Leo Kojo
Leo Johannes Kojo (28. kesäkuuta 1917 Parikkala – 25. tammikuuta 2006 Lappeenranta) oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari. Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 23. elokuuta 1942 numerolla 82. Hän oli sotilasarvoltaan vääpeli ja toimi joukkueenjohtajana 4. Rajajääkäripataljoonassa Kojo jäi sotien jälkeen Rajavartiolaitoksen palvelukseen ja eteni aina majuriksi asti. Hän kuoli 25. tammikuuta 2006 Lappeenrannassa.
Ylipäällikön nimittämiskäsky
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylipäällikkö on pvm:llä 23.8.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi vääpeli Leo Johannes Kojon.
Vääpeli Kojo on koko sodan ajan osoittanut erinomaista rohkeutta ja herpautumatonta taistelutahtoa toimien moneen otteeseen erilaisten tehtävien suoritukseen määrättyjen partioiden johtajana ja kunnostautuen erikoisesti syöksyryhmätehtävissä. Niinpä hän yhdessä ainoassa taistelussa tuhosi henkilökohtaisesti kasapanoksilla 25 vihollisen korsua taistelulähetin konepistoolilla pitäessä viholliset matalalla. Erään toisen kerran teki vihollinen yllättäen voimakkaan vastaiskun, jolloin vääpeli Kojo jäi yksin vihollisen keskelle. Ottaen viholliselta saaliiksi konepistoolin ja puoliautomaattikiväärin, jatkoi hän kaikesta huolimatta taistelua tulittaen vuoron perään kummallakin aseellaan. Tarkalla tulellaan kaatoi hän kolmattakymmentä vihollista, jolloin vastaisku tyrehtyi ja vääpeli Kojon avuksi ehti lisää miehiä. Vihollinen heitettiin takaisin ja meille tärkeä maastokohta pidettiin. Monessa muussa vaarallisessa tilanteessa on hän peräänantamattomalla sitkeydellään ja henkilökohtaisella rohkeudellaan kääntänyt uhkaavan vaaran kiistattomaksi voitoksi ja täten merkittävästi edesauttanut sotatoimien meille edulliseen lopputulokseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet: Mannerheim-ristin ritarien taisteluista ja vaiheista, s. 318. Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00639-4
- Mannerheim-ristin ritarit: Kojo, Leo Johannes www.mannerheim-ristinritarit.fi. Mannerheim-ristin ritarien säätiö. Viitattu 20.7.2019.
