Jääkiekko talviolympialaisissa 1980

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jääkiekko
talviolympialaisissa vuonna 1980
Joukkueet 12
Isäntämaa  Yhdysvallat
Kaupungit Lake Placid
Ajankohta 12.–24. helmikuuta 1980
Mitalistit
Kulta  Yhdysvallat
Hopea  Neuvostoliitto
Pronssi  Ruotsi
Maalintekijä Jaroslav Pouzar (8)
1976
1984

Vuoden 1980 talviolympialaisten jääkiekkoturnaus pelattiin 12.–24. helmikuuta 1980. Turnaukseen kutsuttiin 12 joukkuetta. Edellisten olympialaisten lohkojaosta luovuttiin. Siinä maat oli jaettu tason mukaan kahteen lohkoon. Uudessa järjestelmässä maat jaettiin kahteen tasaväkiseen lohkoon, joiden kaksi parasta jatkoivat mitalisarjaan ja kolmanneksi sijoittuneet pelasivat sijoitusottelun.[1] Kyseessä oli myös ensimmäinen olympiavuosi, jolloin ei järjestetty jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuita. Vuosina 1972 ja 1976 oli järjestetty sekä olympia- että maailmanmestaruusturnaus. Sitä ennen olympiaturnauksessa ratkaistiin samalla myös maailmanmestaruus.[2]

Turnauksessa koettiin suuryllätys, kun neljä edellistä olympiaturnausta voittanut Neuvostoliitto hävisi mitalisarjassa Yhdysvaltain lähinnä yliopistopelaajista koostuneelle joukkueelle. Vielä kolme päivää ennen olympiaturnausta Neuvostoliitto oli voittanut turnausta isännöineen Yhdysvallat harjoitusottelussa maalein 10–3. Viktor Tihonovin valmentama Neuvostoliitto oli koonnut kokeneen joukkueen, joka harjoitteli yhdessä 11 kuukautta vuodessa.[3][4]

Mitalisarjassa Yhdysvallat voitti Neuvostoliiton toiseksi viimeisessä ottelussaan maalein 4–3. Ottelu tunnetaan urheiluhistoriassa nimellä Miracle on Ice. Lopullisesti Yhdysvaltain olympiakulta varmistui viimeisessä ottelussa maan voitettua Suomen.[5][3][4][6]

Ruotsi saavutti turnauksessa pronssia. Haparoiden aloittanut Suomi oli saavuttaa mitalin, mutta sijoittui lopulta neljänneksi. Suureen rooliin joukkueessa nousi etenkin keskushyökkääjä Mikko Leinonen laitahyökkääjänään Jukka Porvari. Tšekkoslovakia sijoittui viidenneksi ja Kanada kuudenneksi.[5][7][8]

Turnauksen taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain olympiajoukkue oli koottu liki vuoden kestäneen leirityksen kautta. Yhdysvaltain valmentajana toimi kanadalaisesta ja eurooppalaisesta pelityylistä vaikutteita ottanut Herbert Brooks.[3][4] Suurpoliittinen ilmapiiri oli vuodenvaihteessa 1979–1980 kiristynyt Neuvostoliiton toteuttaman Afganistanin miehityksen takia. Lisäksi Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter oli miehityksen vuoksi alkanut ajaa kauppapakotteita ja Moskovan kesäolympialaisten boikotointia kesällä 1980. Carter onnittelikin maansa kiekkojoukkuetta lämpimästi heti Neuvostoliitto-voiton jälkeen.[9][5]

Neuvostoliiton postilaitoksen julkaisema postimerkki vuoden 1980 Lake Placidin kisoista. Neuvostoliitto oli voittanut neljät edelliset kisat vuosina 1964–1976.

Red Division

Suomi turnauksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen maajoukkueen turnaus alkoi vaikeasti, sillä heti ensimmäisessä ottelussa se hävisi Puolalle. Toisessakin ottelussa Suomi esiintyi heikosti, mutta onnistui lopulta päihittämään Japanin eritoten maalivahti Antero Kivelän ansiosta.[10] Kolmannessa ottelussaan Suomi kuitenkin onnistui voittamaan Kanadan. Ottelussa sattui erikoinen tilanne, kun Kanada karvasi Suomen maalin takana ollutta Kari Elorantaa, joka syötti keskialueen yli Jukka Koskilahdelle, joka lähti luistelemaan pitkän syötön perään. Kanadan maalivahti Bob Dupuis lähti maaliltaan vastaan, mutta Kanadan puolistajakaksikko Tim Watters ja Don Spring törmäsivät toisiinsa, minkä johdosta myös Koskilahti ja Dupuis törmäsivät heihin. Koko nelikko liukui kohti Kanadan puolustuspäätyä samalla kuin kiekko liukui omia aikojaan hiljalleen Kanadan maaliin. Suomi jatkoi hyviä otteitaan ottelussa Neuvostoliittoa vastaan, vaikka hävisikin ottelun. Kivelä pelasi jälleen erinomaisesti, minkä lisäksi Suomen Jukka Porvari teki ottelun avausmaalin ja Neuvostoliiton tasoituksen jälkeen vei Suomen uudelleen johtoon. Helpon Alankomaat-voiton jälkeen Suomi kohtasi kolmannen jääkiekon suurmaan, Ruotsin. Ottelu päättyi 3–3-tasapeliin, ja Suomen maalintekijät olivat Porvari ja Jukka Leinonen. Suomen viimeisessä ottelussa vastaan asettui Yhdysvallat, joka oli kokenut turnauksessa niin kutsutun Miracle on Icen voittamalla Neuvostoliiton sensaatiomaisesti. Kultaan Yhdysvallat tarvitsi voiton Suomesta, jota pidettiin ennakkoon heikompana joukkueena. Puolestaan tasapeli olisi tuonut Suomelle maan ensimmäisen olympiamitalin. Yhdysvaltain 3–2-johtomaalia edelsi tilanne, jossa Suomen näkemyksen mukaan Yhdysvaltain Rob McClanahan oli paitsiossa. Tämän jälkeen Yhdysvallat teki vielä neljännen maalin ja voitti ottelun ja saavutti kultaa.[11]

Blue Division

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanada–Alankomaat-ottelu
Joukkue O V T H TM PM ME P
 Neuvostoliitto 5 5 0 0 51 11 +40 10
 Suomi 5 3 0 2 26 18 +8 6
 Kanada 5 3 0 2 28 12 +16 6
 Puola 5 2 0 3 15 23 -8 4
 Alankomaat 5 1 1 3 16 43 -27 3
 Japani 5 0 1 4 7 36 -29 1


Ottelu viidennestä sijasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalisarjassa alkusarjan keskinäiset ottelut jäivät voimaan.

Joukkue O V T H TM PM ME P
 Yhdysvallat 3 2 1 0 10 7 +3 5
 Neuvostoliitto 3 2 0 1 16 7 +9 4
 Ruotsi 3 0 2 1 7 14 -7 2
 Suomi 3 0 1 2 7 11 -4 1

Lopputulokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Urheilija
1.  Yhdysvallat (USA)
2.  Neuvostoliitto (URS)
3.  Ruotsi (SWE)
4.  Suomi (FIN)
5.  Tšekkoslovakia (TCH)
6.  Kanada (CAN)
7.  Puola (POL)
8.  Romania (ROU)
9.  Alankomaat (NED)
10.  Länsi-Saksa (FRG)
11.  Norja (NOR)
12.  Japani (JPN)


Turnauksen pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
# Nimi O M S P
1. Tšekkoslovakia Milan Nový 6 7 8 15
2. Tšekkoslovakia Peter Šťastný 6 7 7 14
3. Tšekkoslovakia Jaroslav Pouzar 6 8 5 13
4. Neuvostoliitto Aleksandr Golikov 7 7 6 13
5. Suomi Jukka Porvari 7 7 4 11
6. Neuvostoliitto Boris Mihailov 7 6 5 11
6. Neuvostoliitto Vladimir Krutov 7 6 5 11
8. Neuvostoliitto Sergei Makarov 7 5 6 11
8. Tšekkoslovakia Marian Šťastný 6 5 6 11
8. Yhdysvallat Mark Johnson 7 5 6 11

[12]

Loppusarjajoukkueiden pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kultaa:  Yhdysvallat

Bill Baker, Neal Broten, David Christian, Steven Christoff, Jim Craig, Mike Eruzione, John Harrington, Steve Janaszak, Mark Johnson, Robert McClanahan, Ken Morrow, John O'Callahan, Mark Pavelich, Michael Ramsey, William Schneider, David Silk, Robert Suter, Eric Strobel, Philip Verchota, Mark Wells

Hopeaa:  Neuvostoliitto

Helmuts Balderis, Zinetula Biljaletdinov, Valeri Harlamov, Vjatšeslav Fetisov, Aleksandr Golikov, Vladimir Golikov, Aleksei Kasatonov, Vladimir Krutov, Juri Lebedev, Sergei Makarov, Aleksandr Maltsev, Boris Mihailov, Vladimir Myškin, Vasili Pervuhin, Vladimir Petrov, Aleksandr Skvortsov, Sergei Starikov, Valeri Vasiljev, Viktor Žluktov, Vladislav Tretjak

Pronssia:  Ruotsi

Mats Åhlberg, Sture Andersson, Bo Berglund, Jan Eriksson, Håkan Eriksson, Thomas Eriksson, Leif Holmgren, Tomas Jonsson, Pelle Lindbergh, Bengt Lundholm, Per Lundqvist, William Löfqvist, Lars Molin, Mats Näslund, Lennart Norberg, Tommy Samuelsson, Dan Söderström, Mats Waltin, Ulf Weinstock

Neljäs:  Suomi

Antero Kivelä, Jorma Valtonen, Seppo Suoraniemi, Olli Saarinen, Hannu Haapalainen, Tapio Levo, Kari Eloranta, Lasse Litma, Esa Peltonen, Ismo Villa, Mikko Leinonen, Markku Kiimalainen, Jari Kurri, Jukka Koskilahti, Hannu Koskinen, Reijo Leppänen, Markku Hakulinen, Jukka Porvari, Jarmo Mäkitalo, Timo Susi

  1. Final Report - XIII Olympic Winter Games (pdf) XIII Olympic Winter Games Committee. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi), (ranskaksi)
  2. It all started in Les Avants, 1910 IIHF. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  3. a b c THE 1980 U.S. OLYMPIC TEAM U.S. HOCKEY HALL OF FAME. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  4. a b c Miracle on Ice IIHF. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  5. a b c Kun Leijonat oli pilata USA:n ihmeen – ”Jos nyt häviätte noille suomalaisille...” 14.1.2014. Uusi Suomi. Viitattu 29.12.2017. (suomeksi)
  6. Jeux Olympiques de Lake Placid 1980 Hockey Archives. Viitattu 29.12.2017. (ranskaksi)
  7. Ice Hockey at the 1980 Lake Placid Winter Games Sports-reference. Arkistoitu 9.12.2008. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  8. Ice Hockey at the 1980 Lake Placid Winter Games: Men's Ice Hockey Sports-reference. Arkistoitu 19.2.2009. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  9. Soares, John: Cold War, Hot Ice:International Ice Hockey, 1947-1980 (pdf) Department of History University of Notre Dame. Arkistoitu 17.5.2017. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)
  10. Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 116. US-Mediat Oy, 1989.
  11. Honkavaara, Aarne ym.: Kaukalon leijonat, s. 117. US-Mediat Oy, 1989.
  12. Olympics - Lake Placid 1980 - Player Stats quanthockey.com. Viitattu 29.12.2017. (englanniksi)