Ruusuvallankumous
Georgian samettivallankumous (tai Tšekkoslovakian vuoden 1989 verettömän vallankumouksen tapaan Georgian ruusuvallankumous tai Ruusujen vallankumous) on tapahtumasarja, joka sai alkunsa Neuvostoliitosta itsenäistyneen Georgian toisen presidentin, Eduard Ševardnadzen kannattajien vaalipetosepäilyistä 2. marraskuuta 2003 järjestetyissä parlamenttivaaleissa. Epäilemäänsä vaalipetosta vastustavat mielenosoittajat kokoontuivat Tbilisiin ja Ševardnadze luopui 23. marraskuuta 2003 presidentin virasta.[1][2]
Neuvostoliiton ulkoministerinä toiminut Ševardnadze tuli presidentiksi ensimmäisen kerran Georgian sisällissodan tuloksena itsenäisyyspresidentti Zviad Gamsakhurdiaa vastustavan ja Venäjän tukeman opposition voitettua sodan.
Monien muiden IVY-maiden tapaan Georgia pyrki ottamaan etäisyyttä Venäjästä ja lähentymään länttä. Ševardnadze lähestyi Yhdysvaltoja sallimalla Yhdysvaltain lähettää sotilasasiantuntijoita Georgiaan auttamaan georgialaisia kansainvälisen terrorin vastaisessa taistelussa. Samalla hän kuitenkin oli valmis myös neuvottelemaan Venäjän Gazpromin kanssa valtiollisen sekayhtiön perustamiseksi Venäjän maakaasutoimituksia varten Georgiaan.
Georgian pohjoisosassa on kapinallinen ja Venäjään tukeutuva Abhasia, ja Venäjällä on Georgiassa edelleen neuvostoajalta peräisin oleva tuhansien sotilaiden sotilastukikohta, jonka Georgia toivoi Venäjän lakkauttavan vuoteen 2008 mennessä. Venäjä ei ole kuitenkaan suostunut pyyntöön.
Ševardnadzen tilalle presidentiksi parlamentin puhemiehen Nino Burdžanadzen toimittua presidentinvaaleihin saakka virkaa tekevänä presidenttinä, tuli lännessä opiskellut ja Yhdysvaltain tukema Mikheil Saakašvili, joka lupasi lopettaa korruption ja purkaa hallinnon neuvostoaikaisia piirteitä.
Georgialaiset samettivallankumoukselliset konsultoivat Ukrainan oranssivallankumouksellista opiskelijaliikettä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Georgian ruusu-vallankumouksesta viisi vuotta Yle. 2008. Viitattu 12.6.2021.
- ↑ Georgiaan luvassa uusi suurmielenosoitus (käytetään nimeä samettivallankumous) Yle. 2009. Viitattu 12.6.2021.