Putoamisen anatomia
| Putoamisen anatomia | |
|---|---|
| Anatomie d'une chute | |
_Logo.png){kind=logo} Elokuvan logo |
|
| Ohjaaja | Justine Triet |
| Käsikirjoittaja |
Justine Triet Arthur Harari |
| Tuottaja |
Marie-Ange Luciani David Thion |
| Kuvaaja | Simon Beaufils |
| Leikkaaja | Laurent Sénéchal |
| Tuotantosuunnittelija | Emmanuelle Duplay |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Ranska |
| Tuotantoyhtiö |
Les Films Pelléas Les Films de Pierre |
| Levittäjä |
Le Pacte Mozinet |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 151 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
ranska englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Putoamisen anatomia (ransk. Anatomie d'une chute, engl. Anatomy of a Fall) on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut Justine Trietin ohjaama ranskalainen rikosdraamaelokuva. Sen pääroolissa näyttelee Sandra Hüller.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sandra Voyter on saksalainen kirjailija, joka asuu talossa Ranskan Alpeilla yhdessä puolisonsa Samuel Maleskin, näkövammaisen poikansa Danielin ja koiransa kanssa. Eräänä päivänä Maleski putoaa talon ikkunasta maahan ja kuolee. Poliisi alkaa tutkia tapausta epäilyttävänä kuolemana ja Voyter joutuu syytteeseen miehensä murhasta, vaikka hän vakuuttaakin olevansa syytön.
Oikeudenkäynnissä Voyterin asianajaja Vincent Renzi yrittää todistaa, että Maleski teki itsemurhan, kun taas yleinen syyttäjä yrittää todistaa, että Voyter vihasi miestään ja tappoi hänet. Kumpikaan ei pysty esittämään väitteilleen vedenpitäviä todisteita. Voyter ahdistuu siitä, kuinka tungettelevat ulkopuoliset kuvittelevat ymmärtävänsä hänen ja hänen perheensä elämää, vaikka he eivät osaa arvostaa sen monimutkaisuutta.
Lopulta Daniel ratkaisee oikeudenkäynnin äitinsä hyväksi, kun hän kertoo oman tulkintansa siitä, miksi hänen isänsä tappoi itsensä. Elokuva ei koskaan paljasta yksiselitteisesti, miten Maleski kuoli. Lopussa Voyter joka tapauksessa pääsee takaisin kotiin Danielin luo.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Sandra Hüller | … | Sandra Voyter |
| Swann Arlaud | … | Vincent Renzi |
| Milo Machado Graner | … | Daniel |
| Antoine Reinartz | … | yleinen syyttäjä |
| Samuel Theis | … | Samuel Maleski |
Arvostelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin Sanomien kriitikko Pertti Avola antoi Putoamisen anatomialle neljä tähteä viidestä. Hän arveli elokuvan olevan "oikeussalitrillerin muotoon puettu kommentti totuuden hämärtymisestä nykymaailmassa, jossa turhan moni rakentaa omaa totuuttaan suoranaisten valeuutisten tai muuten epäluotettavan tiedon pohjalta."[1] Suomen Kuvalehden kriitikko Kalle Kinnunen antoi elokuvalle täydet viisi tähteä. Hänen mukaansa elokuva "kysyy, voiko ihminen tuntea toisen, mutta myös, voiko ihminen tuntea itseään."[2] Rotten Tomatoes -sivusto on kirjannut 270 arvostelua, joista 96 prosenttia on myönteisiä.[3]
Yleisömenestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Putoamisen anatomia on tuottanut maailmanlaajuisesti 16,6 miljoonan dollarin lipputulot.[4]
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cannesin elokuvajuhlat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Putoamisen anatomia voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen palmun.[5]
| Palkinto | Ehdokkaat | Lopputulos |
|---|---|---|
| Paras alkuperäinen käsikirjoitus | Justine Triet ja Arthur Harari | Voitto |
| Paras elokuva | Marie-Ange Luciani ja David Thion | Ehdokkuus |
| Paras naispääosa | Sandra Hüller | Ehdokkuus |
| Paras ohjaus | Justine Triet | Ehdokkuus |
| Paras leikkaus | Laurent Sénéchal | Ehdokkuus |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pertti Avola: Tappoiko vaimo puolisonsa? Kiehtova menestyselokuva pohtii totuuden olemusta, Helsingin Sanomat, 8.2.2024, viitattu 16.3.2024.
- ↑ Kalle Kinnunen: Epäilyttäviä olosuhteita, Suomen Kuvalehti, 27.1.2024, viitattu 16.3.2024.
- ↑ Anatomy of a Fall, Rotten Tomatoes, viitattu 16.3.2024.
- ↑ Anatomie d'une chute (2023), The Numbers, viitattu 16.3.2024.
- ↑ Scott Roxborough: Justine Triet’s ‘Anatomy of a Fall’ Wins Palme d’Or at 2023 Cannes Film Festival, The Hollywood Reporter, 27.5.2023, viitattu 16.3.2024.
- ↑ The 96th Academy Awards | 2024, Oscars.org, viitattu 16.3.2024.
| ||||||||||
