Garamond
Garamond on tunnetuin medievaaliantiikvoihin kuuluva kirjainlaji, jonka ranskalainen kirjanpainaja ja kirjasinmuotoilija Claude Garamond suunnitteli Pariisissa noin vuonna 1540.[1] Garamond-kirjaintyypit soveltuvat yleensä parhaiten kirjojen ja muiden painotuotteiden leipätekstiin.
Garamond pohjasi omat kirjaintyyppinsä venetsialaisen Francesco Griffon antiikvakirjaimiin. Garamond kuitenkin kehitti Griffon kirjainmuotoja edelleen, sitä mukaa kun hänen omat taitonsa kirjainten leikkaajana ja kirjakevalajana kasvoivat.[2] Claude Garamond suunnitteli alkuperäisen Garamondin noin vuonna 1530. Garamond-kirjaintyypeissä nykyisin mukana oleva kursiivi ei ole Claude Garamondin, vaan Robert Granjonin leikkaama.[3]
Claude Garamondin kuoltua vuonna 1561 hänen leikkaamansa kirjakkeet päätyivät Christoph Plantinin kirjapainoon Antwerpenissa, jossa niitä käytettiin vuosikymmenet. Nämä alkuperäiskappaleet ovat yhä tallessa Plantin-Moretus-museossa. Toiset Garamondin kirjakkeet taas hankittiin Egenolff-Bernerin kirjasinvalimoon Frankfurtissa, ja he julkaisivat vuonna 1592 niihin perustuvan version Garamondista. Vuonna 1621 ranskalainen kirjanpainaja Jean Jannon julkaisi kirjaintyyppejä, joissa oli useita Garamondin kirjasimia muistuttavia piirteitä, joskin näiden kirjaintyyppien kirjaimet olivat epäsymmetrisempiä. Lisäksi niiden kaltevuus ja akseli olivat epäsäännöllisemmät. Jannonin kirjaintyypit löydettiin uudelleen 1825, jolloin niiden tekijäksi nimettiin erehdyksessä Claude Garamond. Tämän virheen korjasivat vasta Beatrice Warden tutkimukset vuonna 1927.[2]
Jannonin suunnittelemia kirjaintyyppejä käytettiin 1900-luvun alussa Ranskassa painetussa teoksessa, joka kertoi Ranskan kirjapainotaidon historiasta. Teos herätti suuren kiinnostuksen Garamond-tyyppisiä kirjaintyyppejä kohtaan, joista tehtiinkin useita modernisoituja versioita. Osa pohjautui Jannonin kirjaintyypeille, osa puolestaan perustui alkuperäisille Garamondin kirjaimille.[2] Garamondin alkuperäisiin kirjaimiin perustuvat Garamond-kirjaintyypit ovat ryhdikkäämpiä, vahvempia ja kalligrafisempia kuin Jannoninin kirjaimiin perustuvat Garamondit. Jannonin kursiivit ovat myös selvästi horjuvampia kuin Granjonin leikkaamat kursiivit, joita käytetään alkuperäisten Garamondien kirjaintyypeissä.[3]
Nykyisin käytössä on useiden tunnettujen fonttivalmistajien, kuten Adoben, Linotypen ja ITC:n, versioita Garamondista. Näistä esimerkiksi Garamond 3, ITC Garamond ja Simoncini Garamond ovat vääriä Garamondeja, ja ne perustuvat joko Jannonin tai jonkun muun kirjaimille. Oikeita Garamondeja ovat puolestaan Stempel Garamond, Berthold Garamond, Adobe Garamond ja Garamond Premier Pro.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bohman, Jan ja Hallberg, Åke: Graafinen suunnittelu. Gummerus 1988. ISBN 951-20-3042-X
- Itkonen, Markus: Kirjaintyypit ja tyyli. RPS-yhtiöt 2015. ISBN 978-952-5001-19-8
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Garamond Wikimedia Commonsissa