Kōkaku

Kōkaku 光ひかり格かく天皇てんのう
Japanin keisari
Valtakausi	16. joulukuuta 1779 – 7. toukokuuta 1817
Kruunajaiset	29. joulukuuta 1780
Edeltäjä	Go-Momozono
Seuraaja	Ninkō
Syntynyt	23. syyskuuta 1771 Kioto, Japani
Kuollut	11. joulukuuta 1840 (69 vuotta) Kioto, Japani
Puoliso	Yoshiko
Suku	Yamato
Isä	Kan'in-no-miya
Äiti	Ōe Iwashiro
Uskonto	šintolaisuus
Nimikirjoitus

Kōkaku (jap. 光ひかり格かく天皇てんのう; syntyjään Tomohito; 23. syyskuuta 1771 – 11. joulukuuta 1840) oli perinteisen japanilaisen vallanperimysjärjestyksen mukaan Japanin 119. keisari, joka hallitsi Japania Edo-kauden loppupuolella vuosina 1779–1817. Hän oli ensimmäinen keisari, joka kuului Japanin keisarillisen suvun Kan’in-haaraan, jonka jäseniä kaikki myöhemmät keisarit Ninkōsta Naruhitoon ovat olleet. Kōkaku luopui toukokuussa 1817 vallasta poikansa Ninkōn hyväksi saaden arvonimen daijō tennō (jap. 太上天皇だじょうてんのう). Hän oli Japanin viimeinen daijō tennō ennen keisari Akihiton eroamista 30. huhtikuuta 2019.

Elämä

Kōkakun alkuperäinen nimi oli Tomohito, ja hän syntyi 23. syyskuuta 1771. Hän kuului keisarillisen suvun Kan’in-haaraan ja oli prinssi Sukehiton poika. Vuonna 1779 keisari Go-Momozono oli kuolemaisillaan. Hänellä ei ollut yhtään poikaa, joten eronnut keisarinna Go-Sakuramachi taivutteli keisarin adoptoimaan Tomohiton. Go-Momozonon kuoltua 16. joulukuuta 1779 Tomohitosta tuli keisari ja hän sai hallitsijanimen Kōkaku. Vuonna 1781 hänellä oli tärkeä rooli vanhojen keisarillista oikeusistuinta käsittelevien seremonioiden palauttamisessa.

Yksi Kōkakun valtakauden merkittävimmistä tapahtumista oli suuri vuosien 1782–1788 pula-aika, nälkään ja tauteihin kuoli yli 900 000 ihmistä.

Vuonna 1817 Kōkaku luopui vallasta. Hänen seuraajansa on hänen neljäs poikansa Ninkō. Kōkaku kuoli 69-vuotiaana 11. joulukuuta 1840.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kōkaku Wikimedia Commonsissa