin myös radioaktiivisuuden tutkijana.[2]
Demarçay opiskeli ensin Lycée Condorcetissä ja vierailtuaan välillä Englannissa valmistui École polytechniquesta. Hänen varhainen tutkimuskohteensa ennen epäorgaaniseen kemiaan keskittymistä oli terpeenit ja muut hajuvesiteollisuuden käyttämät aineet. Hän menetti näön oikeasta silmästään laboratoriossa tapahtuneessa räjähdyksessä tutkiessaan typen sulfideja.[2]
Vuonna 1896 hän havaitsi että näytteet juuri löydetystä samarium alkuaineesta sisälsivät vielä jotain muuta, ennestään tuntematonta ainetta. Hän eristi tämän vuonna 1901 ja totesi sen olevan uusi alkuaine, jonka hän nimesi europiumiksi.[3] Vuonna 1898 Demarçay avusti Marie ja Pierre Curieta osoittamalla spektroskopian avulla Curien pariskunnan valmistaneen radiumia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ GeneaNet
- ↑ a b c Fontani, Marco; Costa, Mariagrazia & Orna, Mary Virginia: The Lost Elements: The Periodic Table's Shadow Side, s. 210–211. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-938334-4 Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
- ↑ Hamilo, Marko: Europiumista punaväri tv-kuvaan 16.5.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu Viitattu 27.11.2015.
| ||||||||||||||
