Razzle

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Razzle
Razzle Dingley
Razzle Dingley
Henkilötiedot
Koko nimi Nicholas Dingley
Syntynyt2. joulukuuta 1960
Kuollut8. joulukuuta 1984 (24 vuotta)
Ammatti Muusikko
Muusikko
Taiteilijanimi RazzleView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1977–1984
Tyylilajit glam punk, punk, rock, hard rock, glam rock
Soittimet rummut
Yhtyeet Hanoi Rocks
Marionette
Demon Preacher
The Dark
Fuck Pigs
Thin Red Line
Levy-yhtiöt Johanna Records
Lick
Nippon Phonogram
CBS

Razzle, oikealta nimeltään Nicholas Dingley, (2. joulukuuta 1960 Royal Leamington Spa, Englanti8. joulukuuta 1984 Redondo Beach, Kalifornia) oli suomalaisen rockyhtye Hanoi Rocksin englantilainen rumpali. Hän aloitti soittamisen Sex Pistolsin innoittamana Coventryssä 1977 ja liittyi Hanoi Rocksiin 1982. Razzle kuoli auto-onnettomuudessa Los Angelesissa kesken Hanoi Rocksin ensimmäisen Yhdysvaltain-kiertueen. Razzlea kyyditsi turmahetkellä humalassa ollut Mötley Crüe -yhtyeen laulaja Vince Neil. Razzlella oli myös vakavia huumeongelmia. Razzlesta ilmestyi syyskuussa 2020 Liken kustantama Ari Väntäsen kirjoittama Razzle – Hanoi -niminen kirja.[1] Kirja ilmestyy englanninkielisenä painoksena tammikuussa 2022.[2]

Nicholas Dingley syntyi englantilaisessa Leamington Span kaupungissa 2. joulukuuta 1960 nuorelle yksinhuoltajaäidille Patricia Ingramille, joka päätti antaa lapsensa adoptoitavaksi. Adoptio toteutettiin, ja Nicholasin ensimmäiset vuodet kuluivat Coventryn kaupungissa Midlandsissä perheen ainoana lapsena, adoptiovanhempinaan Henry ja Irene Dingley. Vuonna 1970 perhe muutti Binsteadin kylään Wightsaarelle.

Nicholas aloitti rumpujen soiton Sex Pistolsin ja The Damnedin innoittamana vuonna 1977. Kotiseudullaan Binsteadissa hän ehti soittaa useissa pienissä kokoonpanoissa, joista yksi oli nimeltään Thin Red Line. Vuonna 1980 Razzle muutti Lontooseen, missä hän soitti useissa mitättömiksi jääneissä punk-yhtyeissä.

Razzlen ensimmäinen nimeä saanut yhtye oli Nik Fiendin ennen Alien Sex Fiendiä perustama Demon Preacher. Demon Preacherin ohella Razzle soitti levyttämäänkin päässeessä The Darkissa, joka hänen omin sanojensa mukaan soitti raskasta punkkia, lähes heavy metalia. Vuonna 1981 Razzle nauhoitti The Darkin kanssa singlen ”The Masque / War Zone”. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi The Living End live -EP:n, joka nauhoitettiin yhtyeen viimeisellä keikalla Lontoon 100 Clubilla.

Razzle törmäsi Hanoi Rocksiin ensimmäisen kerran Sounds-lehden sivuilla. Nähtyään yhtyeen myöhemmin esiintymässä ZigZag Clubilla Razzle oli varma, että kyseessä on yhtye, johon hänen tulee ehdottomasti liittyä, ja hän pommitti sen jäseniä kärsimättömillä puhelinsoitoilla. Hanoi Rocksin sisäisten suhteiden tulehduttua Gyp Casino sai jättää yhtyeen Razzlen astuessa välittömästi hänen tilalleen. Vaikka Razzle esiintyy jo yhtyeen Self Destruction Blues -kokoelman kannessa, hän ei soita kyseisellä albumilla lainkaan.

Razzlesta tuli Hanoi Rocksin tärkeä elementti, sillä hän piti yhtyeen koossa vaikeiden aikojen ja jäsenten välisten ongelmien keskellä. Karismaattinen Razzle nousikin kokoonpanosta esiin ainaisella huumorintajullaan, sillä hän pystyi heittämään vitsin tilanteessa kuin tilanteessa.

Vuoden 1984 lopussa Hanoi Rocks oli ensimmäisellä Amerikan-kiertueellaan, kun Michael Monroe loukkasi esityksen aikana nilkkansa, ja yhtye joutui perumaan muutaman keikan. Tauon aikana Mötley Crüe kutsui Hanoi Rocksin jäsenet Redondo Beachille Kaliforniaan yhtyeen laulajan Vince Neilin asunnolle.[3]

8. joulukuuta Razzle vieraili Neilin kotona ja vietti päivän Redondo Beachilla. Hän ja Neil päättivät lähteä paikalliseen alkoholiliikkeeseen Neilin uudella De Tomaso Panteralla. Neil ajoi ylinopeutta alkoholin vaikutuksen alaisena ja menetti autonsa hallinnan osuen vastaan tulleeseen ajoneuvoon. Toisen auton kaksi matkustajaa loukkaantuivat vakavasti, mutta kaikkein vakavimmat vammat sai Razzle. Hänet vietiin South Bayn ensiapuun mutta julistettiin kuolleeksi 8. joulukuuta kello 19.12 paikallista aikaa. Hänet haudattiin Holy Cross Churchin hautausmaalle kotikaupungissaan Wightsaaren Binsteadissa 1984. Vince Neil omisti Mötley Crüen kolmannen albumin Theatre of Painin Razzlen muistolle.

Neilin versio tapahtuneesta löytyy Mötley Crüen kirjasta The Dirt[4], ja Andy McCoyn näkökannalta kirjasta Sheriffi McCoy.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ari Väntänen: Razzle – Hanoi Rocks -legendan tarina. Helsinki: Like Kustannus, 2020.