Flea

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Toisto minimoitava.
Flea
Flea soittamassa Red Hot Chili Peppersin konsertissa vuonna 2016.
Flea soittamassa Red Hot Chili Peppersin konsertissa vuonna 2016.
Henkilötiedot
Koko nimi Michael Peter Balzary
Syntynyt16. lokakuuta 1962 (ikä 62)
Muusikko
Taiteilijanimi Flea
Aktiivisena 1983–
Tyylilajit funk rock, alternative rock
punk rock, hard rock
psykedeelinen rock
Soittimet basso, trumpetti, rummut, laulu, kontrabasso
Yhtyeet Anthem (1979–1982)
Fear (1982–1984)
Red Hot Chili Peppers (1983–)
Jane’s Addiction (1997)
The Mars Volta (2003)
Rocketjuice and the Moon (2008–)
Levy-yhtiöt EMI (1983–1990)
Warner Bros. (1991–)
Aiheesta muualla
www.redhotchilipeppers.com

Flea (oikealta nimeltään Michael Peter Balzary, s. 16. lokakuuta 1962 Melbourne, Australia) on yhdysvaltalais-australialainen muusikko ja näyttelijä. Hänet tunnetaan parhaiten rockyhtye Red Hot Chili Peppersin basistina. Flea on eräs maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista basisteista.

Lapsuus ja lukiovuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flea syntyi Melbournessa, Australiassa 16. lokakuuta 1962. Tämän perheeseen kuuluivat isä Mick, äiti Patricia ja sisko Karen. Heistä Mick vei Flean usein kalastamaan. Flean ollessa viisivuotias, hänen perheensä muutti Ryeen, New Yorkiin. Hänen vanhempansa erosivat vuonna 1971 ja hänen isänsä palasi takaisin Australiaan. Flea ja muu perhe jäivät Yhdysvaltoihin. Flean äiti meni pian uusiin naimisiin, ja perhe muutti Los Angelesiin, Kaliforniaan.

Flean isäpuoli oli jazz-muusikko, joka oli aloittelemassa uraansa. Flea seurasikin isäpuolensa viikoittaisia harjoituksia.[1] Hänen isäpuolensa oli kuitenkin myös ”aggressiivinen alkoholisti”, joka joutui joskus jopa ammuskeluihin poliisien kanssa. Selviytyäkseen vanhempiensa, etenkin isäpuolen, aiheuttamista vaivoista Flea alkoi käyttää päihteitä. Hän alkoi kokeilla kannabista 13-vuotiaana, jolloin hän aloitti myös päivittäisen tupakoinnin.

Flea kävi Fairfax High Schoolia, missä hän oli eräänlainen hylkiö musiikkimakunsa takia. Suurin osa muista oppilaista oli kiinnostuneita diskomusiikista. Flea puolestaan piti jazz-artisteista, kuten Miles Davisista ja Dizzy Gillespiestä. Flean ensimmäinen instrumentti oli rummut, mutta pian hän vaihtoi trumpettiin. Koulupäivän jälkeen hän vietti aikansa usein kuunnellen Gillespien levyjä. Ahkeran trumpetin soiton ansiosta hän pääsi jopa Los Angeles Junior Philharmonic Orchestraan.[1]

Flea tapasi Anthony Kiedisin ensimmäistä kertaa vuoden 1977 lopulla, jolloin Flea kiusasi Kiedisin silloista parasta kaveria nimeltä Tony Sherr. Kiedis tuli auttamaan Tonya, jolloin Flea ja Kiedis joutuivat melkein tappeluun. Pian he kuitenkin ystävystyivät. Kaksikko joutui usein hankaluuksiin ilkeiden temppujensa takia. Pian hän sai lempinimensä ”Flea” (”kirppu”), jolla hänet ehkä tunnetaan parhaiten. Hän sai nimen, koska hän ja kaverinsa pelleilivät ja kutsuivat toisiaan sarjakuvatyylisillä nimillä.[1]

Ensimmäiset yhtyeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flean selvän musikaalisuuden johdosta häntä pyydettiin mukaan yhtyeeseen nimeltä Anthym. Yhtyeen jäseninä olivat Hillel Slovak (kitara), Jack Irons (rummut) ja Alain Johannes (laulu ja kitara). Flean soittimena oli basso, mutta hän ei ollut sitä ennen eläessään soittanut bassoa. Niinpä Slovak opetti hänelle bassonsoittoa ja tutustutti hänet rock-musiikkiin. Muutaman kuukauden kuluttua hän oli jo kuitenkin kehittänyt oman soittotyylinsä, mistä hän myöhemmin tuli kuuluisaksi.[1]

Yhtye alkoi saada keikkakutsuja klubeille, muttei yhtään suurta esitystä. Kiedis oli kuitenkin aina seuraamassa Anthemin esityksiä ja pian hänestä tuli yhtyeen esittelijä. Aluksi hän lausui jonkin vitsin tai runon, minkä jälkeen hän kutsui yhtyeen lavalle.[1]

Vuonna 1982 Flea liittyi punk-yhtyeeseen nimeltä Fear. Vuonna 1984 hän sai pienen roolin elokuvasta Suburbia. Samana vuonna, Flean jätettyä Fear-yhtyeen, Johnny Rotten pyysi häntä yhtyeeseensä Public Image Limited. Flea kuitenkin kieltäytyi, koska hän halusi olla samassa yhtyeessä ystäviensä kanssa.[1] Hillel Slovak, Anthony Kiedis ja Jack Irons olivat perustaneet yhtyeen nimeltä Tony Flow and the Miraculous Masters of Mayhem. Yhtyeen saatua levytyssopimuksen sen nimi muutettiin Red Hot Chili Peppersiksi. Slovak ja Irons kuitenkin siirtyivät toiseen yhtyeeseen nimeltä What Is This.

Musiikkiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Flea Oxegen-festivaleilla Irlannissa vuonna 2006.

Flea on Red Hot Chili Peppersin alkuperäinen basisti ja on ainoa jäsen, joka ollut tauotta yhtyeessä. Yhtyeen alkuajoista asti Flea on eronnut tyypillisistä basisteista bassolinjoillaan, jotka yhdistelevät mm. funk - ja punk-musiikin tyyliä. Bassolinjat ovat useissa kappaleissa eri rytmissä kitarakuvioiden kanssa, joka tekee niistä helposti erottuvan. Bassolinjat olivat 80-luvun musiikille epätyypillisesti hyvin raskaita, mutta samanaikaisesti "funkahtavia".

Flea tunnetaan improvisaatiotaidostaan ja energisyydestään soitossaan. Tällä on useita bassosooloja, joita kuultavissa yhtyeen albumeilla ja live-esityksissä. Toisinaan tällä on myös bassointroja, tai muita välikkeitä joissa Flea soittaa melodiaa. Flea käyttää satunnaisesti bassoefektejä soittaessaan, eritoten albumilla One Hot Minute.

Albumilla Blood Sugar Sex Magik Flea keskittyi enemmän melodisempaan ja yksinkertaisempaan bassonsoittoon, edellisistä neljästä albumista poiketen. Flea on kuitenkin kyseisen albumin jälkeen käyttänyt myös slap-tekniikkaa soitossaan. Flean on kuultu soittavan joitakin kappaleita plektralla, mm. Don't Forget Me ja The Zephyr Song.

Bassonsoiton lisäksi Flea on myös laulanut taustalauluja useisiin kappaleisiin, kuten Sir Psycho Sexy. Albumilla One Hot Minute tämä laulaa kappaleen Pea, sekä kappaleen Deep Kick loppuosan päävokaalit. Lisäksi Flea soittaa trumpettia, kitaraa, perkussiosoittimia ja koskettimia, myös yhtyeen tuotantoon (mm. Breaking the Girl, Apache Rose Peacock ja Mellowship Slinky in B Major).

Flean lavaesiintymiseen kuuluu erikoiset tanssiliikkeet ja huudahtelut. Useissa 2010-luvun esiintymisissä hän kävellyt käsillään lavan poikki ennen encore-kappaleita. Flea, Kiediksen tapaan, esiintyy usein ilman paitaa, mutta pukeutuu myös räikeisiin vaatteisiin. Flea satunnaisesti keskustelee yleisön kanssa, jopa enemmän mitä Kiedis. Flean yhtyeeseen asettama panos onkin yksi yhtyeen valttikorteista ja niin ikään tavaramerkki.

Flea on joutunut ottamaan johtajan roolin useaan otteeseen yhtyeessä, muiden ollessa siihen kykenemättömiä. Hän erotti Kiedisin vuonna 1986 yhtyeestä hänen huumeriippuvuutensa vuoksi, ja antoi hänelle kuukauden aikaa tulla selväksi minkä aikana Kiedis raitistui ja palasi yhtyeeseen. Albumilla One Hot Minute hän otti enemmän vastuuta sanoituksista Kiedisin uusiutuneen huumeriippuvuuden takia. Hän kirjoitti suurimman osan kappaleista Transcending ja Deep Kick, ja kappaleen Pea Flea sävelsi, sanoitti ja esitti itse.

Flea harkitsi yhtyeen jättämistä kitaristi Dave Navarron erottamisen jälkeen. Tämä muutti mielensä John Fruscianten palattua yhtyeeseen, Flean pidettyä säännöllisesti yhteyttä häneen. Vaikkakin albumin By the Way nauhoituksissa Flean ja Fruscianten välille syntyi pientä riitaa, yhtyeen yhteistyö soiton parissa alkoi sujua mallikkaasti. Albumin Stadium Arcadium nauhoitukset kuitenkin sujuivat Flean mukaan ongelmitta.

Kiedis on saanut inspiraation joihinkin kappaleisiin Fleasta, kuten Jungle Man ja Me and My Friends. Tämä on myös kirjoittanut ja omistanut kappaleen Hard to Consentrate Flealle. Flea on kertonut Twitter-palvelussa, että hänen lempikappaleensa yhtyeeltä on Yertle the Turtle.

Ura näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flea on näytellyt sivurooleja eri elokuvissa, kuten Paluu tulevaisuuteen -trilogiassa. Hän on esiintynyt myös muiden artistien musiikkivideoilla, kuten Butthole Surfersin ja Die Antwoordin.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flea meni ensimmäisen kerran naimisiin vuonna 1985 Loesha Zeviarin kanssa, jonka nimi on tatuoitu Flean vasempaan rintaan. Vuonna 1988 heille syntyi tytär nimeltä Clara. Clara esiintyi Red Hot Chili Peppersin kappaleen ”Aeroplane” musiikkivideolla ja on suunnitellut yhtyeen fanitavaroita. Flea on myöhemmin mennyt naimisiin malli Frankie Rayderin kanssa. Hänellä on Rayderin kanssa yksi lapsi nimeltä Sunny Bebop.

Flea on yhdessä Kiedisin kanssa innokas Los Angeles Lakers -koripallojoukkueen fani. Hän on esiintynyt joissain yhtyeen esityksissä yllään Lakersin pelipaita.

Vuonna 2009 Flea perusti yhtiön nimeltä Fleabass. Yhtiön tavoitteena on tuottaa nuorille ihmisille korkealaatuisia bassoja kohtuullisin hinnoin. Fleabass-yhtiö vie bassoja yli kolmeenkymmeneen maahan.[2]

Levytykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Flea esiintymässä Newarkin Prudential Centerissa 4. toukokuuta 2012.

Red Hot Chili Peppersin kanssa

Jane’s Addictionin kanssa

The Mars Voltan kanssa

Rocketjuice and the Moonin kanssa

Silverlake Conservatory of Music

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silverlake Conservatory of Music on itäisessä Los Angelesissa sijaitseva oppilaitos, jossa oli noin 600 oppilasta. Se on Flean ja hänen ystäviensä Pete Weissin ja Keith Barryn yhdessä perustama ja alussa myös täysin Flean rahoittama. Flea korostaa, ettei se ole mikään ”rokkikoulu”, vaan siellä saa koulutusta useissa eri instrumenteissa, eli että se on kunnon konservatorio. Keikkatauoilla Flea opettaa Silverlakessa myös itse.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Red Hot Chili Peppers
Albumit

The Red Hot Chili Peppers (1984) • Freaky Styley (1985) • The Uplift Mofo Party Plan (1987) • Mother’s Milk (1989) • Blood Sugar Sex Magik (1991) • One Hot Minute (1995) • Californication (1999) • By the Way (2002) • Stadium Arcadium (2006) • I’m with You (2011) • The Getaway (2016) • Unlimited Love (2022) • Return of the Dream Canteen (2022)

EP:t, livealbumit ja kokoelmat

The Abbey Road E.P. (1988) • What Hits!? (1992) • Live Rare Remix Box (1994) • The Plasma Shaft (1994) • Out in L.A. (1994) • Under the Covers: Essential Red Hot Chili Peppers (1998) • The Best of the Red Hot Chili Peppers (1998) • Greatest Hits (2003) • Live in Hyde Park (2004)

Muut artikkelit

Arpikudos • George Clinton • Jane’s Addiction • Lollapalooza • Red Hot Chili Peppersin diskografia • Rick Rubin

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Flea&oldid=22441840”