Georges Vanier

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Georges Vanier

Georges Philéas Vanier (23. huhtikuuta 18885. maaliskuuta 1967) oli kanadalainen kenraali ja diplomaatti, joka toimi Kanadan kenraalikuvernöörinä 1959–1967.

Vanier syntyi Montrealissa vuonna 1888 ranskalaisen isän ja irlantilaisen äidin poikana. Hän kasvoi kaksikieliseksi ja hartaaksi katolilaiseksi, joka haaveili pappisurasta. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen sai hänet toisiin ajatuksiin. Hän otti johdon käsiinsä, jotta Quebecin provinssin kanadanranskalaisista saatiin koottua ja koulutettua oma 22. rykmentti. Hän menetti taisteluissa Ranskassa toisen jalkansa.[1]

Sodan jälkeen hänet nimitettiin perustamansa 22. rykmentin komentajaksi ja myöhemmin everstiksi. Hän avioitui Pauline Archerin kanssa, joka oli myös katolinen. Vuonna 1927 Vanier lähetettiin Geneveen Kansainliiton aseriisuntaneuvonantajaksi ja nimitettiin 1931 Kanadan komissaariksi Lontooseen, josta hän siirtyi 1938 lähetystötehtäviin Pariisiin.[1]

Saksan miehitysjoukkojen hyökättyä Ranskaan Vanierin onnistui paeta liittoutuneiden sota-aluksella Englantiin. Hän yritti varoittaa liittoutuneita Vichyn Ranskan nukkehallituksesta ja saada heidät liittoutumaan kenraali Charles de Gaullen kanssa, mutta häntä ei uskottu ja hänet lähetettiin kotimaahansa Kanadaan.[1]

Vuonna 1944 Vanier nimitettiin Kanadan suurlähettilääksi Pariisiin ja hän oli ensimmäinen juuri vapautettuun Ranskaan saapuva suurlähettiläs. Vuonna 1954 hän vetäytyi pois diplomaattiuralta, ja vuonna 1959 hänet nimitettiin 71 vuoden iässä Kanadan kenraalikuvernööriksi, ranskankielisenä ja quebeciläisenä englanninkielisen Vincent Masseyn jälkeen. Vanier oli virassaan hyvin pidetty ja arvostettu,[2] mutta vuonna 1966 hänen terveytensä alkoi horjua ja hän hoiti viimeiset virkatehtävänsä pyörätuolista. Vanier kuoli maaliskuussa 1967 sydänongelmiin.[1]

Myös Georges Vanierin puoliso Pauline oli aktiivisesti mukana miehensä työssä ja sai lisäksi itsenäisiä luottamustehtäviä. Georges ja Pauline Vanier perustivat 1965 kanadalaisten perheiden hyvinvointiin keskittyvän organisaation Vanier Institute of the Family.

  1. a b c d Cowley, George: Georges Vanier, Canada's Christian Heritage. Viitattu 8.11.2014.
  2. Arra Esa: ”Vanier, G. P. (1888) ”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 206. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]