Philippe Gaubert
Philippe Gaubert (5. heinäkuuta 1879 Cahors – 8. heinäkuuta 1941 Pariisi) oli ranskalainen huilisti, säveltäjä ja kapellimestari.[1]
Gaubert aloitti lapsena huilunsoiton opiskelun yksityisesti Paul Taffanelin johdolla ja siirtyi Taffanelin mukana Pariisiin tämän saatua työpaikan Pariisin konservatoriosta vuonna 1893.[2] Gaubert sai vuonna 1894 konservatorion ensipalkinnon huilunsoitossa.[1] Hän pääsi jo teini-ikäisenä ensihuilistiksi Pariisin oopperaan ja Orchestre de la Société des concerts du Conservatoireen. Hän sai myös sävellysopetusta Raoul Pugnolta ja pääsi Orchestre de la Société des Concerts du Conservatoiren apulaiskapellimestariksi vuonna 1904.[2] Vuonna 1905 hän sijoittui Prix de Rome -jaossa toiseksi.[1] Gaubert palveli Ranskaa ensimmäisessä maailmansodassa, taisteli Verdunin taistelussa ja sai Croix de Guerren. Päästyään armeijasta kroonisen bronkiitin perusteella Gaubert palasi Pariisin konservatorioon, jossa aloitti työskentelyn huilunsoiton professorina. Hän teki ensimmäiset äänityksensä vuosina 1918–1919. Nämä ovat myös ainoat äänitteet, joilla Gaubert on soittanut huilusolistina. Kapellimestarina hän teki levytyksiä 1930-luvun loppuun saakka.[2]
Gaubert sai vuonna 1920 nimityksen Pariisin oopperan musiikilliseksi johtajaksi. Huilunsoiton opettajana konservatoriossa häntä seurasi Marcel Moyse. Vuonna 1930 hän sai Vincent d'Indylta vapaaksi jääneen paikan orkesterinjohtoluokan opettajana. Tässä tehtävässä hän toimi, kunnes häntä seurasi Charles Münch vuonna 1938. Gaubert työskenteli opettajana myös École normale de musique de Parisissa. Hän johti Pariisin oopperaa vielä kun se evakuoitiin kesäkuussa 1940 Cahorsiin, josta se palasi Pariisiin kesän lopussa.[2]
Gaubert kuoli aivoverenkiertohäiriöön tunteja ennen kuin hänen olisi ollut määrä johtaa oman balettinsa Le chevalier et la demoiselle kantaesitys. Hän sävelsi myös monia kappaleita huiluohjelmistoon[2], lauluja, oopperoita ja orkesterimusiikkia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
