Kivitavara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kivitavarasta tehty ruukku, jonka yläosa on lasitettu.

Kivitavara on keramiikkalaatu. Se on posliinin ja fajanssin välimuoto, mutta kumpaakin kovempaa ja tiiviimpää.[1]

Kivitavaran raaka-aineita ovat savi, maasälpä, kvartsihiekka ja piikivi.[1] Kivitavara poltetaan 1200-1300 °C kuumuudessa, jolloin se sintrautuu tiiviiksi. Kivitavaraan jää enemmän reagoimatonta lähtöainetta ja siinä on vähemmän lasimaista ainetta kuin posliinissa, joten se on läpikuultamatonta.[2]

Kivitavara on vettä läpäisemätöntä, ja sitä käytetään sekä sellaisenaan että lasitettuna. Suolalasitusta on käytetty usein kivitavarassa.[3]

Kivitavaraa on valmistettu Aasiassa jo esihistoriallisina aikoina, esim. Indus-kulttuurin parissa. Keskiaikaisessa Kiinassa ja Japanissa se oli erittäin suosittua ja yleistä.[4]

Euroopassa kivitavaran valmistus alkoi myöhemmin, johtuen sopivan saven harvinaisuudesta ja heikommista polttouuneista; kivitavaraa valmistettiin ensiksi Saksassa Reinin laaksossa 1300-luvulla, mutta se saavutti huippunsa 1500-1600-luvuilla suolalasituksen kehittymisen myötä.[5] Englannissa kivitavaran tuotanto alkoi 1600-luvulla, ja sikäläiset valmistajat, kuten Josiah Wedgwood, hallitsivat kivitavaran tuotantoa 1700- ja 1800-luvulla.

Suomessa Arabia valmisti kivitavarasta astioita etenkin 1960-1980-luvuilla. Niitä suunnitelivat mm. Anja Winquist ja Ulla Procopé.[1]

  1. a b c Miikka Jaala: Arabian kivitavara - unohdettu aarre vintageunelmia.fi. Viitattu 16.8.2021. (suomeksi)
  2. Kivitavarasavet kerasil.fi. Viitattu 16.8.2021. (suomeksi)
  3. Keramiikan terminologiaa astiataivas.fi. Viitattu 16.8.2021. (suomeksi)
  4. Stoneware Encyclopedia Britannica. Viitattu 16.8.2021. (englanniksi)
  5. Pamela Crabtree (toim.): Routledge Encyclopedias of the Middle Ages, s. 326-327. Routledge, 2013. ISBN 113558298X Teoksen verkkoversio. (englanniksi)