Ruokola (Uusikaupunki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ruokolan kaupunginosa Uudessakaupungissa koostuu valtaosin ns. rintamamiestaloista.
Nykyisen Ruokolan alue vuoden 1883 karttakuvassa.

Ruokola on kaupunginosa Uudessakaupungissa kaupungin keskustasta itään päin. Asuinalue rajoittuu etelässä Kalannintiehen eli kantatiehen 43 ja lännessä Raumantiehen eli seututiehen 196. Pohjoispuolella sijaitsee Valmet Automotiven autotehdas ja idässä Uudenkaupungin hautausmaa. Kaupunginosa on pääasiassa omakotitaloaluetta, ja sieltä löytyy pallokenttä.

Ruokola on ollut aikanaan kylä jo 1300-luvulla[1] ja yksi Uudenkaupungin kantakylistä. Kustaa II Aadolfin käskystä Uudenkaupungin kaupunkia perustettaessa vuonna 1617 liitettiin Ruokolan, Pietolan ja Mäyhölän kylät uuteen perustettavaan kaupunkiin.[2] K. A. Cajanderin teoksessa Uudenkaupungin Muinaisia vuodelta 1889 mainitaan Ruokolan ja Pietolan kylät liitetyn Mäyhölän kylän yhteyteen viljavampien peltojen ja kalaisempien vesien vuoksi. Ruokolan silloiseksi sijainniksi hän mainitsee Ruokolanjärven ja kaupunginlahden väliset alueet. Cajander arvioi silloisessa Uudessakaupungissa asuneen vain joitakin kymmeniä asukkaita, ja 1684 maakirjassa mainitaan Ruokolassa olleen kahdeksan kruununtilaa. Nykyinen Ruokolan kortteli mainitaan jo vuonna 1644.[3] Kylän nimi esiintyy myös kahdella muulla nimellä: Ruokolahti ja Ruokolax. Asuinalueen vieressä sijaitseva Ruokolanjärvi on aikanaan ollut merenlahti. Kylässä on aikanaan asunut Niilo Anteronpoika Ruokolax, joka myöhemmin ryhtyi kaupungin porvariksi, ja Ruokolax-suvusta tuli 1600–1700-luvun merkittäviä porvarissukuja.[2]

Uudenkaupungin asukasluku kasvoi sotavuosien jälkeen 1940- ja 1950-luvulla, ja asuinalueet kasvoivat myös siirtolaisasutuksen myötä mm. Ruokolassa, ja asuinalue alkoi saamaan nykyisen muotonsa. Ruokola tuli osaksi asemakaavaa 1958.[4]

  1. Uudenkaupungin Sanomat: Eikö Kaupunginlahdella ollut nimeä ennen 1900-lukua? (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 4.10.2013
  2. a b Korttelien nimet Uudessakaupungissa[vanhentunut linkki], viitattu 4.10.2013
  3. K. A. Cajander: Uudenkaupungin Muinaisia, s. 22. Turku: G. W. Wilén ja kumppa. kirjapaino, 1889.
  4. Petri Lavonen: Uusikaupunki - Uudenkaupungin historiaa sotien jälkeen ja kasvun vuosikymmeninä, s. 40. Määritä julkaisija!