Lauri Nevalainen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten soutu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Helsinki 1952 | perämiehetön nelonen | |
Lauri Armas Nevalainen (24. tammikuuta 1927 Kotka – 31. heinäkuuta 2005 Kotka[1]) oli suomalainen kilpasoutaja. Yhdessä kolmen muun miehen kanssa hän oli saavuttamassa maansa ensimmäistä soudun olympiamitalia.
Nevalainen kävi neljä vuotta kansakoulua ja viisi vuotta keskikoulua. Armeijan hän suoritti laivastossa Turussa vuonna 1946. Armeijan jälkeen hän meni töihin Sunilan tehtaille. Sunilasta hän lähti vuonna 1963 ja alkoi työskennellä vahtimestarina Kotkan ravintoloissa.
Ennen soutuharrastuksensa aloittamista Nevalainen oli kilpaillut hiihtäjänä, ja hiihto säilyi harrastuksena myös parhaitten soutuvuosien mentyä ohi. Vuonna 1949 soutu muuttui "Lape" Nevalaisen ykkösharrastukseksi, kun hän alkoi harjoitella yhdessä Veikko Lommin, Kauko Wahlsténin ja Oiva Lommin kanssa. Kaksi ensimmäistä vuotta olivat tälle Sunilan Soutajien neloselle tekniikan harjoittelua ja pohjakunnon luomista. Kesällä 1951 Suomessa vieraili saksalainen valmentaja Georg Hartung, joka yhdessä Veikko Lommin kanssa laati nelikolle kovan valmennusohjelman. Se sisälsi soudun lisäksi oikeita lihaksia vahvistavaa juoksua ja hiihtoa, ja talvella harjoitettiin tekniikkaa allassoudulla.
Helsingin 1952 olympialaisissa Lommit, Wahlstén ja Nevalainen sijoittuivat perämiehettömän nelosen alkuerässä helposti toiseksi, mutta välierässä vene ei pysynyt kurssillaan ja suomalaiset jäivät viimeiseksi. Keräilyeränsä he voittivat ylivoimaisesti. Loppukilpailussa suomalaiset epäonnistuivat lähdössä mutta olivat 500 metrin kohdalla Britannian venekunnan kanssa johdossa, ja puolimatkassa brititkin olivat jääneet taakse. Jugoslavia meni ohi 1 500 metrin kohdalla, ja Ranskakin nousi parisataa metriä ennen maalia toiseksi. Suomi hävisi Jugoslavialle 7,3 sekuntia ja Ranskalle 4,4 sekuntia ja sai pronssia. Se oli maan kaikkien aikojen ensimmäinen soudun olympiamitali.
Suomen mestaruuksia Nevalainen voitti viisi[2]. Pohjoismaitten mestaruuskilpailuissa hän sai hopeaa vuonna 1953.
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olympiapronssia Helsingissä 1952 (perämiehetön nelonen)
- PM-hopeaa perämiehettömässä nelosessa 1953
- SM-kultaa kahdeksikossa 1950 ja 1951
- SM-kultaa perämiehellisessä nelosessa 1950 ja 1951
- SM-kultaa perämiehettömässä nelosessa 1952
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rinne, Pekka (toim.): Kultaa, kunniaa, kyyneleitä, III osa, s. 478–485. Pohjanlahden Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-95416-5-9