Landsorganisasjonen i Norge

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Landsorganisasjonen i Norge
(LO)
LO:n päätoimisto sijaitsee Oslon työväentalossa.
LO:n päätoimisto sijaitsee Oslon työväentalossa.
Perustettu 1899
Tyyppi ammattiliittojen keskusjärjestö
Kotipaikka Oslo
Toiminta-alue Norja
Jäsenet 970 000 (2022)
Puheenjohtaja Peggy Hessen Følsvik
Kattojärjestö European Trade Union Confederation
Aiheesta muualla
Sivusto

Landsorganisasjonen i Norge (lyh. LO; vuoteen 1957 Arbeidernes Faglige Landsorganisasjon) on Norjan suurin ammattiliittojen keskusjärjestö. Se on perustettu 1899 ja sen jäsenjärjestöihin kuuluu noin 970 000 ihmistä. Järjestön puheenjohtajana on vuodesta 2021 toiminut Peggy Hessen Følsvik.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vapun viettoa vuonna 1910.
LO:n ilmapalloja.

Landsorganisasjonen (LO) perustettiin vuonna 1899 kaksi vuotta aiemmin Tukholmassa pidetyn pohjoismaisen työväenkongressin innoittamana. LO teki alusta saakka tiivistä yhteistyötä Työväenpuolueen kanssa, mutta jäsenjärjestöjen ei ollut pakko kuulua puolueeseen. LO kasvoi aluksi hitaasti, mutta Ole O. Lianin puheenjohtajakaudella 1906–1925 järjestö vakiinnutti asemansa Norjan politiikassa. Vuonna 1907 solmittiin ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus (norj. tariffavtale) rauta- ja metalliteollisuuden alalle. Samana vuonna paperityöläiset järjestivät ensimmäisen valtakunnallisen lakon.[1]

Sosiaalidemokraattien ja kommunistien välirikko ensimmäisen maailmansodan jälkeen näkyi myös LO:ssa, mutta järjestö ei kuitenkaan jakautunut. Vuonna 1921 järjestettiin suurlakko, johon osallistui noin 150 000 työntekijää. Lakko epäonnistui ja LO:n jäsenmäärä laski liki puolella. Vuosikymmenen mittaan järjestettiin useita muitakin laillisia tai laittomia lakkoja. Vuoden 1931 konflikti työnantajien kanssa johti noin 60 000 työntekijää koskeneeseen työsulkuun sekä siitä seuranneeseen työläisten ja järjestysvallan yhteenottoon Skienin Menstadissa.[1]

Suuren laman seurauksena 1930-luvulla LO ja Työväenpuolue harjoittivat yhdessä kriisipolitiikkaa. LO:n jäsenmäärä kasvoi vuosikymmenen aikana 139 600:sta 352 000:een. Saksalaismiehitys ajoi LO:n johdon maanpakoon Lontooseen keväällä 1940. Sodan jälkeen talous alkoi kasvaa nopeasti ja LO harjoitti varovaista palkkapolitiikkaa inflaation pelossa. Työtaisteluita ei juuri ollut. Ammattiliittojen toiminta monipuolistui muun muassa vakuutusalalle sekä työsuojeluun. LO:n edustamien perinteisten alojen osuus työvoimasta alkoi laskea, mutta se on silti edelleen selkeästi suurin keskusjärjestö.[1]

Jäsenjärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Landsorganisasjoneniin kuuluu 26 jäsenjärjestöä, joilla on yhteensä noin 970 000 jäsentä. Suurin jäsenjärjestöistä on Fagforbundet, joka edustaa muun muassa julkisten palvelujen työntekijöitä. Sillä on noin 395 000 jäsentä.[1]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Gisle, Jon: Landsorganisasjonen i Norge Store norske leksikon. 22.8.2022. Viitattu 11.1.2023. (norjaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Landsorganisasjonen_i_Norge&oldid=22435222”