HMS Hermes (1898)
| HMS Hermes | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Fairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan |
| Kölinlasku | 30. huhtikuuta 1897 |
| Laskettu vesille | 7. huhtikuuta 1898 |
| Palveluskäyttöön | lokakuu 1899 |
| Poistui palveluskäytöstä | Saksan keisarikunnan laivaston sukellusveneen U-27 upottama 31. lokakuuta 1914 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 5 600 t |
| Pituus | 110 m |
| Leveys | 16 m |
| Syväys | 6,7 m |
| Koneteho | 10 000 shp |
| Nopeus | 20 solmua |
| Miehistöä | 450 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
11 × QF 6" tykkiä 9 × QF 12 naulan tykkiä 6 × QF 3 naulan tykkiä 2 × 18" torpedoputkea 3 × lentokonetta |
HMS Hermes oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1899 palvelukseenotettu Highflyer-luokan risteilijä. Alukselle huhti-toukokuussa 1913 tehdyt muutostyöt ovat historiallisesti merkittäviä, koska tuloksena oli Kuninkaallisen laivaston ensimmäinen (kokeellinen) vesilentokoneiden emälaiva. Ranskan laivaston La Foudre oli otettu palveluskäyttöön lähes vuotta aiemmin.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Highflyer-luokka (risteilijä)
Alus tilattiin Govanista Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä, missä köli laskettiin 30. huhtikuuta 1897. Alus laskettiin vesille 7. huhtikuuta 1898 ja otettiin palvelukseen lokakuussa 1899.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus määrättiin Itä-Intian laivastoaseman lippulaivaksi, kunnes se siirrettiin 1907 Hyväntoivonniemen laivastoasemalle lippulaivaksi. Uudessa tehtävässään alus korvasi HMS Hyacinthin. Alus oli huollettavana Simonstownissa lokakuussa 1908 ja Ascensionissa joulukuussa 1910. Maaliskuussa 1913 Hermeksen vapautti Hyväntoivonniemen laivastoaseman lippulaivan tehtävästä Hyacinth. Hermes purjehti Britteinsaarille, missä se poistettiin palveluksesta Chathamissa tehtävien muutostöiden vuoksi huhtikuussa 1913. Se liitettiin nimellisesti 3. laivastoon Noren asemalle.[1]
Toukokuussa 1913 alus palautettiin palvelukseen Chathamissa vesilentokoneiden emälaivana. Muutostöissä aluksen takaosaan rakennettiin halli ja etuosaan lentoonlähtöalusta. Lentokoneet nousivat alukselta ilmaan pyörälavetilta ja laskeutuivat veteen, mistä ne nostettiin nostureilla takaisin alukseen. Alukselle oli sijoitettu koeajojen aikana kaksi lentokonetta.[1] Alukselle oli sijoitettuna kaksi lentokonetta: Short Folder -vesilentokone perässä ja Caudron GIII -lentovene keulassa. Kolmas lentokone olisi myös sijoitettu taakse.[2]
Ensimmäinen Shorts-yhtiön 160 hevosvoiman moottorilla varustettu merilentokone (S.63 sarjanumero 81) hyväksyttiin 17. heinäkuuta 1913 Charles Samsonin suorittamien koelentojen jälkeen ja siirrettiin Hermeksen kannelle Sheerneesissä. Samson oli 24. heinäkuuta – 1. elokuuta lentäjänä laivaston testien ajan, ja koneen tähystäjänä oli Fitzmaurice. Hermes piti tukikohtanaan Great Yarmouthia, ja Shorts S.63 laskettiin mereen aina, kun merenkäynti mahdollisti lentokoneen käytön. Koelentoja suoritettiin ainakin 26., 27. ja 31. heinäkuuta. Koneen ollessa 1. elokuuta koelennolla sen moottori pysähtyi kesken lennon, ja se joutui tekemään pakkolaskun. Hermes nouti koneen ja lentäjät mereltä.[3] Etukannelle sijoitettu Caudron todettiin liian pieneksi, jotta se olisi voinut toimia merilentokoneena.[4]
Koeajojen päätyttyä joulukuussa 1913 lentokoneiden vaatimat rakenteet poistettiin ja alus palautettiin risteilijäksi. Alus kuitenkin siirrettiin reserviin.[1]
Ensimmäinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa alus muutettiin uudelleen vesilentokoneiden emälaivaksi. Muutostöiden jälkeen alus palasi palvelukseen 31. elokuuta 1914. Alus liitettiin Noresta toimivaan osastoon, ja se kuljetti lentokoneita Ranskaan.[1]
Hermes saapui 30. lokakuuta Dunkirkiin mukanaan lasti lentokoneita. Seuraavana aamuna alus lähti paluumatkalle, josta se kuitenkin kutsuttiin takaisin sukellusvenehavainnon vuoksi. Ennen kuin käskyä ehdittiin kuitenkaan toteuttaa, saksalainen sukellusvene U-27 torpedoi Hermeksen Ruylingenin matalikolla Doverin salmessa. Aluksen upotessa 22 miehistön jäsentä menetti henkensä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Barnes, C. H.: Shorts Aircraft since 1900. Lontoo, Englanti: Naval Institute Press, 1989. ISBN 0-87021-662-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| HMS Hermes - HMS Highflyer - HMS Hyacinth |
| Edeltäjä: Pelorus-luokka – Seuraaja: Challenger-luokka |
|
HMS Hermes – HMS Ark Royal – HMS Empress – HMS Riviera – HMS Engadine – HMS Campania – HMS Anne – HMS Raven II – HMS Pegasus – HMS Ben-my-Chree – HMS Vindex – HMS Manxman – HMS Nairana |
| Edeltäjä: ei edeltäjää – Seuraaja: HMS Argus |