Mustesuihkutulostin
Mustesuihkutulostin on tulostin tai painokone, jossa jälki muodostetaan mustepisaroita ruiskuttamalla. Mustesuihkutulostus on nykyisin yleisimmin käytetty valokuvien vedostusmenetelmä. Edullisia vesiliukoisia värejä käyttävät tulostimet ovat laajalle levinneitä kotikäytössä. Säilyviä pigmenttivärejä käyttävillä tulostimilla saadaan korkealaatuisille papereille aikaan arkistokelpoisia taidevedoksia, pigmenttimustevedoksia.
Mustesuihkutulostustekniikka muotoutui 1900-luvun aikana. 1970-luvun jälkipuoliskolla Canon, Epson ja Hewlett-Packard alkoivat valmistaa ensimmäisiä digitaalisten kuvien tulostamiseen suunniteltuja mustesuihkutulostimia. 1980-luvulla mustesuihkutulostinten fyysinen koko alkoi pienentyä ja laitteilla ryhdyttiin korvaamaan vanhentuvia matriisitulostimia teollisuus- ja yrityskäytössä.[1] Kodeissa mustesuihkutulostimet alkoivat yleistyä vasta 1980-luvun lopulla HP DeskJet -tulostimen ja muiden sitä seuranneiden kotikäyttöön valmistettujen tulostinten myötä.[2]
Tyypillinen toimistotulostin tulostaa maksimissaan A4-paperikoolle. Erityiset suurkuvatulostimet tulostavat jopa 500 cm leveydellä. Ammattikäyttöön tarkoitetuissa suurkuvatulostimissa käytettävät liuotinpohjaiset värit kestävät myös ulkokäyttöä.
Tekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mustesuihkutulostimen pääosat oheisen kuvan mukaan ovat:
- Ohjauselektroniikka
- Vetorulla
- Tulostinkelkka, jossa tulostuspää ja mustesäiliöt
- Tulostuspää
- Paperinsyöttö
Mustesuihkutulostustekniikat eroavat sen mukaan, miten muste säiliöstä puristetaan suuttimen kautta paperille. Tämän mukaan nimettyjä tulostustekniikoita ovat lämpö- ja pietsosähkömustesuihkutulostus.
Lämpömustesuihkutulostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmat mustesuihkukirjoittimet käyttävät lämpömenetelmää, jossa säiliössä olevaa mustetta lämmitetään siten, että syntyy kuplia. Lämmetessään laajenevat kuplat puristuvat paineen kasvettua tarpeeksi suuttimien kautta paperin, kalvon tai muun tulostusmateriaalin pintaan. Tulostusmateriaalin pinnassa ne jäähtyvät ja kutistuvat.
Lämpömenetelmän käyttö asettaa musteille tiettyjä rajoituksia. Musteen on oltava lämmönkestävää, koska koko prosessi perustuu kuumennukseen. Aikaa kuluu myös hieman "hukkaan", koska lämmityksen takia aikaa kuluu myös jäähdytykseen.
Pietsosähkömustetulostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pietsosähkötekniikassa mustesäiliön takana on pietsosähköinen kide, joka värähtelee, kun siihen johdetaan sähkövirtaa. Kun pisteen halutaan tulostuvan, johdetaan pietsokiteeseen sähkövirta, jolloin se muuttaa muotoaan ja pakottaa mustepisaran ulos suuttimesta.
Menetelmällä on monia hyviä puolia. Mustepisaran kokoa ja muotoa voidaan hallita paremmin ja aikaa säästyy, kun mustetta ei joka kierroksen jälkeen tarvitse erikseen kuumentaa ja jäähdyttää. Musteen kehittelyssä voidaan keskittyä enemmän sen imeytymisominaisuuksien kuin lämmönsietokyvyn kehittämiseen, ja tämä sallii enemmän vapautta kehitellä musteiden kemiallisia ominaisuuksia.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ HP Virtual Museum: Hewlett-Packard ThinkJet, 1984 Hewlett-Packard. Viitattu 23.7.2012.
- ↑ Mary Bellis: History of Computer Printers About.com Inventors. Arkistoitu 16.7.2012. Viitattu 23.7.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mustesuihkutulostin Wikimedia Commonsissa