Franz Xaver von Baader
| Franz Xaver von Baader | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. maaliskuuta 1765 München |
| Kuollut | 23. toukokuuta 1841 (76 vuotta) München |
| Koulutus ja ura | |
|
|
|
Franz Xaver von Baader (27. maaliskuuta 1765 München – 23. toukokuuta 1841 München) oli saksalainen roomalaiskatolinen teologi ja mystillinen sekä taantumuksellinen filosofi.[1][2]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baader oli Baijerin vaaliruhtinaan hovilääkärin kolmas poika. Hän opiskeli lääketiedettä Ingolstadtissa ja Wienissä ja avusti lyhyen aikaa isäänsä tämän vastaanotolla. Hän päätti sitten ryhtyä kaivosinsinööriksi, opiskeli Abraham Gottlob Wernerin johdolla Freibergissä, kiersi useita Pohjois-Saksan kaivosalueita ja asui 1792–1796 Englannissa. Siellä hän tutustui Jakob Böhmen teoksiin sekä David Humen, David Hartleyn ja William Godwinin ajatuksiin, jotka olivat hänelle erittäin vastenmielisiä. Mestari Eckhartin, Louis-Claude de Saint-Martinin ja ennen kaikkea Böhmen mystiset spekulaatiot sopivat paremmin yhteen hänen ajattelutapansa kanssa. Vuonna 1796 hän palasi Englannista ja tutustui Hampurissa Friedrich Heinrich Jacobiin ja sai vaikutteita Friedrich von Schellingiltä. Heidän ystävyytensä jatkui noin vuoteen 1822 asti, jolloin Baaderin modernin filosofian tuomitseminen kirjeessään Venäjän keisari Aleksanteri I:lle vieraannutti Schellingin täysin.[1][2]
Koko tämän ajan Baader jatkoi insinöörin ammatin harjoittamista. Vuosina 1817–1820 hän toimi kaivosten ylitarkastajan virassa, ja palveluksistaan hänet korotettiin aateliin. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1820 ja julkaisi pian sen jälkeen yhden parhaista teoksistaan, Fermenta Cognitionis kuudessa osassa vuosina 182–1825, jossa hän taistelee modernia filosofiaa vastaan ja suosittelee Böhmen opiskelua. Kun Münchenissä avattiin uusi yliopisto vuonna 1826, hänet nimitettiin sinne filosofian ja teologian professoriksi. Eräitä siellä pitämiään luentoja hän julkaisi teoksessa Speculative Dogmatik (1827–1836). Vuonna 1838 hän vastusti roomalaiskatolisen kirkon sekaantumista siviiliasioihin, minkä seurauksena häneltä kiellettiin kolmen viimeisen elinvuotensa aikana luennoiminen. Ennen kuolemaansa hän kuitenkin perui tämän osan opetuksestaan.[1][2]
Baaderin filosofiaa on vaikea tiivistää, sillä hän ilmaisi ajatuksensa yleensä hämärissä aforismeissa tai mystisissä symboleissa ja analogioissa, ja hänen tyylistään puuttuu johdonmukaisuus ja järjestys. Hän uskoo, että teologia ja filosofia eivät ole vastakkaisia tieteitä, vaan että järjen on tehtävä selväksi kirkon auktoriteetin ja jumalallisen ilmoituksen antamat totuudet. Filosofia syntyi, kun uskonnollinen perinne vaati selittämistä ja puhdistamista. Tässä hänen ajattelunsa muistuttaa skolastiikkaa. Baader lähestyy kuitenkin gnostilaisuutta sekä Eckhartin, Paracelsuksen ja Böhmen mystiikkaa; olemassaolo riippuu siitä, että Jumala tietoinen ihmisestä. Kaikki itsetietoisuus on samalla Jumala-tietoisuutta. Taloudellisesti ja poliittisesti konservatiivisena hän piti ihanteellisena valtiota, jota hallitsee universaali eli katolinen kirkko. Hän suhtautui erittäin kriittisesti liberalismiin ja kannatti hierarkista ja korporatiivista, keskiajalle tyypillistä yhteiskunta- ja talousrakennetta.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Baader, Franz Xaver von Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 10.12.2022.
- ↑ a b c d Franz Xaver von Baader The Catholic Encyclopedia. 1907. Viitattu 10.12.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Franz Xaver von Baader Wikimedia Commonsissa
