Pohjoisranta (Helsinki)
Pohjoisranta (ruots. Norra Kajen) on Helsingin Kruununhaan kaupunginosan itäinen ranta ja sitä pitkin kulkeva katu. Se tunnetaan muun muassa Halkolaiturista (ruots. Vedkajen), joka toimii historiallisten puualusten kotipaikkana. Lisäksi Pohjoisrannalta on pengeryhteys Tervasaaren ulkoilualueelle. Pohjoisrantaa reunustavat muun muassa Onni Tarjanteen ja Lars Sonckin sekä Theodor Höijerin suunnittelemat arvorakennukset.
Yhdessä Esplanadin ja Sörnäisten rantatien kanssa Pohjoisranta on osa keskustasta Lahdenväylälle ja Itäväylälle johtavaa pääväylää, joka samalla on osa valtateitä 4 ja 7 sekä Eurooppatietä E75. Katu on myös pääyhteys Eteläsatamaan ja Olympiaterminaaliin. Pohjoisrantaa pitkin kulkee noin 29 000 ajoneuvoa vuorokaudessa.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Sen jälkeen, kun Pohjoisrannasta Sörnäisten rantatielle johtava Hakaniemen silta vuonna 1961 valmistui, Pohjoisrannasta tuli myös tärkeä liikenneväylä. Nimensä se on saanut niiltä ajoilta, kun Pohjoisrannan laituri oli vielä puutavaran tuontisatama, joka tunnettiin Pohjoissatamana. Koko Helsingin satama sijaitsi Pohjoisrannassa 1600–1700-luvuilla.[1]
Kruununhaan itärantaa on useasti levennetty maantäytöillä; esimerkiksi Liisanpuistikko on perustettu täyttömaalle 1800-luvun alkupuolella. Kadunvarren kivitaloja alettiin rakentaa 1870-luvulta lähtien.[2] Vielä 1990-luvun alussa katua levennettiin pengertämällä merelle päin, jolloin aivan rantaan saatiin myös leveä jalankulku- ja pyöräväylä. Kadun keskelle on rakennettu varsinainen liikenneväylä, ja länsireunassa rakennusten edessä on puurivillä erotettu erillinen ajorata, jossa vain kadun varren rakennuksiin johtava liikenne ja niihin liittyvä pysäköinti on sallittu.
Rakennuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pohjoisranta 4 (Standertskjöldin talo): Valmistunut vuonna 1885, suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer. Edustaa uusrenessanssin tyylisuuntaa.
- Pohjoisranta 6 (Bäckin talo): Valmistunut vuonna 1882, suunnitellut arkkitehti Theodor Höijer. Julkisivu tiiliverhoiltu.
- Pohjoisranta 8: Valmistunut vuonna 1926, suunnitellut arkkitehti David Frölander-Ulf. Edustaa 1920-luvun klassismia.
- Pohjoisranta 10: Valmistunut vuonna 1910, julkisivun suunnitellut Lars Sonck ja pohjaratkaisun laatinut Onni Tarjanne. Edustaa jugendia.
- Pohjoisranta 12 (Donnerin talo): Valmistunut vuonna 1899, suunnitellut Magnus Schjerfbeck Sebastian Gripenbergin luonnosten pohjalta. Edustaa uusrenessanssia. Donner-suvun kotitalo.
- Pohjoisranta 14-16: Valmistunut vuonna 1927, suunnitellut rakennusmestari Toivo Pajunen. Edustaa 1920-luvun klassismia.
- Pohjoisranta 18: Valmistunut vuonna 1885, suunnitellut arkkitehti Albert Mellin. Edustaa uusrenessanssia.
- Pohjoisranta 20 (Kiholinna): Valmistunut vuonna 1929, suunnitellut arkkitehti Kalle Lehtovuori. Rakennettu alun perin upseerien asuintaloksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin Sanomat: Kertomuksia keskustan kortteleista - Osa 15 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Korttelit.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kruunusillat | Raitiotieyhteys Laajasaloon | Yleissuunnitelma (pdf) (s. 26, 1.5 Liikenteen nykytila ja tulevaisuuden hankkeet) Uutta Helsinkiä. 2016. Kruunusillat, Helsingin kaupunki. Viitattu 11.4.2021.
- ↑ Kruununhaka – sosiaalisten kerrostumien kaupunginosa 5.12.2023. Helsingin kaupunki. Viitattu 27.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pohjoisranta (Helsinki) Wikimedia Commonsissa
- Katoavaa Helsinkiä (Pohjoisranta 14), Suomen Kuvalehti, 01.07.1925, nro 26-27, s. 29, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Nro | Km | Nimi | Tie | Viitoitus | |
   Pohjoisranta (1+2) |
|||||
 |
Päävartiontori Kanavakatu |
||||
| Meritullintori (2+2) |
|||||
|
Aleksanterinkatu | ||||
 |
Meritullinkatu | ||||
| Pohjoisranta (1+ 2+2) |
|||||
|
Kirkkokatu | ||||
|
Rauhankatu | ||||
|
Maneesikatu | ||||
|
Liisankatu Tervasaarenkannas |
||||
|
Kirjatyöntekijänkatu | ||||
 |
Siltavuorenranta | ||||
| Hakaniemen silta (2+2) |
|||||
 |
Hakaniemen silta | valmistunut 1961 | |||