Maria Matinmikko
Maria Matinmikko (s. 18. elokuuta 1983 Oulu) on suomalainen runoilija ja prosaisti. Hän saanut palkintoja ja ollut palkintoehdokkaana useita kertoja.[1]
Matinmikon esikoisrunokokoelma Valkoinen ilmestyi maaliskuussa 2012 ntamon kustantamana.[1] Matinmikko sai teoksesta Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkinnon. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun palkinto myönnettiin esikoisteokselle.[2] Valkoinen oli ehdolla myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi.[3] Väritrilogian toisen osan, Musta, julkaisi Mahdollisen Kirjallisuuden Seura marraskuussa 2013 ja kolmannen, Värit, Siltala vuonna 2017.[4] Matinmikko sai siitä Kalevi Jäntin palkinnon ja runousyhdistys Nihil Interitin palkinnon.[5]
Matinmikon runoromaani Kolkka oli vuonna 2019 Runeberg-palkinnon ehdokkaana.[6]
Matinmikon viides kokoelma, tekstiä ja kuvaa yhdistävä Valohämy ilmestyi 2023.[7] Teoksesta julkaistiin myös Jari Kohon säveltämä ja Matinmikon lukema elektroninen äänitaideteos.[8] Helsingin Sanomien kritiikissä kirjan ja äänitaideteoksen kokonaisuutta kiitettiin lukutapojen uudistamisesta[9]. Vuonna 2024 teos palkittiin vuoden parhaana taidekirjana Iittalan Valtakunnallisilla Taidekirjapäivillä.[10]
Matinmikko asuu Turussa. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan estetiikka.[5] Hän on opiskellut myös teoreettista filosofiaa, taidehistoriaa, uskontotiedettä ja kirjallisuutta.[1] Kirjoittamista Matinmikko on opiskellut muun muassa Oriveden Opiston sanataiteen ohjelmassa ja Oulu-opistossa. Hän on Kirjailijaliiton jäsen ja on ollut Nuoren Voiman Liiton hallituksessa.[4]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valkoinen. [Helsinki]: ntamo, 2012. ISBN 978-952-215-175-9
- Musta. Vantaa: Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-93-2818-5
- Värit. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 978-952-234-427-4
- Lähes tunnistamaton mahdollisuus menettää. Markku Eskelinen ja Maria Matinmikko. Post-Oulipo ry ja Mahdollisen Kirjallisuuden Seura, 2018. ISBN 978-952-94-1104-7
- Kolkka: Runoromaani. Helsinki: Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-564-6
- Valohämy: taide, maisema ja maailmanloppu. Helsinki: Siltala, 2023. ISBN 978-952-388-195-2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Matinmikko, Maria Kirjasampo.fi. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ Vesalainen, Suvi: Tanssiva Karhu -runopalkinto Maria Matinmikon Valkoiselle Yle Uutiset. 15.1.2013. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ Petäjä, Jukka: Kymmenen kirjaa tavoittelee Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoa HS.fi. 24.10.2012. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ a b Maria Matinmikon kotisivut mariamatinmikko.com. Viitattu 6.9.2015.
- ↑ a b Maria Matinmikko Siltala. Viitattu 29.7.2023.
- ↑ Tässä ovat 18 teosta, joista jokin saa Runeberg-palkinnon – Ensimmäistä kertaa julkistettavalla "pitkällä listalla" ei ole yhtään Finlandia-ehdokasta Yle Uutiset. 20.11.2019. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Valohämy Siltala. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Valohämy – Parvs parvs.fi. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Kirja-arvio | Maria Matinmikko uudistaa lukutapoja äänikirjan ja valokuvien avulla Helsingin Sanomat. 31.12.2023. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Vuoden parhaan taidekirjan Eliel Aspelin -palkinnon sai Maria Matinmikon Valohämy – "Kiehtova ja monitasoinen" Hämeen Sanomat. 8.6.2024. Viitattu 14.9.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matinmikon kotisivu
- Nortela, Mikko: Kolme väriä: Musta Kiiltomato.net. 3.2.2014.
| Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset |
|---|
