Nikolas Arnesson
Nikolas Arnesson (1150– 7. marraskuuta 1225, Oslo) oli norjalainen piispa ja poliitikko. Hänet vihittiin Oslon piispaksi vuonna 1190 ja hän oli yksi baglien puolueen perustajista.[1]
Nikolas Arnesson oli lendmann Arne på Ståreimin ja kuningas Harald Gillen lesken, ruotsalaisen prinsessa Ingrid Ragnvaldsdotterin poika sekä kuningas Inge Koukkuselän velipuoli. Arnesson ja hänen perheensä olivat läheisissä väleissä kuningas Maunu Erlinginpojan ja tämän kirkolle myönteisen puolueen kanssa. Nikolas taisteli vuonna 1180 Maunun joukoissa Ilevollenen taistelussa. Vuonna 1189 Nikolas Arnesson valittiin Stavangerin piispaksi. Kuningas Sverre Sigurdinpoika, birkebeinien johtohahmo ja Maunun vanha vastustaja, vastusti Nikolaksen valintaa piispaksi, mutta antoi seuraavana vuonna suostumuksensa siihen, että Nikolas valittaisiin Oslon piispaksi. Useiden vuosien ajan Nikolas alistui Sverren hallintoon, ja hän kruunasi Sverren kuninkaaksi Bergenissä 1194. Tämän vuoksi paavi asetti Nikolas Arnessonin ja muut norjalaiset piispat pannaan. Seuraavana vuonna Nikolas pakeni Tanskaan ja teki sovinnon Sverren maanpakoon ajaman arkkipiispa Eirik Ivarssonin kanssa.[1]
Tanskassa Nikolas nostatti baglit kuningas Sverreä vastaan ja toimi puolueen sotilaallisena ja henkisenä johtajana. Nikolas Arnesson ja kuningas Haakon Sverrenpoika tekivät rauhan kesällä 1202, mutta Nikolas nostatti baglit uudelleen kapinaan Haakonin kuoltua 1204. Nikolas Arnesson valitutti baglien vastakuninkaaksi sisarenpoikansa Filippus Simonssonin.[1]
Baglien ja birkebeinien Kvitsøyn rauhansopimuksessa vuonna 1208 Filippus tunnustettiin Vikenin alueen hallitsijaksi, mikä oli piispa Arnessonille merkittävä poliittinen voitto. Arnesson näyttää tämän jälkeen vetäytyneen politiikasta. Hän suostui säilyttämään rauhan, eikä Filippuksen kuoleman jälkeen 1217 enää vastustanut Haakon Haakoninpojan kuninkuutta.[1]
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsitys Nikolas Arnessonista petollisena juonittelijana on syntynyt saagojen ja Henrik Ibsenin Kuninkaan alut -näytelmän perusteella. Niistä välittyvä kuva perustuu Arnessonin vastustajien näkemyksiin, eikä siihen voi täysin luottaa. Nikolas näyttäytyy muutoin aktiivisena organisaattorina hiippakunnassaan. Todennäköisesti juuri hän esitteli varhaisen prosti-järjestelmän Oslon hiippakunnassa, ja Arnesson lienee myös aloittanut piispanlinnan rakentamisen Oslossa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
