Laukontori

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myyntikojuja Laukontorilla
Laukontori nähtynä Ratinan suvannon vastakkaiselta puolelta
Laukontori yläviistosta
Laukontorin laivaliikenteen äänimaisemaa.

Laukontori, tamperelaisittain myös Alaranta, on Tampereen keskustan eteläosassa, Pyhäjärven rannalla sijaitseva tori. Se sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä Tampereen Keskustorista. Torin ranta toimii satamana, josta lähtee kesäisin risteilyaluksia muun muassa Viikinsaareen ja Hämeenlinnaan.

Laukontori on saanut nimensä ensimmäisestä Pyhäjärvellä liikennöineestä höyrylaivasta, Laukko-siipirataslaivasta, joka oli rakennettu vuonna 1859, mutta romutettu jo vuonna 1864. Tällaisena laiva oli niin merkitsevä, että tamperelaiset alkoivat käyttää nimitystä Laukon tori eli tori, jonka reunaan Laukko rantautui. Samaa satamapaikkaa käytti myöhemmin myös toinen Laukko-niminen höyrylaiva. Laukontorista on käytetty rinnakkaisniminä Alarantaa ja Alasatamaa (aikoinaan myös Alarannan kauppatori), vaikka toisaalta Mustanlahden satamaa Näsijärven rannassa ei ole koskaan kutsuttu "Ylärannaksi" tai "Yläsatamaksi". Virallisesti Laukontori on kuulunut Tampereen kadunnimistöön vuosina 18681886 ja uudelleen vuodesta 1897. [1] Välivuosina torin nimenä oli Kalatori.[2] Laukontorin reunamille rakennettiin 1900-luvun alussa asuinkerrostaloja ja alue oli varakkaiden kaupunkilaisten suosima asuma-alue. Vuonna 1905 lähes puolet koko Nalkalan kaupunginosan asukkaista luettiin kuuluviksi ylimpään sosiaaliryhmään.[3] Laukontori oli 1950-luvulle saakka vilkas kauppapaikka, jossa sisävesilaivoilla Pyhäjärven alueelta Tampereelle tulleet maaseudun asukkaat myivät tuotteitaan.[4]

Laukontori on Tammelantorin ohella myös kuuluisia mustanmakkaran "alkuperäisiä" nauttimispaikkoja. Laukontorille johtaa Tammerkosken yli vuonna 1985 valmistunut Vuolteensilta ja kesällä 2010 valmistunut Laukonsilta yhdistää puolestaan Laukontoria ja Ratinan aluetta.

  1. Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 59. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
  2. Louhivaara 1999, s. 62.
  3. Louhivaara 1999, s. 56.
  4. Matti Poutvaara: Tampere: teollisuuden ja taiteen kaupunki, s. 77. Porvoo: WSOY, 1955.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.