Kauppahalli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helsingin vanha kauppahalli
Göteborgin kauppahalli
Atwater-kauppahalli Montrealissa, Kanadassa

Kauppahalli tarkoittaa katettua kauppatoria muistuttavaa hallirakennusta, joka pitää sisällään suuren joukon itsenäisiä myymälöitä. Hallien tarjonta on tavallisesti vastaavanlainen kuin torikaupassa; niissä myydään yleensä elintarvikkeita sekä talous- ja kulutustavaraa, kuten vaatteita ja käsitöitä. Kauppahalleissa on myös suhteellisen vakiintuneet myyjät sekä asiakkaat, ja myös korkeana pidetty tavaran hinta ja laatu.

Rakenteeltaan kauppahalli on tavallisesti pitkänomainen yksi- tai kaksikerroksinen hallirakennus. Hallin päästä päähän kulkee yksi tai useampia käytäviä, joiden varsille myyntipaikat sijoittuvat. Etenkin vanhemmat kauppahallit ovat usein sisätiloiltaan avaria ja varustetut kattoikkunoilla riittävän päivänvalon takaamiseksi käytäville. Kauppahalli voi sijaita torin laidalla, toimien välittömänä jatkeena torikaupalle, tai korttelin sisällä, jolloin sen kadunpuoleisessa päässä on usein monikerroksinen liike- tai asuinrakennus. Harvemmin kauppahalli voi myös sijoittua kauppakeskuksen tai vastaavan laitoksen sisälle.

Kauppahallien historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1600-luvun kauppahalli Essonnessa, Ranskassa

Ensimmäiset kauppahallit ja niitä edeltäneet katetut markkinapaikat ovat olleet käytössä jo historiallisella ajalla Keski-Euroopassa. Varsinaisesti kauppahallien suosio kuitenkin alkoi kasvaa 1800-luvulla, kun kasvavan torikaupan epähygieenisyys alkoi nousta huolenaiheeksi. Etenkin irrallaan myydyt elintarvikkeet haluttiin saada sisätiloihin suojaan ulkoilman epäpuhtaudelta. Aluksi kauppahalleja ryhdyttiin rakentamaan suurimpiin kaupunkeihin. 1800-luvulla kauppahalleja rakennettiin useimpiin Euroopan maihin, Pohjois-Amerikkaan sekä jonkin verran myös muualle maailmaan, etenkin eurooppalaisten siirtomaihin. 1800-luvun lopulla rakennettiin ensimmäiset kauppahallit myös Suomeen.

Kauppahallit ulkomailla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Budapestin suuri kauppahalli sisältä
Kauppahalli Sofiassa, Bulgariassa

Kauppahallit ovat nykyäänkin suosittuja kauppapaikkoja etenkin Keski-Euroopassa, jossa niitä on historiallisestikin tarkasteltuna paljon. Vaikka hallit ovatkin osin menettäneet markkina-asemaansa kauppakeskuksille, tapahtuu pääosin maataloustuotteiden vähittäis- ja osin myös tukkukauppakin edelleen kauppahalleissa. Euroopan suurin kauppahalli, pinta-alaltaan 10 000 neliömetriä, sijaitsee Budapestissä.[1]

Joillakin alueilla kauppahallit ovat syrjäyttäneet perinteisen torikaupan kokonaan ja uudistaneet samalla palvelujaan monipuolisemmiksi; näin on käynyt monin paikoin esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa kauppahalleja on toisaalta myös paljon lakkautettu kannattamattomina.

Venäjän kauppahallit koskevat Suomea läheisesti historiallisista ja maantieteellisistä syistä. Venäjällä on varsinkin kattamattomia, mutta myös katettuja toreja lähes kaikissa kaupungeissa. Näissä esimerkiksi maaseudun kolhoosilaiset ovat voinet myydä tuotteitaan. Toinen erityispiirre ovat säännölliset kaukaa, esimerkiksi Kaukasiasta ja Keski-Aasiasta tulevat torikauppiaat, joiden tuotevalikoima on omiaan monipuolistamaan tarjontaa. Esimerkiksi elintarvikelainsäädäntö ei kuitenkaan vastaa esimerkiksi Suomen normeja: lihaa ja kalaa myydään ja ostetaan suomalaisittain katsoen estottomasti.

Myös basaarit, joita on esimerkiksi Istanbulissa ja muualla arabiankielisessä maailmassa, ovat eräänlaisia kauppahalleja.

Kauppahallit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereen kauppahalli
Oulun kauppahalli
Kuopion kauppahallin sisäkäytävä

Suomen vanhoissa merkittävissä kaupungeissa on lähes säännönmukaisesti kauppahalleja: Helsingissä Vanha kauppahalli, Hakaniemen halli ja Hietalahden kauppahalli. Lisäksi kauppahalleja on mm. Tampereella, Turussa, Kuopiossa, Vaasassa, Porissa, Lahdessa ja Oulussa. Monet kauppahallit sijaitsevat torin reunalla. Suomen kauppahallit on valtaosin rakennettu Venäjän vallan aikana 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Suomen kauppahalleja:

Helsinki

Iisalmi

Joensuu

Kotka

Kouvola

Kuopio

Lahti

Lappeenranta

Mikkeli

Oulu

Pori

Tampere

Turku

Vaasa

Purettuja kauppahalleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Haminan kauppahalli[4]
  • Kemin kauppahalli (valm. 1899, purettu 1962)[5]
  • Kotkan kauppahalli (valm. 1898, purettu 1974)[5]
  • Vallilan kauppahalli, Kangasalantie 3, Helsinki (valm 1917, purettu 1920-luvulla)
  • Kasarmintorin eli Kaartin kauppahalli, Kasarmikatu 19, Helsinki (valm. 1906, purettu 1958)
  • Ison Roobertinkadun kauppahalli, Iso Roobertinkatu 20–22, Helsinki
  • Uudenmaankadun kauppahalli, Uudenmaan- ja Hämeenkadun kulma, Turku
  • Joensuun ensimmäinen kauppahalli (valm. 1902, purettu 1968)
  • Joensuun toinen kauppahalli (valm. 1968, purettu 2016)

Toimintansa lopettaneita kauppahalleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsinki

  • Vallilan kauppahalli, Sturenkatu 40, Helsinki. (valm. 1926, lopetti toiminnan 1973 silloisen yksityisen Valintatalon vuokrattua tilan)[6]

Jyväskylä

Luovutettujen alueiden kauppahallit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Euroopan suurin kauppahalli "Raitoja"-blogi. Viitattu 26.11.2018.
  2. ↑ Kotkan kauppahalli avattiin lumipyryssä (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Uusi kauppahalli sai yrittäjän jahtaamaan alligaattorin ja biisonin lihaa
  4. ↑ Kun rakennus ei kuollutkaan[vanhentunut linkki]
  5. ↑ a b Gyllenberg, Petra: Tuoksuja ja tunnelmia. Kauppahallit Suomessa, s. 100. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 2007. ISBN 978-952-468-127-8
  6. ↑ Anne Sjöholm: As Oy Sture, Kahdeksan vuosikymmentä 1926-2006. As Oy Sture, 2006.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kauppahalli&oldid=22706023”