Sisilianpaimenkoira
| Sisilianpaimenkoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Sisilia,  Italia |
| Rodun syntyaika | pronssikausi |
| Alkuperäinen käyttö | laumanvartija |
| Nykyinen käyttö | laumanvartija, vahtikoira |
| Muita nimityksiä | Cane Pecoraio Siciliano, Cani Pecurariscu, Cane di Mannara, Cane di Mannera, Cane di Mannira |
| FCI-luokitus |
ei FCI-rotu ENCI & ACL: ryhmä 2 alaryhmä 2.2 Vuoristokoirat |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 69 cm narttu 64 cm |
| Väritys |
kerma, fawn, mahonginpunainen, maksanruskea, brindle, harmaa tai musta - tan-merkein tai ilman - valkoisin merkein tai ilman |
| Aiheesta muualla | |
Sisilianpaimenkoira (Cane Pecoraio Siciliano) on italialainen koirarotu. FCI ei ole sitä toistaiseksi tunnustanut, mutta Alianza Canina Latina sitä vastoin on[1]. Lisäksi Ente Nazionale della Cinofilia Italiana on aloittanut rodun rekisteröintiprosessin, ja se on lisätty hyväksytyksi roduksi ns. "lisärekisteriin" (Registro Supplementare Riconosciuti - RSR).[2]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisilianpaimenkoiran silmät ovat kohtisuorat, korvat korkealle asettuneet ja päähän verrattuna pienet. Takaraajoissa on joko yksöis- tai kaksoiskannukset. Urosten säkäkorkeus on vähintään 65 cm (ihanne 69 cm) ja narttujen vähintään 59 cm (ihanne 64 cm).[3]
Pitkä karvapeite vaihtelee aaltoilevasta lähes kiharaan. Sallitut värit ovat fawn kaikissa sävyissään kermasta mahonginpunaiseen, vaalea maksanruskea, brindle, harmaa ja musta; kaikissa edellä mainituissa väreissä voi esiintyä tan-merkit silmien yllä, kuonossa, poskissa, rintakehässä ja raajoissa. Vanhemmiten tan-merkit vaalenevat, ja lopulta niistä tulee erittäin vaalean norsunluun väriset. Myös (vähäisemmät tai laajemmat) valkoiset merkit sallitaan, ja ns. "nunna"-kuviointi on ihannetapaus: tällöin valkoista on kuonossa, kaulassa, niskassa, rintakehässä, raajojen alaosissa ja hännänpäässä. Valkoinen ei saa koskaan olla dominoiva, vaan sen tulee kattaa vähemmän karvapeitteestä kuin päävärityksen. Sallituista väreistä epätoivottavia ovat brindle ja harmaa.[3]
-
punainen -
brindle -
musta -
black&tan
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisilianpaimenkoira on tasapainoinen, peloton, erittäin rohkea, hyvin älykäs, uskollinen, luotettava ja tottelevainen työkoira. Se on kuitenkin epäluuloinen vieraita kohtaan ja rotuna vaativa.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on kotoisin Sisiliasta, missa sitä on käytetty vuosisatojen ajan vartioimaan maaöljyä ja karjaa pedoilta.lähde? Kallolöydösten perusteella se on peräisin pronssikaudelta, ja jo 300-luvulta eaa. peräisin olevissa mamertiinien kolikoissa esiintyy mastiffityyppinen vartiokoira. Foinikialaisten uskotaan tuoneen sisilianpaimenkoiran esi-isät alueelle noin 1000-0 eaa, ja sitä pidetään sen aikaisen epeiroksenmolossin suorana jälkeläisenä. Sittemmin berbeerien mahdollisesti jo 300-200-luvuilla eaa Sisiliaan tuomat pohjoisafrikkalaiset koirat sekä arabien noin vuonna 878 jaa mukanaan tuomat koirat vaikuttivat paikallisen rodun kehittymiseen.[3]
Rodun lukumäärä alkoi laskea vuonna 1925 susien kadottua saarelta, sillä se menetti täten tarkoituksensa, ja se päätyi lähes sukupuuton partaalle. Elvytysprosessi kuitenkin onnistui, ja nykyisin rotu rekisteröidään ENCI:ssä RSR-rekisteriin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Breeds that are not recognized by the FCI integrated in the Alianza Canina Latina (Arkistoitu – Internet Archive). Real Sociedad Canina de España. Viitattu 29.2.2020.
- ↑ Mastino Siciliano/Cane di Mannara. ENCI. Haettu 2.2.2024.
- ↑ a b c Mastino Siciliano - Cane di Mannara. ENCI. Haettu 2.2.2024.