Jani Lajunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jani Lajunen
Henkilötiedot
Syntynyt16. kesäkuuta 1990 (ikä 34)
Espoo, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Laju[1]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 189 cm
Paino 92 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2008–
Aik. seurat Blues (SML)
Milwaukee Admirals (AHL)
Peoria Rivermen (AHL)
Växjö Lakers HC (SHL)
Tappara (SML)
HC Lugano (NLA)
Örebro HK (SHL)
NHL-varaus 201. varaus, 2008
Nashville Predators

Jani Anssi Tapio Lajunen[2] (s. 16. kesäkuuta 1990 Espoo) on suomalainen jääkiekkoilija ja maailmanmestari. Lajunen on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta osaa pelata myös laidassa. Elite Prospects -sivuston Matias Strozykin vuonna 2011 tekemän analyysin mukaan hän on pelityyliltään kahden suunnan hyökkääjä, joka kykenee pelaamaan sekä alempien ketjujen rikkovassa roolissa että tekemään kohtalaisen hyvin peliä kärkiketjuissa.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajunen on Grankulla IFK:n kasvatti. Hän pelasi juniorina myös Kiekko-Vantaassa, josta Lajunen siirtyi kaudeksi 2006–2007 Espoo Bluesin B-nuoriin. Hän voitti keväällä 2007 B-nuorten SM-pronssia.[3] Seuraavalla kaudella 2007–2008 Lajunen pelasi Bluesin A-nuorissa ja hän teki myös SM-liigadebyyttinsä 22. tammikuuta 2008 vieraissa Saimaan Palloa vastaan.[4] Nashville Predators varasi Lajusen seitsemännellä kierroksella 201. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2008.[5]

Elokuussa 2008 Lajunen solmi kaksivuotisen sopimuksen Bluesin SM-liigajoukkueen kanssa.[6] Kausi 2008–2009 oli hänelle tulokaskausi SM-liigassa ja hän teki 25 runkosarjaottelussa tehot 1+1=2 sekä pelasi kaksi playoff-ottelua ilman tehopisteitä. Lajunen teki SM-liigauransa avausmaalin 19. lokakuuta 2008 Kalevan Palloa vastaan.[7] Hän pelasi kauden aikana myös Mestarien liigassa, jossa Lajunen teki kolmessa ottelussa yhden maalin. Miesten pelit tulivat tutuksi myös kahden Mestis-ottelun verran alle 20-vuotiaiden maajoukkueesta. Suurimman osan kaudestaan Lajunen pelasi kuitenkin Bluesin A-nuorissa, joiden paras toiseksi maalintekijä hän oli runkosarjassa 16 osumallaan. Hän voitti keväällä 2009 A-nuorten Suomenmestaruuden.[3]

Ensimmäisellä kokonaisella SM-liigakaudellaan 2009–2010 Lajunen teki 46 runkossarjaottelussa tehot 6+9=15. Hän jakoi lukemalla +4 Bluesin sisäisen tehotilaston voiton Miika Huczkowskin kanssa.[8] Lajunen pelasi kauden aikana myös kahden Mestis-ottelun verran alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.

Toukokuussa 2010 Lajunen teki kolmivuotisen tulokassopimuksen Nashville Predatorsin kanssa,[8][9] mutta hän pelasi vielä kauden 2010–2011 lainalla Bluesissa. Lajunen pelasi Bluesin ainoana hyökkääjänä kauden kaikki 60 runkosarjaottelua ja teki niissä 22 tehopistettä. 25. syyskuuta 2010 hän onnistui ratkaisemaan Bluesille 2–1-jatkoaikavoiton Oulun Kärpistä ns. ilmaveivimaalilla ajassa 62.24. Vastaavanlaisen tempun SM-liigassa teki edellisen kerran Porin Ässien Rob Hisey kaudella 2005–2006.[10] Lajunen voitti SM-hopeaa keväällä 2011.[3]

Kaudeksi 2011–2012 Lajunen siirtyi Nashville Predatorsin organisaatioon. Hän pelasi kauden 2011–2012 kokonaan farmijoukkue Milwaukee Admiralsissa, AHL:ssä, jonne Lajunen siirrettiin harjoitusleirin päätteeksi.[11][12] Kesken seuraavan kauden 2012–2013, helmikuussa 2013 hänet kaupattiin St. Louis Bluesiin vaihdossa puolustaja Scott Fordiin.[13][14] Lajunen vietti loppukautensa Bluesin farmijoukkue Peoria Rivermenissa.

Lajunen siirtyi kaudeksi 2013–2014 Ruotsiin ja kaksivuotisella sopimuksella SHL-joukkue Växjö Lakers HC:n riveihin.[15][16] Seuraavan kauden 2014–2015 päätteeksi hän voitti Ruotsin-mestaruuden.[3]

Kaudeksi 2015–2016 Lajunen palasi Suomeen ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Tapparaan.[17] Hän teki liigauransa ensimmäisen kypärätempun 24. lokakuuta 2015 vieraissa Turun Palloseuraa vastaan. Pekka Koskilahti valitsi Lajusen ottelun Alumnien tähtien ykköstähdeksi.[18] Lajunen toisti temppunsa 30. tammikuuta 2016 vieraissa Vaasan Sportia vastaan.[19] Hän nousi kauden mittaan Tapparan ykkössentteriksi laidoillaan Henrik Haapala ja Kristian Kuusela sekä ylivoimalla ja viimeisimmissä finaaliotteluissa Haapalan tilalta Patrik Laine. Lajunen teki SM-liigan runkosarjassa 33 tehopistettä. Hän jakoi koko liigan tehotilaston voiton Kärppien Sebastian Ahon kanssa lukemalla +26, mutta Aho vei kuitenkin vähempien päästettyjen maalien turvin SM-liigan tehopelaajalle myönnettävän Matti Keinonen -palkinnon. Lajunen voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden. Mestarien liigassa hän oli Tapparan paras maalintekijä Jukka Peltolan kanssa kolmella osumallaan.[3]

Lajunen nimettiin kaudeksi 2016–2017 Tapparan varakapteeniksi.[20] Hän teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 14+21=35, joilla Lajunen oli joukkueensa neljänneksi paras pistemies. Hän voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.[3]

Kaudeksi 2017–2018 Lajunen siirtyi 1+1-vuotisella sopimuksella Sveitsin National Leaguen HC Luganoon.[21] Hän eteni joukkueen kanssa aina liigan finaaleihin saakka, mutta Sveitsin-mestaruuden vei lopulta kuitenkin ZSC Lions otteluvoitoin 4–3. Helmikuussa 2018 Lugano käytti Lajusen sopimuksessa olleen option ja teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen hänen kanssaan.[22] Kaudella 2017–2018 Lajunen voitti Mestarien liigassa joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +5.[3]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Lajunen Channel One Cupissa joulukuussa 2017.
Lajunen Channel One Cupissa joulukuussa 2017.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2011 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2016 jääkiekko
Ivan Hlinkan muistoturnaus
Hopeaa Hopeaa Piešťany 2007 jääkiekko

Lajunen edusti Suomea Pyeongchangin olympiakisoissa 2018 sekä MM-kilpailuissa vuosina 2011,[23] 2016 ja 2017, joista vuoden 2011 turnaus päättyi maailmanmestaruuteen ja vuoden 2016 turnaus hopeaan. Hän istui vuoden 2011 turnauksessa aluksi katsomossa, mutta viiden ottelun jälkeen Lajusen kisapassi leimattiin ja hänet istutettiin Janne Lahden tilalle Suomen nelosketjuun. Lajunen teki MM-kisadebyyttinsä 9. toukokuuta 2011 Venäjää vastaan.[24] Toisessa ottelussaan 12. toukokuuta 2011, puolivälierissä Norjaa vastaan hän onnistui tekemään ensimmäisen A-maajoukkuemaalinsa Leo Komarovin ja Topi Jaakolan syötöistä.[25] Lajunen teki aiemmin A-maajoukkuedebyyttinsä 10. helmikuuta 2011 LG Hockey Gamesissa Venäjää vastaan.[26] Vuoden 2018 Channel One Cupissa[27] ja vuoden 2020 Beijer Hockey Gamesissa hän toimi Suomen varakapteenina.[28] Yhteensä Lajunen on pelannut 42 A-maaottelua tehopistein 4+8=12.[3][29]

Lajunen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2009 ja 2010 sekä 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2008. Hän pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2007,[30] jolloin Lajunen voitti hopeaa. Yhteensä hän on pelannut 39 nuorten ja 22 poikien maaottelua.[31] Lajunen on toiminut myös alle 20-vuotiaiden maajoukkueen kapteenina.[3]

Muuta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajusen isoveli Ville pelaa puolustajana Saksan DEL-liigan Schwenninger Wild Wingsissa.[32] Veljesten isä on mm. GrIFK:n ja Espoon Kiekkoseuran junioreita valmentanut Kari Lajunen, joka valmensi myös pitkään GrIFK:n 1990-syntyneiden joukkuetta Janin pelatessa siellä.[33][4]

Kesäkuussa 2018 Lajusen tiedotettiin aloittavan osakkaana tuolloin Suomi-sarjassa pelanneen Kiekko-Espoon organisaatiossa.[34]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2007–2008 Blues SM-liiga 1 0 0 0 0 – – – – – U18 6 1 0 1 2
2008–2009 Suomi U20 Mestis 2 2 2 4 0 – – – – – JMM 6 1 0 1 0
Blues SM-liiga 25 1 1 2 4 2 0 0 0 0
2009–2010 Suomi U20 Mestis 2 0 0 0 0 – – – – – JMM 6 1 4 5 6
Blues SM-liiga 46 6 9 15 34 3 0 0 0 2
2010–2011 Blues SM-liiga 60 10 12 22 46 18 3 4 7 12 MM 4 2 1 3 4
2011–2012 Milwaukee Admirals AHL 75 5 11 16 18 3 1 0 1 0
2012–2013 Milwaukee Admirals AHL 40 1 4 5 14 – – – – –
Peoria Rivermen AHL 19 1 1 2 4 – – – – –
2013–2014 Växjö Lakers HC SHL 44 8 12 20 16 12 1 0 1 4
2014–2015 Växjö Lakers HC SHL 48 5 15 20 35 18 6 5 11 8 Le Mat-pokalen
2015–2016 Tappara SM-liiga 58 16 17 33 18 18 4 6 10 6 Kanada-malja MM 6 0 0 0 2
2016–2017 Tappara SM-liiga 59 14 21 35 22 18 2 7 9 8 Kanada-malja MM 10 1 1 2 4
2017–2018 HC Lugano NLA 42 6 19 25 20 16 3 11 14 8 OK 4 0 1 1 6
2018–2019 HC Lugano NLA 41 8 15 23 14 4 0 1 1 2
2019–2020 HC Lugano NLA 49 7 19 26 18 – – – – –
2020–2021 HC Lugano NLA 38 9 12 21 24 5 1 0 1 0
2021–2022 Örebro HK SHL 50 9 16 25 26 8 1 1 2 2
2022–2023 Örebro HK SHL 48 5 16 21 28 13 0 3 3 6
6 kautta yhteensä SM-liiga 249 47 60 107 124 59 9 17 26 28
4 kautta yhteensä SHL 190 27 59 86 105 51 8 9 17 20
4 kautta yhteensä NLA 170 30 65 95 76 25 4 12 16 10
2 kautta yhteensä AHL 134 7 16 23 36 3 1 0 1 0

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jani Lajunen.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Katajamäki, Eero: Fanien piinapenkissä Jani Lajunen tappara.fi. 22.10.2015. Tamhockey Oy. Viitattu 22.10.2015.
  2. ↑ Jani Lajunen Olympic Stats Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 7.5.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j Jani Lajunen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  4. ↑ a b Jani Lajusen 1. SM-liigapeli 21.1.2008. IFK Grankulla Ishockey rf. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 22.6.2008.
  5. ↑ Suomalaisilla äärimmäisen laiha varausvuosikerta yle.fi. 21. kesäkuuta 2008. Yleisradio Oy. Viitattu 22. kesäkuuta 2008.
  6. ↑ Blues julkaisi nipun jatkosopimuksia Jatkoaika.com. 12.8.2008. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.6.2011.
  7. ↑ Tilastot - Liiga liiga.fi. 19.10.2008. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 28.6.2011.
  8. ↑ a b Jani Lajuselle NHL-sopimus Jatkoaika.com. 12.5.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.6.2011.
  9. ↑ Preds Sign Jani Lajunen To Entry-Level Contract 12.5.2010. Nashville, Tenn.: Nashville Predators. Viitattu 28.6.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Huttunen, Sasha: Jani Lajunen osui ilmaveivillä jatkoajalla Jatkoaika.com. 25.9.2010. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.6.2011.
  11. ↑ Preds Trim Training Camp Roster to 33 24.9.2011. Nashville, Tenn.: Nashville Predators. Viitattu 6.10.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Huisman, Eetu: AHL:n suomalaiskaarti maalivahtipainotteinen Jatkoaika.com. 6.10.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 6.10.2011.
  13. ↑ Predators send Lajunen to Blues in exchange for Ford, who gets assigned to Milwaukee NHL.com. 19.2.2013. NASHVILLE, Tenn.: National Hockey League. Viitattu 1.8.2014. (englanniksi)
  14. ↑ Lajusen oikeudet St. Louisiin Jatkoaika.com. 19.2.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 1.8.2014.
  15. ↑ Gustavsson, Jonas: Lajunen till Växjö Lakers vaxjolakers.se. 7.5.2013. Växjö Lakers Idrott AB. Viitattu 1.8.2014. (ruotsiksi)
  16. ↑ Maailmanmestarihyökkääjä Växjön riveihin Jatkoaika.com. 8.5.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 1.8.2014.
  17. ↑ Jani Lajunen siirtyy Ruotsista Tapparaan Jatkoaika.com. 6.5.2015. Jatkoaika r.y. Viitattu 21.5.2015.
  18. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 24.10.2015. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 21.5.2015.
  19. ↑ Otteluseuranta liiga.fi. 30.1.2016. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 14.3.2016.
  20. ↑ Tappara jatkaa tutun kapteenin johdolla – varakapteenistoon uusia kasvoja Jatkoaika.com. 14.9.2016. Jatkoaika r.y. Viitattu 14.9.2016.
  21. ↑ Jani Lajunen siirtyy Luganoon Jatkoaika.com. 11.5.2017. Jatkoaika r.y. Viitattu 11.5.2017.
  22. ↑ Leijonahyökkääjän loistavat otteet palkittiin – ura jatkuu Sveitsissä! suomikiekko.com. 28.2.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 28.2.2018.
  23. ↑ Suomen joukkue Slovakian MM-kisoihin nimetty – Granlund mukana is.fi. 24.4.2011. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 28.6.2011.
  24. ↑ Mäkinen, Mikko: Jani Lajunen: ”Yksi urani kovimmista otteluista” Jatkoaika.com. 9.5.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.6.2011.
  25. ↑ Näin nuori Leijona kuvaili elämänsä ensimmäistä MM-osumaa MTVuutiset.fi. 12.5.2011. MTV Oy. Viitattu 28.6.2011.
  26. ↑ EHT: Jani Lajunen Leijoniin Jatkoaika.com. 2.2.2011. Jatkoaika r.y. Viitattu 28.6.2011.
  27. ↑ Peltolalle C rintaan vanhassa kotihallissa - Leijonien turnaus käyntiin torstaina Hakametsästä Leijonat.fi. 12.12.2018. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Viitattu 16.12.2018.
  28. ↑ Miettinen, Miska: Kultaleijona kipparoi Suomea EHT:llä, myös Jori Lehterä nimettiin kapteenistoon suomikiekko.com. 5.2.2020. Nordic Sport Media. Viitattu 10.2.2020.
  29. ↑ Tilanne 10.2.2020
  30. ↑ 2007 U18 Memorial of Ivan Hlinka HockeySlovakia.sk. Slovenský zväz ľadového hokeja. Viitattu 10.2.2020. (slovakiksi)
  31. ↑ Jani Lajunen tappara.fi. Tamhockey Oy. Viitattu 21.12.2015.
  32. ↑ Edustus - HC TPS hc.tps.fi. 21.5.2020. Arkistoitu 4.3.2022. Viitattu 4.3.2022.
  33. ↑ MM-pokaali vieraili Espoossa IFK Grankulla Ishockey rf. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 28.6.2011.
  34. ↑ Lahdenperä, Johanna: Kiekko-Espoon paluu juurille: osakkaina muun muassa menestyneitä espoolaistaustaisia pelaajia Jatkoaika.com. 19.6.2018. Jatkoaika r.y. Viitattu 29.11.2022.
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2011

4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 9 Koivu (C) | 15 Ruutu (A) | 18 Lepistö | 19 Välivaara | 20 Pesonen | 21 Niskala | 24 Lajunen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Nokelainen | 30 Hovinen | 31 Vehanen | 35 Lassila | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 47 Lahti | 50 Aaltonen | 58 Joensuu | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2016

1 Saros | 2 Pokka | 4 Kivistö | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 19 Koskinen | 20 Aho | 24 Lajunen | 28 Salmela | 29 Laine | 32 Bäckström | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 51 Sallinen | 55 Ohtamaa | 56 Pulkkinen | 61 Barkov | 64 Granlund | 71 Komarov | 96 Rantanen | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2017

4 Lehtonen | 5 Kukkonen (C) | 6 Jaakola (A) | 15 M. Aaltonen | 19 Savinainen | 20 Aho | 23 Kemppainen | 24 J. Lajunen | 29 Säteri | 31 Ortio | 33 Hännikäinen | 36 Järvinen | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Puljujärvi | 40 Sallinen | 41 Pihlström | 47 V. Lajunen | 50 J. Aaltonen | 51 Filppula (A) | 55 Ohtamaa | 60 Honka | 62 Osala | 70 Korpisalo | 96 Rantanen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2018

2 Lehtonen | 4 Kivistö | 5 Kukkonen (C) | 12 Anttila | 13 Junttila | 18 Lepistö (A) | 19 Koskinen | 20 Tolvanen | 23 Kemppainen | 24 Lajunen | 25 Enlund | 27 Kontiola (A) | 31 Rämö | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 40 Koskiranta | 42 Heiskanen | 50 Koivisto | 55 Ohtamaa | 62 Osala | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 77 Metsola | 81 Peltola | 86 Savinainen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jani_Lajunen&oldid=21795177”