Tämä on lupaava artikkeli.

Sarianne Savola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mitalit
Maa:  Suomi
Naispaini
EM-kilpailut
Pronssia Pronssia Vilna 2009 48 kg

Sarianne Johanna Savola (s. 13. maaliskuuta 1987 Pylkönmäki) on suomalainen naispainija. Hän edusti Lappajärven Veikkoja ja kilpaili suurimman osan urastaan 48 kilogramman painoluokassa. Häntä valmensivat oma isä Tapio Savola ja Ahto Raska[1] sekä aiemmin myös Vesa Alanen, Janne Myllyperkiö ja Hannu Övermark[2]. Urheilu-uransa ulkopuolella Savola valmistui juristiksi vuonna 2014[3].

Savola voitti EM-pronssia Vilnasta 2009. Lisäksi hän on ollut EM-kilpailuissa yhdeksäs vuosina 2007 ja 2016, kymmenes vuonna 2012 sekä 12:s vuonna 2011. MM-kilpailuissa Savola on ollut parhaimmillaan 20:s Bakussa 2007. Saksan Grand Prix -turnauksen Savola voitti vuonna 2005, ja vuosina 2006 ja 2008 hän oli samassa turnauksessa kolmas, samoin Yasar Dogu -turnauksessa vuonna 2011. Dan Kolov–Nikola Petrov-turnauksessa hän sijoittui toiseksi vuonna 2012. Juniorien (alle 20-vuotiaiden) EM-kilpailuista Savola saavutti hopeaa vuonna 2006, minkä lisäksi hän sijoittui parhaimmillaan viidenneksi juniorien MM- ja kadettien (alle 17-vuotiaiden) EM-kilpailuissa. Aikuisten Suomen mestaruuksia Savolalla on viisi kappaletta, ja yhteensä hänellä on kahdeksan aikuisten SM-mitalia.

Elämä ja urheilu-ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuortensarjoista aikuisten arvokilpailuihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savola syntyi Pylkönmäellä 13. maaliskuuta 1987. Hän aloitti painin vuonna 1995 mentyään painisalille Matias-veljensä mukana.[2] Painiin Savola keskittyi peruskoulun kahdeksannen luokan aikana, kun hän kadettien (alle 17-vuotiaiden) arvokilpailuihin osallistuttuaan näki lajissa menestymismahdollisuuksia.[4] Ensimmäisissä kansainvälisissä arvokilpailuissaan Savola kilpaili vuonna 2002, jolloin hän sijoittui kadettien EM-kilpailuissa Lorisa Ooržakin voittamassa 43 kg:n painoluokassa kuudenneksi. Seuraavana vuonna hän oli samoissa kilpailuissa sarjan 46 kg viides ja vuonna 2004 samassa sarjassa kuudes.[5]

Vuonna 2005 Savola nousi painoluokkaan 48 kg, jossa on kilpaillut siitä lähtien. Toukokuussa hän kilpaili ensimmäisen kerran aikuisten sarjassa voittaessaan Saksan Grand Prix'n. Heinäkuussa hän sijoittui yhdellä voitolla ja tappiolla juniorien (alle 20-vuotiaiden) MM-kilpailuissa kahdeksanneksi, ja elokuussa hän oli juniorien EM-kilpailuissa viides. Syyskuussa Savola osallistui ensimmäisiin aikuisten kansainvälisiin arvokilpailuihinsa, Budapestin MM-kilpailuihin. Ensimmäisessä ottelussaan suomalainen hävisi selätyksellä lopulta hopeaa saavuttaneelle Ukrainan Iryna Merleni-Melnykille, joka edellisvuonna oli voittanut olympiakultaa. Keräilyottelussa Savola hävisi kanadalaiselle, lopulta pronssille yltäneelle Carol Huynhille. Lopputuloksissa Savola sijoittui 23:nneksi.[5]

Vuonna 2006 Savola osallistui toisen kerran Saksan Grand Prix'hin, jossa saavutti tällä kertaa kolmannen sijan. Heinäkuussa juniorien EM-kilpailuissa Szombathelyssä Savola paini juniorien EM-hopeaa häviten vain kultaa vieneelle valkovenäläiselle Marina Markevitšille. Juniorien MM-kilpailuissa suomalainen voitti ensimmäisen ottelunsa, mutta hävisi toisen lopulta pronssille yltäneelle kazakstanilaiselle Jyldyz Ešimovalle ollen lopputuloksissa kahdeksas. Vuonna 2007 Savola palasi välivuoden jälkeen aikuisten arvokisoihin osallistuttuaan Sofian EM-turnaukseen. Sofiassa hän voitti ensimmäisen kierroksen turkkilaisvastustajansa jaksoin 2–0, mutta toisen kierroksen ottelussa Ukrainan Oleksandra Kohut oli parempi samoin jaksoluvuin. Savolan lopullinen sijoitus oli aikuisten sarjassa tämän uran siihen mennessä paras, yhdeksäs. Kesällä hän sijoittui juniorien EM-kilpailuissa seitsemänneksi, ja juniorien MM-kilpailuissa elokuussa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella kultaa voittaneelle Ruotsin Sofia Mattssonille. Savola voitti ensimmäisen keräilyottelunsa, mutta pronssiottelussa hän hävisi jaksoin 1–2 kiinalaispainijalle ollen näin viides. Bakun aikuisten MM-kilpailuissa Savola aloitti toiselta kierrokselta ja hävisi australialaiselle Kyla Bremnerille jaksoin 1–2 ollen lopputuloksissa 20:s. Bakun kilpailujen myötä Savola siirtyi pysyvästi aikuisten sarjaan.[5]

Arvokisamitalistiksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 alussa Savola paini viidenneksi Klippan Lady Open -turnauksessa, jonka sarjavoiton Ruotsin Mattsson vei. Mattsson voitti myös Saksan Grand Prix'n, jossa Savola saavutti toisen kerran kolmannen sijan. Pekingin kesäolympialaisten karsintaturnauksessa suomalainen oli 19:s, mikä ei riittänyt olympiapaikkaan. Seuraavana vuonna Savola sijoittui Klippan Lady Openissa viidenneksi. Huhtikuussa järjestettiin EM-kilpailut Vilnassa. Savola hävisi ensimmäisen kierroksen ottelunsa Romanian Estera Dobrelle jaksoin 0–2, mutta tämän selvittyä loppuotteluun pääsi Savola keräilyotteluihin. Ensimmäisessä keräilyottelussa suomalainen voitti italialaispainijan jaksoin 2–1 kolmannen erän ratkettua aiheettomasta videotarkistuksesta annettuun hyvityspisteeseen. Pronssiottelussa Savola sai vastaansa valkovenäläisen Tasiana Hurmovitšin, joka hävisi arvonnan ensimmäisellä jaksolla. Siinä Savola otti jalkaotteen ja sai pisteen allepanosta, mikä ratkaisi jakson. Toisella jaksolla Savola astui ulos alueelta, ja Hurmovitš meni johtoon. Suomalainen sai kuitenkin tasoituspisteen työntämällä valkovenäläisen ulos alueelta, mikä ratkaisi jakson ja ottelun. Savola voitti pronssiottelun jaksoin 2–0 (1–0, 1–1) ja saavutti uransa ensimmäisen arvokisamitalin, EM-pronssin.[6] Toukokuussa hän oli Saksan Grand Prix'ssa 20:s. Syksyn MM-kilpailuissa Herningissä Savola oli 24:s. Hän hävisi ensimmäisen ottelunsa hopeaa saavuttaneelle Venäjän Ooržakille jaksoin 0–2 ja keräilyottelunsa vietnamilaiselle Thị Lụa Nguyễnille samoin 0–2-jaksoin.[5]

Kausi 2010 jäi Savolalta vajaaksi. Hän paini helmi-maaliskuussa kahdeksannet sijat Klippan Lady Open- ja Golden Grand Prix -turnauksissa, mutta joutui keväällä leikkaukseen oikean polven vamman vuoksi, mikä päätti Savolan kauden.[7] Vuoden 2011 Savola aloitti kansainvälisten turnausten osalta painimalla Yasar Dogu -turnauksessa kolmanneksi. Klippan Lady Openissa hän oli seitsemäs. Dortmundin EM-kilpailuissa Savola hävisi ensimmäisen kierroksen ottelunsa jaksoin 0–2 lopulta pronssia voittaneelle romanialaiselle Cristina Croitorulle ja oli 12:s. Syksyn MM-kilpailuissa Istanbulissa hän hävisi jaksoin 0–2 senegalilaiselle Isabelle Samboulle sijoittuen lopulta 37:nneksi.[5]

Vuoden 2012 Savola aloitti painimalla Dan Kolov–Nikola Petrov-turnauksessa toiseksi Vanessa Boubryemmin jälkeen. Belgradin EM-kilpailuissa hän hävisi avausottelunsa unkarilaispainijalle jaksoin 0–2 sijoittuen lopputuloksissa kymmenenneksi.[8] Lontoon kesäolympialaisten Sofian karsintaturnauksessa huhtikuussa Savola voitti kaksi ensimmäistä vastustajaansa 2–0-jaksoin, mutta hävisi ratkaisevan ottelun saksalaiselle Alexandra Engelhardtille selätyksellä.[9] Toukokuussa viimeisessä karsintaturnauksessa Vantaalla Savola selätti avausvastustajansa, mutta hävisi toisen ottelunsa selätyksellä turnauksen voittaneelle olympiavoittaja Iryna Merleni-Melnykille.[10] Savola sijoittui molemmissa karsintaturnauksissa viidenneksi.[5]

Savola valmistui juristiksi vuonna 2014 ja lopetti painiuransa. Keväällä 2016 Savola yritti vielä hankkia paikan Rion olympialaisiin, jolloin hän ilmoitti päättävänsä paini-uransa joka tapauksessa olympialaisiin.[11] Savola ei saanut olympiapaikkaa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savola harrasti nuorempana muun muassa balettia ja ratsastusta. Yleisurheilussa (muun muassa korkeushyppy, aitajuoksu, kävely) ja pesäpallossa Savolalla on useita nuorten piirinmestaruusmitaleja, ja vuoden 2002 viestijuoksujen SM-kilpailuissa hän edusti aitajuoksussa Lappajärven Veikkoja.[2] Lukiota Savola kävi Lappajärven lukiossa. Keväällä 2008 hän opiskeli toista vuotta Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.[4]

Savolan Matias-veli on vapaapainin SM-mitalisti ja nuorten arvokisaedustaja.[12][13] Sisarusten juristina työskentelevä Tapio-isä vei nämä painisalille Matiaksen ollessa nelivuotias, ja lapsina sisarukset harjoittelivat jonkin verran yhdessä. Heidän äitinsä on biologi.[4] Harrastuksikseen Savola on ilmoittanut lukemisen ja elokuvat.[2]

Sarja 48 kg, ellei toisin mainittu.

Kansainväliset turnaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • MM-kilpailut: 20:s 2007, 23:s 2005, 24:s 2009, 37:s 2011
  • EM-kilpailut: pronssia 2009 (yhdeksäs 2007, kymmenes 2012, 12:s 2011)
  • Saksan Grand Prix -turnaus: voittaja 2005, kolmas 2006 ja 2008
  • Dan Kolov–Nikola Petrov-turnaus: toinen 2012
  • Yasar Dogu -turnaus: kolmas 2011
  • Klippan Lady Open -turnaus: parhaimmillaan viides 2008 ja 2009
  • Juniorien (alle 20-vuotiaiden) MM-kilpailut: parhaimmillaan viides 2008
  • Juniorien EM-kilpailut: hopeaa 2006
  • Kadettien (alle 17-vuotiaiden) EM-kilpailut: parhaimmillaan viides 2003

Aikuisten SM-mitalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • kultaa 2006, 2009, 2010, 2013, 2016 (53 kg)
  • hopeaa 2005
  • pronssia 2003, 2008[14][15][16][17]
  1. Suomen naispainin huiput tulevat Lappajärveltä yle.fi. 5.3.2012. Viitattu 23.6.2012.
  2. a b c d painiliitto.net
  3. Piilonen, Teijo: Painijan kova ratkaisu: ”Keskeytin juristin työt olympiakisojen takia” Ilta-Sanomat. 8.3.2016. Viitattu 13.5.2019.
  4. a b c Suomelle EM-mitali naisten painista mtv3.fi. 3.4.2009. Viitattu 30.12.2011.
  5. a b c d e f iat.uni-leipzig.de
  6. Sarianne Savola paini EM-pronssia yle.fi. 3.4.2009. Viitattu 30.12.2011.[vanhentunut linkki]
  7. Painija Savola ei pääse puolustamaan EM-pronssiaan pohjalainen.fi. 25.3.2010. Viitattu 30.12.2011.
  8. EM-kilpailut painiliitto.net. 12.3.2012. Arkistoitu 4.1.2015. Viitattu 23.6.2012.
  9. Naispainijat jäivät voiton päähän olympiapaikoista Yle Urheilu. 22.4.2012. Viitattu 23.6.2012.
  10. Painin olympiapaikat karkasivat suomalaisilta Yle Urheilu. 6.5.2012. Viitattu 23.6.2012.
  11. Piilonen, Teijo: Painijan kova ratkaisu: ”Keskeytin juristin työt olympiakisojen takia” Ilta-Sanomat. 8.3.2016. Viitattu 13.6.2019.
  12. Suomen Painiliitto ry – Historiaa ja tilastoja painiliitto.net. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 30.12.2011.
  13. Savola, Matias (FIN) iat.uni-leipzig.de. Viitattu 2.1.2012. (englanniksi)
  14. Naisten ja tyttöjen vapaapainin SM-kilpailut 1999 - 2004 painiliitto.net. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 30.12.2011.
  15. Naisten ja tyttöjen vapaapainin SM-kilpailut 2005 - 2009 painiliitto.net. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 30.12.2011.
  16. Naisten ja tyttöjen vapaapainin SM-kilpailut 2010 - painiliitto.net. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 30.12.2011.
  17. Naisten vapaapainin SM-kilpailut 2013–2016 Suomen Painiliitto. Viitattu 13.5.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]