Jälleensyntyminen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Reinkarnaatio)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiibetiläinen elämänpyörä.

Jälleensyntyminen eli reinkarnaatio tarkoittaa ihmisen syntymistä kuoleman jälkeen uudelleen toisessa ruumiissa.[1] Jälleensyntymisoppi kuuluu moniin uskontoihin. Itämaisista uskonnoista jälleensyntymisoppi kuuluu keskeisesti buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja jainalaisuuteen. Vuoden 2017 kyselyn mukaan suomalaisista jälleensyntymiseen uskoo noin 13 prosenttia[2].

Perinteiset uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonkansojen uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sielunvaellus on kuulunut joidenkin luonnonkansojen käsityksiin. Tällaisia heimoja tutki esimerkiksi antropologi Bronisław Malinowski Trobriandsaarilla. Asukkaiden mukaan vanhaksi tultuaan kuolleen henki menee mereen, kylpee, luo nahkansa ja muuttuu lapseksi. Merestä se ui naisen kohtuun ja syntyy uudelleen. Kohtuun voi päästä vain jos kohtu on ”avattu” eli nainen on kokenut seksuaalista elämää.[3] Useissa šamanistisissa uskonnoissa ja luonnonuskonnoissa on uskottu myös riistaeläinten sielunvaellukseen. (Katso esim: karhunpeijaiset.)

Skandinaavinen muinaisuskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olemassa olevat tekstit osoittavat, että skandinaavisessa muinaisuskonnossa uskottiin jälleensyntymiseen. Esimerkkejä löytyy vanhemmasta Eddasta ja saagoista.[4]

Hindulaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindulaisuuden mukaan ihmisellä on yksilöllinen sielu, jonka ruumiillistumaa säätelee karma eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot elämässä tuottavat hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa, ja nämä vaikuttavat seuraavaan elämään. Tämän käsityksen mukaan ihmisen tietoisuus, jota uskonnoissa kutsutaan sieluksi, saattaa ruumiillistua ihmisen lisäksi myös esimerkiksi eläimeksi.

Toimimalla aineellisella tasolla vastavaikutuksena tulee karma, joka johtaa uudelleen syntymiseen materiaaliseen maailmaan, kun taas Krishnan palvojien päämäärä on toimia henkisellä tasolla kiintymättä aineelliseen, joka sitoo tänne ja estää pääsemästä takaisin henkiseen maailmaan.

Buddhalaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa artikkelisarjaa
Buddhalaisuus

Buddhalaisuuden sieluttomuusoppi (sanskritiksi anatman) kieltää sielun (atman) olemassaolon ja sen takia puhutaankin jälleensyntymästä, ei sielunvaelluksesta. Buddhalaisuus kiistää sielunvaelluksen käsitteen sellaisena kuin se tunnetaan hindulaisuudessa. Ihmismieli koostuu viidestä erillisestä skandhasta, joista mitään ei voida pitää minuutena. Ihmisen kuollessa nämä skandhat eroavat ja kokoontuvat toisessa kehossa karman mukaisesti.

Buddhalaiseen kosmologiaan kuuluu kuusi olemassaolon tasoa, jonne ihminen voi jälleensyntyä karman lain mukaisesti. Jälleensyntyä voi jumalaksi, puolijumalaksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi (preta) tai helvetinolennoksi (naraka). Joitakin näistä olotiloista on jaoteltu edelleen moniin osiin, ja jotkin buddhalaiset koulukunnat luettelevat kymmeniä erilaisia jälleensyntymän tasoja. Maailmat voidaan nähdä myös mielentiloina. Esimerkiksi jumalten maailma on jatkuva onnellisuuden ja autuuden tila, jossa olento saa haluamansa ja voi hyvin. Kuitenkin kaikki nämä tilat ovat pysymättömiä ja siten miellyttävimmätkin niistä ovat epätyydyttäviä (dukkha).[5]

Ihminen kiertää jälleensyntymän kierrossa, samsarassa, kunnes valaistuu ja saavuttaa nirvanan. Tämä on buddhalaisen harjoituksen tavoite.

Juutalaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judaismissa jälleensyntymäoppi löytyy Kabbalasta, jossa sitä kutsutaan nimellä gilgul ha-neshamot.[6]

Kristinusko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkoisistä Origenes spekuloi samantyyppisellä jälleensyntymisajatuksella kuin Platon[7][8] teoksessaan de Principiis. Origeneen platonistinen ajatus sielun pre-eksistenssistä eli olemassaolosta ennen syntymää julistettiin harhaopiksi Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 553 (kohta I).[9][7][10] Muun muassa katolinen kirkko opettaa katekismuksessaan ekumeenisten Apostolisen ja Nikean uskontunnustusten sulkevan pois ajatuksen jälleensyntymästä[11].

Uudet uskonnolliset liikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teosofia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teosofian mukaan ihmisen kuolevainen persoonallisuus (sielu) on vain osa kuolemattomasta ”korkeammasta minästä” (hengestä). Kuoleman jälkeen sielu puhdistuu kaikesta pahasta (esimerkiksi katolisen kristinuskon kiirastulta vastaavassa tilassa), viettää sen jälkeen jonkin aikaa taivastilassa sekä yhdistyy lopulta henkeen. Tämän jälkeen henki luo karman ehdoilla uuden sielun, joka ruumiistuu ihmiseksi ja niin edelleen. Tätä jatkuu niin kauan, kunnes luotu sielu on sellainen, että henki pääsee ilmenemään siinä täydellisesti. Teosofiassa ajatellaan, että ihminen jälleensyntyy sekä mieheksi että naiseksi.

Antroposofia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antroposofian perustaja Rudolf Steiner kutsuu aikaisempien ja myöhempien elämien välillä vallitsevaa riippuvuussuhdetta karmaksi. Kuoleman jälkeen ihminen käy läpi elämänsä vaiheet takaperin ja joutuu itse kokemaan muille elämässään aiheuttamansa tuskan. Edeltävä elämä vaikuttaa Steinerin mukaan seuraavaan esimerkiksi siten, että syntymää edeltävä kuva aiemmin toiselle aiheutetusta tuskasta muuttuu voimaksi pyrkiä hyvittämään aiheuttamaansa. Steiner katsoo, että yksittäisissä tapauksissa jälleensyntymien välinen aika voi vaihdella huomattavasti, mutta että ihminen syntyy yleensä noin 2 100 vuoden kuluessa kaksi kertaa, kerran molemmiksi sukupuoliksi. Tänä aikana maailma on ehtinyt muuttua niin paljon, että ihminen voi kokea siinä kehityksensä kannalta jotakin uutta.[12] Kehityksen tavoitteena on ihmisen ja ihmiskunnan vapaus, yhdistyminen Kristus-virikkeeseen sekä nouseminen jumalalliseen kirkkaalla tietoisuudella.[13]

Tutkimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon tutkimuskeskuksen 2000-luvun alussa tekemän tutkimuksen mukaan 15 prosenttia suomalaisista uskoi jälleensyntymään.[14] Vuoden 2017 kyselyssä jälleensyntymiseen uskoi noin 13 prosenttia suomalaisista.[2] Yhdysvalloissa vastaava luku on noin 25 prosenttia.[15]

Virginian yliopiston psykiatrian professori Ian Stevenson on dokumentoinut ja tutkinut useita tuhansia väitettyjä jälleensyntymistapauksia, joissa pieni lapsi näyttäisi muistavan edellisen elämänsä[16]. Stevensonin mukaan hänen tutkimustensa näyttö sallii ajatuksen jälleensyntymisestä, muttei pakota siihen.[17]

Regressioterapia on uskomushoito, jossa psyykkinen ja psykosomaattinen oireilu pyritään selittämään edellisistä elämistä periytyvillä traumoilla. Menetelmän toimivuudesta ei ole tieteellistä näyttöä, ja osa lääketieteen järjestöistä on tuominnut sen epäeettisenä.[15] Menetelmä nousi suosioon 1950-luvun puolivälissä suurta julkisuutta saaneen Bridey Murphyn tapauksen myötä.[18]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jälleensyntyminen. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ a b Karhu, Emilia: Kysely: Nuorille suomalaismiehille kuolema on kaiken loppu Kotimaa. 12.3.2017. Viitattu 16.2.2024.
  3. ↑ Malinowski, Bronislaw: Magia, tiede ja uskonto sekä muita esseitä. ((Magic, Science and Religion and Other Essays, 1954.) Suomentanut Leea Aaltonen) Porvoo: WSOY, 1960.
  4. ↑ Ellis, Hilda Roderick: The Road to Hel. A Study of the Conception of the Dead in Old Norse Literature. Cambridge: Cambridge University, 1943. Uudistettu painos: New York: Greenwood, 1968, s. 139–144. (englanniksi)
  5. ↑ http://buddhism.about.com/od/basicbuddhistteachings/tp/Six-Realms-of-Existence.htm
  6. ↑ http://www.projectmind.org/exoteric/souls.html
  7. ↑ a b Comparative Religion. (englanniksi)
  8. ↑ Theandros. (englanniksi)
  9. ↑ Comparative Religion. (englanniksi)
  10. ↑ Katso myös Nicene and Post-Nicene Fathers of the Christian Church, Second Series, Volume XIV sivulta 312 eteenpäin. Ko. kirjassa on julkaistu kirkolliskokousten pöytäkirjoja.
  11. ↑ Vatikaani: Katolisen kirkon katekismuksen opetus ruumiin ylösnousemuksesta, kohta 1013. (englanniksi)
  12. ↑ Steiner, Rudolf: Antroposofinen hengentiede, s. 63, 74, 289. (Die Geheimwissenschaft im Umriss, 1910.) Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 2001.
  13. ↑ Steiner, Rudolf: Perisynti ja armo, s. 7, 12, 17. (Erbsünde und Gnade.) Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 1980.
  14. ↑ Niemelä, Kati: Suomalaisten uskonnollisuus uuden vuosituhannen alussa. Tutkittua tietoa kirkosta, Kirkon tutkimuskeskus 2003. Viitattu 27.6.2021.
  15. ↑ a b Andrade, Gabriel: Is past life regression therapy ethical? Journal of Medical Ethics and History of Medicine, 2017. Viitattu 23.6.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Tutkimus
  17. ↑ Professor Ian Stevenson, authority on the study of reincarnation. The Telegraph. (englanniksi)
  18. ↑ Cordón, Luis A.: ”Past-life regression”, Popular Psychology. An Encyclopedia, s. 183–185. Greenwood Press: Westport, Connecticut – London, 2005. ISBN 978-0-313-32457-4 Archive.org (viitattu 23.6.2021). (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pietiläinen, Jari (toim.): Ajatuksia jälleensyntymisestä. Hämeenlinna: Karisto, 1994. ISBN 951-23-3334-1
  • Smythe, Ingrid Hansen: Objections to Karma and Rebirth. Teoksessa Martin, Michael & Augustine, Keith (toim.): The Myth of an Afterlife. The Case against Life after Death. Lanham, Maryland: Rowman and Littlefield, 2015. ISBN 978-0-8108-8677-3 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jälleensyntyminen&oldid=22669349”