Europuolue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Europuolue, virallisesti Euroopan tason poliittinen puolue,[1] on Euroopan unionissa kansalliset rajat ylittävä poliittinen puolue. Europuolueilla ei ole henkilöjäseniä, vaan niihin kuuluu kansallisia puolueita.[2][3]

Europuolueen perustamiseksi sillä on oltava kannatusta vähintään neljänneksessä jäsenvaltioista. Koska Euroopan unionissa on 27 valtiota, tarvitaan kannatusta kuudessa jäsenvaltiossa.

Kannatukseksi luetaan joko europarlamenttiedustajat, parlamentti- tai alueparlamenttiedustajat tai vähintään kolmen prosentin kannatus europarlamenttivaaleissa. Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen rekisteröi europuolueet, ja ne saavat puoluetukea Euroopan parlamentilta. Niiden on kuitenkin hankittava vähintään 15 prosenttia rahoituksestaan ulkopuolelta.[4]

Helmikuussa 2020 rekisteröityjä europuolueita oli kymmenen:[5][6]

Puolue Politiikka Paikat
Nimi Lyhenne Ryhmä Puheenjohtaja Positio Ideologia Euroopan yhdentyminen Komissio Parlamentti Neuvosto
Euroopan kansanpuolue EPP EPP-ryhmä Donald Tusk (PL) Keskusta-oikeisto Kristillisdemokratia, liberaalikonservatismi[7] EU-myönteisyys[8]
10 / 27
174 / 705
10 / 27
Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue PES S&D Sergei Stanišev (BG) Keskusta-vasemmisto Sosiaalidemokratia[7] EU-myönteisyys[8]
9 / 27
146 / 705
6 / 27
Euroopan liberaalidemokraattinen puolue ALDE RE Hans van Baalen (NL) Keskusta Liberalismi[7] EU-myönteisyys[8]
5 / 27
68 / 705
6 / 27
Euroopan konservatiivien ja reformistien allianssi ECR ECR Giorgia Meloni (IT) Keskusta-oikeisto ja oikeisto Konservatismi,
talousliberalismi[7][9]
Lievä euroskeptismi[8][10][11]
1 / 27
62 / 705
1 / 27
Identiteetti ja demokratia -puolue ID ID Gerolf Annemans (BE) Oikeisto ja äärioikeisto Kansalliskonservatismi, oikeistopopulismi[7] Kova euroskeptismi[10]
0 / 27
60 / 705
0 / 27
Euroopan vihreä puolue EGP Greens/EFA Evelyne Huytebroeck (BE) ja Thomas Waitz (AT) Keskusta-vasemmisto ja vasemmisto Vihreä politiikka[7] EU-myönteisyys[8]
0 / 27
52 / 705
0 / 27
Euroopan vasemmistopuolue PEL GUE/NGL Heinz Bierbaum (DE) Vasemmisto ja äärivasemmisto Demokraattinen sosialismi,
kommunismi[7]
Lievä euroskeptismi[11]
0 / 27
28 / 705
0 / 27
Euroopan demokraattinen puolue EDP RE
Vähemmistönä:
S&D
François Bayrou (FR) Keskusta Keskusta[7] EU-myönteisyys[12][13]
0 / 27
10 / 705
0 / 27
Euroopan vapaa allianssi EFA Greens/EFA
Vähemmistönä:
ECR
GUE/NGL
Lorena Lopez de Lacalle (ES) Kansanpuolue Aluepolitiikka,
vähemmistöpolitiikka[7]
EU-myönteisyys[8]
0 / 27
9 / 705
0 / 27
Euroopan kristillinen poliittinen liike ECPM ECR
Vähemmistönä:
EPP-ryhmä
Branislav Škripek (SK) Keskusta-oikeisto ja oikeisto Kristillinen oikeisto,
arvokonservatismi[7]
Lievä euroskeptismi[8]
0 / 27
4 / 705
0 / 27

Europuolueiksi rekisteröitymättömät puolueen kaltaiset ryhmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiden vihreän vasemmiston liitto, johon Suomesta kuuluu Vasemmistoliitto, ei ole rekisteröitynyt europuolueeksi.

  1. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1141/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014 , Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta EUR-Lex. 4.11.2014. Viitattu 15.8.2024.
  2. https://kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/715
  3. https://eurooppatiedotus.fi/2019/07/06/euroopan-parlamentin-poliittiset-ryhmat-ja-europuolueet/
  4. http://europa.eu/legislation_summaries/institutional_affairs/institutions_bodies_and_agencies/l33315_en.htm
  5. List of registered European Political Parties appf.europa.eu. Arkistoitu 15.3.2021. Viitattu 30.4.2021.
  6. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3183 (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. a b c d e f g h i j Nordsieck, Wolfram: European Union parties-and-elections.eu. 2019.
  8. a b c d e f g Demetriou, Kyriakos: The European Union in Crisis : Explorations in Representation and Democratic Legitimacy, s. 46. Springer, 2014. ISBN 9783319087740
  9. Baker, David; Schnapper, Pauline: Britain and the Crisis of the European Union, s. 87. Springer, 2015. ISBN 9781137005205
  10. a b FitzGibbon, John; Leruth, Benjamin; Startin, Nick: Euroscepticism as a Transnational and Pan-European Phenomenon : The Emergence of a New Sphere of Opposition, s. 198. Routledge, 2016. ISBN 9781317422501
  11. a b Whitaker, Richard; Lynch, Philip: Understanding the Formation and Actions of Eurosceptic Groups in the European Parliament: Pragmatism, Principles and Publicity. Government and Opposition, 2014, 49. vsk, nro 2, s. 232–263. doi:10.1017/gov.2013.40 ISSN 0017-257X (englanti)
  12. Kenealy, Daniel; Peterson, John; Corbett, Richard: The European Union: How does it work?, s. 155. 4 painos OUP Oxford, 2015. ISBN 978-0199685370
  13. How the EU Really Works, s. 120. Ashgate Publishing, Ltd., 2014. ISBN 978-1-4724-1465-6 Teoksen verkkoversio.
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.