Siinä näkijä missä tekijä
| Siinä näkijä missä tekijä | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Hannu Salama |
| Kansitaiteilija | Kosti Antikainen |
| Kieli | suomi |
| Genre | historiallinen romaani |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1972 |
| Sivumäärä | 421 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Siinä näkijä missä tekijä on Hannu Salaman vuonna 1972 ilmestynyt romaani, joka kuvaa jatkosodan aikaisen vastarintaliikkeen toimintaa Tampereen Pispalan kaupunginosassa. Kirjaa pidetään vuonna 1964 julkaistun Juhannustanssien tavoin Salaman toisena pääteoksena[1] sekä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ohella yhtenä merkittävimmistä suomalaisen poliittisen työväenkirjallisuuden klassikoista.[2] Siinä näkijä missä tekijä sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1975.[3]
Kirjassa on useita kertojia, joista tärkeimmät ovat kirjailija Harri Salmisen vanhemmat. Romaanissa lapsena kuvattava Harri Salminen on Salaman alter ego. Hänen vanhempansa ovat kommunisteja, jotka osallistuvat maanalaisen sotaa vastustavan liikkeen toimintaan.[4]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan luvut on kirjoitettu eri henkilöhahmojen näkökulmasta eivätkä ne etene tapahtumien mukaisessa aikajärjestyksessä. Luvut on ryhmitelty neljäksi pääluvuksi ilman otsikoita. Päähenkilöt ovat Tampereella asuva sähköasentaja Santtu Salminen ja hänen vaimonsa Maija, jotka toimivat jatkosodan aikana kommunistien salaisessa vastarintaryhmässä. Muita keskeisiä henkilöitä ovat vastarintaryhmän alkuperäinen johtaja Jaska Lonkanen, veljekset Reino (Reska) ja Taisto Tammelund sekä heidän äitinsä Selma, desantti Aulis Ahteinen, miesten yhteinen rakastettu Pirkko Mäkinen, ryhmän muut jäsenet Nurmi (”Nurmen poika”), Toivola ja Kokko, Maijan sukulaiset sekä Santun ja Maijan lapsi Harri, joka kohoaa keskeiseksi henkilöksi viimeisessä pääluvussa.
Vastarintaryhmän toiminta on aluksi vaatimatonta ja päähuolena on Santulle ja Maijalle annetun kirjoituskoneen piilottelu. Useimmat ryhmän miehistä työskentelevät Suomen Pankin Tampereen-konttorin rakennustyömaalla, jossa Santtu on nokkamiehenä. Osa ryhmästä ryhtyy kuitenkin tekemään uhkarohkeita sabotaasi-iskuja Neuvostoliitosta tulleen desantti Ahteisen johdolla, minkä jälkeen viranomaiset aloittavat tehokkaan jahdin vastarintamiehiä kohtaan. Tärkein sabotaasi-isku voimalinjaa vastaan epäonnistuu ja lähes kaikki ryhmän jäsenet jäävät kiinni. Ahteinen, Nurmen poika sekä Ahteisen ryhmään varsinaisesti kuulumaton Taisto Tammelund kuolevat ”ohranan” käsissä. Muut vapautuvat sodan loppuun mennessä. Vielä vuosia jälkeenpäin varsinkin Santtua vaivaa kysymys siitä, kuka oli ryhmän kavaltanut petturi. Totuus tai ainakin osa siitä paljastuu vähitellen, ja syyksi vastoinkäymisiin paljastuvat ryhmän jäsenten inhimilliset heikkoudet. Kirjan viimeinen pääluku kuvaa Harrin varttumista vanhempiensa eron jälkeen sodan jälkeisinä vuosina maaseudulla. Kirjan alussa on teoksen nykyhetkeen sijoittuva osuus, josta ilmenee, että aikuisena Harri on ryhtynyt kirjailijaksi ja aikoo kirjoittaa kirjan vastarintaryhmän toiminnasta.
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan esikuvana on Pellervo Takatalon kesällä 1941 Tampereella perustama vastarintaryhmä. Yksi teoksen henkilöhahmoista on Reino Tammelund, jonka vastarintaliikkeessä mukana ollut Sakari Selin lainasi omaksi salanimekseen vuonna 1992 kirjoittamaansa muistelmateokseen.[5]
Kirjan ilmestymisen jälkeen Salama sai osakseen paljon kritiikkiä taistolaiskommunisteilta, jotka pitivät teoksen antamaa kuvaa vääristeltynä. Esimerkiksi vastarintaliikkeeseen kuuluneen Eino Laakson mukaan maanalainen toiminta olisi ollut mahdotonta yhtä julkisena, kuin mitä Salama teoksessaan kuvaa. Lisäksi hänen kirjoittamansa henkilöhahmot esittivät kommunistien mielestä heidät totuudenvastaisesti. Tämän johdosta Kalevi Seilonen julkaisi haastattelukirjan Vastarintaryhmä, joka ilmestyi vuonna 1974. Se sisälsi vastarintaliikkeen jäsenten omia näkemyksiä sotavuosien toiminnasta.[6]
Teatteri- ja elokuvasovitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2012 valmistui Kari Paljakan ohjaama kaksiosainen televisioelokuva Siinä näkijä missä tekijä.[7] Teatterilavalla kirja on nähty muun muassa vuonna 1976 Jouko Turkan ohjaamana Helsingin kaupunginteatterissa [2][8] ja vuonna 2018 Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä Juha Luukkosen ohjaamana.
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hannu Salama - kirjallisuuspalkittu jumalanpilkkaaja[vanhentunut linkki] Yle Elävä arkisto. Viitattu 5.5.2014.
- ↑ a b Petturuuden kierre 12.2.2012. Voima. Arkistoitu 5.5.2014. Viitattu 5.5.2014.
- ↑ Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto (Arkistoitu – Internet Archive) Norden. Viitattu 5.5.2014.
- ↑ Kritiikin klassikot – Hannu Salama: Siinä näkijä missä tekijä 20.11.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 5.5.2014. Viitattu 5.5.2014.
- ↑ Sodanvastustajien kidutus oli armotonta 10.5.2011. Kansan Uutiset Verkkolehti. Viitattu 5.5.2014.
- ↑ Huusa, Veikko: Hannu Salaman "Siinä näkijä missä tekijä" - tarua vai totta? 12.2.2012. Uusi Suomi. Viitattu 5.5.2014.[vanhentunut linkki]
- ↑ Siinä näkijä missä tekijä Internet Movie Database. Viitattu 5.5.2014.
- ↑ Teatterityön valoja ja varjoja 10.5.2013. Sveriges Radio Sisuradio. Viitattu 5.5.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Peltonen, Milla: Jälkirealismin ehdoilla, Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Finlandia-sarja (pdf) (Turun yliopiston julkaisuja) 2008. Turku: Turun yliopisto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 28.1.2017.
- Ylen Elävä arkisto: Siinä näkijä, missä tekijä
- Hannu Salama kommentoi romaaninsa Siinä näkijä missä tekijä filmatisointia