Rahva Hääl
| Rahva Hääl | |
|---|---|
 Rahva Hääl -lehden etusivu 15. elokuuta 1940. |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Perustettu | 1940 |
| Lakkautettu | 1995 |
| Sitoutuneisuus | Viron kommunistinen puolue (–1990) |
| Kotikunta | Tallinna |
| Kotimaa | Neuvostoliitto, Viro |
| Kieli | viro |
Rahva Hääl (”Kansan ääni”) oli vuosina 1940–1995 ilmestynyt virolainen sanomalehti[1]. Se toimi neuvostoaikana Viron sosialistisen neuvostotasavallan kommunistisen puolueen keskuskomitean, korkeimman neuvoston ja ministerineuvoston äänenkannattajana[2][3].
Uus Eesti -lehden tilalle perustetun[1] seitsenpäiväisen[3] Rahva Häälin ensimmäinen numero ilmestyi 22. kesäkuuta 1940[1]. Se oli aluksi Viron kommunistipuolueen Tallinnan ja Harjumaan komiteoiden ja vuodesta 1942 lähtien tasavallan keskusviranomaisten äänenkannattaja[2][3].
Saksalaismiehityksen aikana vuodesta 1941 lehteä julkaistiin aluksi epäsäännöllisesti ja myöhemmin kerran tai kahdesti viikossa Leningradissa, Moskovassa ja syyskuussa 1944 Võrussa. Lisäksi painettiin erillisiä numeroita miehitysalueella levitettäväksi.[2][3]
Vuodesta 1944 lähtien kuudesti viikossa ilmestyneen lehden levikki oli 148 000 vuonna 1973[2]. Sen rinnalla julkaistiin erilaisia liitteitä ja erikoisjulkaisuja sekä venäjänkielistä Sovetskaja Estonija -sanomalehteä[3].
Vuonna 1990 Rahva Häälistä tuli Viron tasavallan korkeimman neuvoston ja hallituksen äänenkannattaja ja vuonna 1992 valtion omistama osakeyhtiö. Lehden levikki oli 80 000 vuonna 1991 ja 55 000 vuonna 1993. Se sulautui yhdessä Hommikkulehden ja Päevalehden kanssa Eesti Päevalehdeksi vuonna 1995.[1]
Päätoimittajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Osvald Tooming (1940-1941)
- Anton Vaarandi (1941–1944)
- Leo Aisenstadt (1947–1948)
- Arnold Green (1950-1953)
- August Saaremägi (1955-1981)
- Toomas Leito (–1994)