Nannie Doss
Nannie Doss (alun perin Nancy Hazle; 1905 Blue Mountain, Alabama – 2. kesäkuuta 1965 McAlester, Oklahoma) oli yhdysvaltalainen murhaaja. Hänet tuomittiin vain yhdestä murhasta, mutta hän tunnusti tappaneensa neljä viidestä aviomiehestään tavattuaan uhrit lehtien seuranhakupalstojen kautta. Häntä on epäilty myös useiden muiden läheistensä kuolemien aiheuttajaksi, mutta hän itse kiisti vahingoittaneensa koskaan verisukulaisiaan.[1] Dossiin alettiin tekojensa paljastuttua viitata useilla kutsumanimillä, kuten "Jolly Widow"[2] ja "Giggling Granny", koska hän naureskeli ja vitsaili rikoksistaan kertoessaan. Dossia on kuvailtu sarjamurhaajaksi.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vaiheet ja ensimmäinen avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Doss syntyi yhtenä James "Jim" Hazlen ja Louisa "Lou" Holder Hazlen viidestä lapsesta. Vanhemmat pitivät maatilaa Blue Mountainissa Annistonin kaupungin pohjoispuolella.[1][2] James Hazle ei todennäköisesti ollut Dossin biologinen isä.[2]
Doss sai sisarustensa kanssa käydä koulua vain ajoittain, koska perheen isä edellytti lapsilta kotitöiden tekoa ja maatilalla työskentelyä. Oman kertomansa mukaan Doss sai 7-vuotiaana päävamman ollessaan matkustajana junassa, jonka äkkihidastus sai tytön lyömään päänsä hänen edessään olleeseen metalliseen istuimeen. Vuonna 1921 Doss aloitti työskentelyn tekstiiliyhtiössä Annistonissa. Hän tapasi siellä Charles "Charley" Braggsin ja sai isältään luvan muuttaa miehen ja tämän äidin luo. Avioliitto solmittiin vain kuukausia tapaamisen jälkeen.[1] Braggsin kertomaan mukaan avioliitto alkoi hyvin, mutta onni ei kestänyt vaan molemmat harjoittivat avioliiton ulkopuolisia suhteita ja humalahakuista juomista.[2]
Doss sai Braggsin kanssa neljä lasta. Näistä keskimmäiset kuolivat vuonna 1927 syötyään aamiaista, ja kuolemien syynä pidettiinkin ruokamyrkytystä.[1] Kahta lasta on sittemmin arveltu sekä Dossin sukulaisten että viranomaisten taholta Dossin ensimmäisiksi uhreiksi.[2] Doss ja Braggs erosivat vuonna 1928.[1] Braggs oli tämän jälkeen vanhimman lapsen Melvinan huoltaja, mutta vastasyntynyt Florence ("Florine") jäi äitinsä huollettavaksi.[1][2] Doss palasi vanhempiensa luo ja työskenteli paikallisessa puuvillatehtaassa.[1]
Toinen avioliitto ja lapsenlasten kuolemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Doss tapasi lehtipalstan välityksellä Frank Harrelsonin ja meni tämän kanssa naimisiin vuonna 1929. Mies oli alkoholisoitunut ja taipuvainen väkivaltaiseen käyttäytymiseen.[1] Mies oli usein putkassa. Avioliitto kuitenkin kesti 16 vuotta. 1940-luvun alkupuolella kuoli sairaalassa Dossin tyttären Melvinan vastasyntynyt tytär. Melvina kertoi nähneensä Dossin pistävän omaa lapsenlastaan neulalla ja kertoi asiasta läheisille, jotka eivät puheiden pohjalta kuitenkaan puuttuneet asiaan. Puolisen vuotta myöhemmin Melvina jätti taaperoikäisen poikansa Robertin äitinsä huostaan. Poika kuoli tukehtumiseen, ja Doss sai henkivakuutuksen kautta hyötynä 500 Yhdysvaltain dollaria.[2]
Vuonna 1945 Frank Harrelson saapui kotiin juopuneena juhlittuaan toisesta maailmansodasta palveluksesta palanneiden ystävien kanssa. Doss laittoi tällä piilossa olleisiin väkeviin alkoholijuomiin rotanmyrkkyä. Harrelson kuoli 15. syyskuuta 1945 ja syynä pidettiin mahdollista ruokamyrkytystä.[1]
Kolmas avioliitto ja siihen liittyvät kuolemantapaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Frank Harrelsonin kuoleman jälkeen Doss lähti Pohjois-Carolinaan, jossa meni kahden päivän tuttavuuden jälkeen naimisiin työmies Arlie Lanningin kanssa.[2] Lanning asui Lexingtonin kaupungissa ja oli etsinyt naisystävää paikallislehtien palstojen välityksellä.[1] Doss oli paikallisesti arvostettu ja hyvämaineinen; hän ryhtyi aktiiviseksi paikallisessa metodistisessa kirkossa ja sai naapureilta myötätuntoa, koska hänen miestään pidettiin säännöllisenä prostituoitujen asiakkaana.[2] Arlie Lanning kuoli vuonna 1950.[1] Hän oli kärsinyt viimeisinä päivinään oksentelusta, huimauksesta ja muista oireista.[2] Doss oli lisännyt rotanmyrkkyä Lanningin ateriaan, mutta kuolemaa pidettiin aikanaan luonnollisena eikä ruumiinavausta tehty. Kuolinsyyksi kirjattiin sydämen vajaatoiminta.[1]
Arlie Lanning oli testamentannut talonsa omalle siskolleen. Talo kuitenkin paloi ja sisko sai shekkinä vakuutushyödyn. Doss vietti miehensä kuoltua aikaa tämän äidin luona, mutta äiti kuoli yllättäen. Doss muutti edesmenneen miehensä siskon saaman shekin laittomasti käteiseksi ja poistui kaupungista.[2] Hän palasi Alabamaan[2] ja asui jonkin aikaa siskonsa Dovien luona. Myös Dossin sisko kuoli pian äkillisesti.[1]
Neljäs avioliitto ja äidin kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Doss meni vuonna 1952 Emporiassa Kansasissa naimisiin Richard L. Mortonin kanssa. Pariskunta oli tavannut romanttisen Diamond Circle Club -kirjeenvaihtopalvelun[2] välityksellä, mutta Mortonilla oli myös muita naissuhteita. Dossin isän kuoltua hänen äitinsä muutti tuoreen pariskunnan luo tammikuussa 1953. Vain päivien kuluessa saapumisestaan äiti alkoi valittaa vaikeita vatsakipuja ja menehtyi. Richard L. Morton kuoli kolme kuukautta myöhemmin juotuaan arseenilla myrkytettyä kahvia.[1] Mortonista on eri lähteissä ristiriitaisia tietoja. Hän oli taloudellisesti hyväosainen eläkkeelle jäänyt myyntimies, jonka on toisaalta väitetty Dossin aiemmista miehistä poiketen kohdelleen tätä hyvin, mutta toisaalta väitetty olleen myös sivusuhteissa.[2][1] Joka tapauksessa Doss etsi jo neljännen avioliittonsa aikana itselleen seuraavaa miestä.[2]
Viides avioliitto ja kiinnijääminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viidennen avioliittonsa Doss solmi kesäkuussa 1953. Mies oli Samuel Doss, joka asui Tulsassa Oklahomassa.[1] Mies oli erittäin konservatiivinen[2] ja esimerkiksi kielsi turhat, viihteelliset lehdet sekä televisio-ohjelmat.[1] Nannie Doss palasi ärsyyntyneenä Alabamaan, mutta Samuel Doss aneli vaimoaan palaamaan. Vaimo tulikin takaisin, ja sovittiin jopa henkivakuutusjärjestelystä, jonka edunsaaja olisi Nannie Doss. Pian Samuel kärsi polttavista vatsakivuista syötyään vaimonsa valmistamaa luumukakkua. Hän joutui sairaalahoitoon useiksi viikoiksi, mutta kuoli pian palattuaan kotiin ja juotuaan vaimonsa arseenilla myrkyttämää kahvia.[2]
Lääkäri, joka oli hoitanut Samuel Dossia sairaalassa, piti kuolemaa epäilyttävänä.[2] Ruumiinavaus paljasti miehen elimistöön joutuneen suuren määrän arseenia. Havainnosta tehtiin ilmoitus viranomaisille, ja Nannie Doss joutui lopulta pidätetyksi vuonna 1955.[1]
Dossia kuulustelleet poliisit olivat yllättyneitä tämän käytöksestä, joka oli flirttailevaa ja naureskelevaa. Doss oli innokas rakkaustarinoiden lukija ja hänen on väitetty mahdollisesti omaksuneen keinoja miesten lähestymiseen niistä. Doss lueskeli pidätettynä romanttista lehteä, jonka poliisi otti häneltä pois. Hän tunnusti myrkyttäneensä viimeisen miehensä, koska tämä oli kieltänyt vaimolta tämän katsoman televisio-ohjelman eikä ollut halunnut tuulettaa asunnossa kuumina kesäöinä. Doss lupasi kertoa myös aiempien aviomiestensä kohtaloista, mikäli poliisi palauttaisi hänelle häneltä viedyn lehden. Tämän sopimuksen myötä Doss tunnusti tappaneensa myös kolme muuta miestä. Haudoista nostettiin kaikkiaan kahdeksan ruumiista; kolmesta aiemmasta aviomiehestä ja äidistä löydettiin arseenijäämiä. Muista epäillyistä uhreista löydettiin merkkejä tukehduttamisesta.[2]
Tuomio ja vankeusaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Doss todettiin syylliseksi murhaan Oklahoman osavaltiossa. Häntä uhkasi jopa teloitus sähkötuolilla, mutta hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.[1] Neljän psykiatrin arvion mukaan Doss oli syyntakeinen.[2] Muihin osavaltioihin Dossia ei koskaan viety oikeudenkäynteihin, vaikka häntä syyttivät myös Pohjois-Carolina, Kansas ja Alabama. Doss perusteli tekojaan lapsena saamallaan päävammalla, joka oli hänen mukaansa aiheuttanut hänelle toistuvia päänsärkyjä koko elämän ajan.[1]
Vankilassa Dossin kerrottiin vitsailevan rikoksistaan. Haastattelussa hän valitteli sitä, että sai vankilassa osallistua vain pyykinpesuun ja tarjoukset palvelemisesta keittiön puolella torjuttiin. Doss kuoli vankilassa ollessaan leukemiaan vuonna 1965. Hänet haudattiin Oak Hill Memorial Parkiin Oklahoman McAlesteriin.[1]