Rudolph A. Marcus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rudolph A. Marcus
Rudolph A. Marcus vuonna 2005.
Rudolph A. Marcus vuonna 2005.
Henkilötiedot
Syntynyt21. heinäkuuta 1923 (ikä 101)
Montreal, Kanada
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tohtori (McGill)
Väitöstyön ohjaaja Carl A. Winkler (käännä suomeksi)
Tutkimusalue Teoreettinen kemia
Palkinnot Nobel-palkinto kemian Nobel
Wolf Prize

Rudolph Arthur Marcus (s. 21. heinäkuuta 1923, Montreal, Quebec Kanada) on kanadalainen kemisti, joka sai vuoden 1992 kemian Nobelin palkinnon kemiallisen systeemin atomien ja molekyylien elektroninsiirtoreaktioiden teorioiden tutkimisesta.[1] Marcus tunnetaan myös RRKM-teorian kehittäjänä.

Opiskelu, tutkimus ja ura yliopistossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marcus suoritti kandidaatin tutkinnon v. 1943 ja tohtorin tutkinnon v. 1946 McGill'in yliopistossa. Täällä hän suoritti laajat opinnot matematiikassa ja sai vaikutteita RRK-teoriasta ja liuoskinetiikasta. Tämän jälkeen hän siirtyi kokeellisesti tutkimaan vapaiden radikaalien valokemiaa Kanadan kansallisessa tutkimusneuvostossa, NRC. Vuonna 1948 NRC:ssä hän sovelsi teoreettista lähestymistapaa tekemiinsä käytännön tutkimuksiinsa ja siirtyi Oscar Ricen kutsumana tutkijaksi Pohjois-Caroliinan yliopistoon. Siellä hän keskittyi kemiallisen reaktion kineettisiin teorioihin ja aloitti kvanttimekaniikan opiskelun, jota sovelsi myöhemmin kehittämiinsä teorioihin. Muutamassa kuukaudessa hän loi pohjan RRKM-teorialle tutkimalla RRK-teoriaa tilastolliselta kannalta ja siirtymätilateoriaa. Vuonna 1951 hän sai pysyvän työpaikan Brooklynin Polyteknisessä Instituutissa mikä mahdollisti tutkijan uran jatkamisen. Hän jatkoi RRKM-teoriaa käsittelevien tutkimustensa julkaisemista v. 1952 ja tämän jälkeen hän siirtyi tutkimaan polyelektrolyyttejä ja elektrostatistiikkaa. Nämä edesauttoivat häntä elektroninsiirtoreaktioiden perehtymisessä 1960-luvun alussa New Yorkin yliopiston matematiikan laitoksella. Vuonna 1964 hän siirtyi Illinoisin yliopistoon (Urbana-Champaign) ja tämän jälkeen hän omistautui täysin teoreettiseen tutkimukseen. Hänen keskeisinä tutkimusaloina olivat elektroninsiirtoreaktiot, reaktiodynamiikka, ja semiklassisten tutkittavat törmäykset ja sidottujen tilat. Vuodet 1975-6 hän oli vierailevana professorina teoreettisen kemian laitoksella Oxfordin Yliopistossa ja Münchenin Teknisessä yliopistossa. Vuonna 1978 hänet kutsuttiin Kaliforniaan Caltec:iin, jossa palasi tutkimaan unimolekulaarisia reaktioita, molekyylien välistä dynamiikkaa, ja elektroninsiirtoprosesseja. Marcus palkittiin kemian Nobelin lisäksi kemian Wolf Prize-palkinnolla v. 1985.

  1. The Nobel Prize in Chemistry 1992 Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel Prize. Viitattu 10.7.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.