Philipp Melanchthon

Philipp Melanchthon
Lucas Cranach vanhempi, Philipp Melanchthon, 1543.
Henkilötiedot
Syntynyt	16. helmikuuta 1497 Bretten, Kurpfalz, Saksa
Kuollut	19. huhtikuuta 1560 (63 vuotta) Wittenberg, Saksin vaaliruhtinaskunta, Saksa
Ura
Uskontokunta	luterilaisuus
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Osa artikkelisarjaa
Luterilaisuus
Lutherin sinetti
Tunnustuskirjat Apostolinen uskontunnustus Nikean uskontunnustus Athanasioksen uskontunnustus Augsburgin tunnustus Puolustus Vähä katekismus Iso katekismus Schmalkaldenin opinkohdat Paavin valta ja johtoasema
Teologia Lutherin teologia Laki ja evankeliumi Sola gratia Sola scriptura Kahden regimentin oppi Loci theologici Ristin teologia Katolisuus Pyhitys Yleinen pappeus
Suuntaukset Aitoluterilaiset Luterilainen puhdasoppisuus Pietismi Haugelaisuus Lestadiolaisuus Herännäisyys Uusluterilaisuus Korkeakirkollisuus Tunnustuksellinen luterilaisuus Liberaaliteologia Tunnustuskirkko Barmenin teologinen julistus
Sakramentit ja jumalanpalvelus Kaste Kheirotonia Konfirmaatio Ehtoollinen Rippi Sairaiden voitelu Virsi
Organisaatio Confessional Evangelical Lutheran Conference Kansainvälinen luterilainen neuvosto Luterilainen maailmanliitto Porvoon kirkkoyhteisö Luterilaiset kirkot Amerikan evankelisluterilainen kirkko Islanti Missouri-synodi Norja Ruotsi Saksa Suomi Tanska Viro Luettelo Suomen luterilaisista seurakunnista Ev. Lut. Herätysliikkeet EFS
Historia Uskonpuhdistus Ruotsissa Protestantismi Augsburgin uskonrauha Cuius regio, eius religio
Henkilöt Luther von Bora Melanchthon Agricola Bonhoeffer Bugenhagen Bultmann Chemnitz Egede Flacius Francke Grundtvig Kierkegaard Laestadius Löhe Otto Pannenberg Olaus Petri Laurentius Petri Quenstedt Rautanen Sasse Schleiermacher Spener Tausen Tillich Trubar Tyndale Walther Wyneken

Philipp Melanchthon (alun perin Philipp Schwartzerd; 16. helmikuuta 1497 Bretten – 19. huhtikuuta 1560 Wittenberg) oli saksalainen humanisti ja Martti Lutherin työtoveri. Lähinnä Melanchthonin laatimat Augsburgin tunnustus ja Augsburgin tunnustuksen puolustus (1530) ovat luterilaisen kirkon tunnustuskirjoja.

Elämä

Melanchthon toimi Wittenbergin yliopiston kreikan kielen professorina vuodesta 1518 ja tutustui silloin Martti Lutheriin, joka työskenteli samassa yliopistossa. Kreikan kielen ohella Melanchthon harrasti myös filosofiaa, historiaa, lääketiedettä sekä fysiikkaa.

Vuonna 1519 Melanchthon oli paikalla Leipzigin väittelyssä, joka oli Lutherin ja Rooman kirkon ensimmäinen kunnollinen välienselvittely. Luther väitteli teologi Johann Eckin kanssa paavin johtoasemasta ja Melanchthon keräsi Lutherin avuksi raamatunkohtia, jotka osoittaisivat paavin vallan Raamatun vastaiseksi. Melanchthon toimi Lutherin apuna myöhemmissäkin väittelyissä ja saattoi jopa sijaistaa Lutheria tämän ollessa itse estynyt.

Omana aikanaan Melanchthon toimi kirjailijana, jonka teoksia lukivat erityisesti opiskelijat. Hänen kirjojaan käytettiin vielä 1800-luvulle asti koulujen ja yliopistojen oppikirjoina. Vuonna 1521 Melanchthon kokosi Lutherin opin yhtenäisesti ja systemaattisesti teokseen Ydinkohtia.

Julistettuaan Lutherin lainsuojattomaksi vuonna 1521 keisari Kaarle V halusi palauttaa Lutheria seuranneet, lähinnä pohjoissaksalaiset ruhtinaat takaisin katolisen kirkon huomaan, joten hän kutsui koolle valtiopäivät Augsburgiin. Lutherin kannattajat toivat valtiopäiville mukanaan Melanchthonin kirjoittaman julistuksen, joka sittemmin sai nimen Augsburgin tunnustus. Tunnustuksessa on 28 kohtaa ja se käsittelee muun muassa protestanttien esittämiä uudistuksia ja näkemyksiä siitä, mistä vääristä tavoista ja perinteisestä katolisen kirkon tulisi luopua.

Augsburgin tunnustukselle julkaistiin katolilainen vastine, Paavillinen kumoaminen (Confutatio). Tälle Melanchthon taas laati uuden vastineen Augsburgin tunnustuksen puolustus, joka julkaistiin vuonna 1531.

Lutherin kuoleman jälkeen Melanchthon ei pystynyt hallitsemaan nuoren luterilaisen kirkon sisällä syntyneitä opillisia erimielisyyksiä. Opillisten riitojen (muun muassa Augsburgin interim ja Leipzigin interim) aikana huomattiin Melanchthonin haparoivan opillisissa asioissa. Hän halusi luoda rauhaa kirkkokuntien välille, ja tämä näkyi hänen kirjoituksistaan. Hän esimerkiksi olisi suostunut hyväksymään katolilaisia seremonioita ja alamaisuuden paaville ja hänen piispoilleen, mikäli nämä suvaitsisivat luterilaista oppia. Kahdeksan vuoden päästä hän myönsi olleensa väärässä. Jopa reformaattori Jean Calvin kirjoitti Melanchthonille. Kirjeessä hän ”syyttää sinua vasten kasvoja” sekä sanoo ”kenraalin ja johtajan epäröinnin olevan häpeällisempää kuin kokonaisen sotilasrykmentin paon”. Melanchthonin ryhmä nimettiin filipisteiksi, ja aitoluterilaiset asettuivat heitä vastaan. Tuolloin aitoluterilaisten teologisena johtajana toimi Matias Flacius.

Philipp Melanchthonin keskeisimpänä saavutuksena pidetään koululaitoksen uudistamista. Hän saikin kunnianimen praeceptor Germaniae, ’Saksan opettaja’. Hän korosti humanismia ja eettisen kasvatuksen merkitystä. Melanchthonin ansiosta humanistinen koululaitos levisi Saksasta myös muihin, erityisesti luterilaisiin maihin.

Suomennettu teos

• Ydinkohdat. (Loci communes, 1521) Suomennos, johdanto ja selitykset: Risto Saarinen (1. painos: SLEY-kirjat, 1986) Helsinki: Aurinko, 2010. ISBN 978-952-230-195-6

Kirjallisuutta

• Laitakari-Pyykkö, Anja-Leena: Philip Melanchthon’s Influence on English Theological Thought During the Early English Reformation. (Diss) Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013. ISBN 978-952-10-9447-7 Abstract. (englanniksi)
• Saarinen, Risto: Philipp Melanchthon: johdatus tutkimukseen. Teoksessa Salminen, Joona (toim.): Reformaatio. Henkilökuvia ja tutkimussuuntia. (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran ja Suomen kirkkohistoriallisen seuran yhteisessä symposiumissa marraskuussa 2007 pidetyt esitelmät) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2008. ISBN 978-952-5031-49-2 Artikkelin verkkoversio (PDF).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Philipp Melanchthon Wikimedia Commonsissa