Sleesian sodat

Sleesian sodat olivat kolme sotaa, jotka Itävalta ja Preussi kävivät Sleesian alueen omistuksesta vuosina 1740-1763. Ensimmäinen Sleesian sota (1740-1742) ja toinen Sleesian sota (1744-1745) olivat osa Itävallan perimyssotaa (1740–1748). Kolmas Sleesian sota (1756-1763) tunnetaan paremmin seitsenvuotisena sotana. Sotien tuloksena Preussi sai haltuunsa Sleesian.

Ensimmäinen Sleesian sota

Ensimmäinen sota sai alkunsa keisari Kaarle VI:n kuoltua, jolloin Preussin kuningas Fredrik Suuri vaati Sleesiaa itselleen. Vaatimuksensa tueksi hän vetosi yli kaksisataa vuotta vanhaan Schwiebusin sopimukseen (1537), jonka mukaan Briegin, Liegnitzin ja Wohlaun ruhtinaskuntien olisi pitänyt siirtyä Brandenburgin haltuun, kun puolalaisen Piastin kuningassuvun Sleesian haara oli sammunut vuonna 1675. Lisäksi hän syytti itävaltalaisia protestanttien sorrosta. Ensimmäisessä sodassa Preussi miehitti ja valloitti Sleesian. Sota päättyi Breslaun rauhaan 11. kesäkuuta 1742. Aluemuutokset vahvistettiin 28. heinäkuuta Berliinin rauhassa, jossa Iso-Britannia toimi välittäjänä. Preussi sai Ala- ja Ylä-Sleesian sekä Glatzin kreivikunnan, Itävallalle jäi vain muutama kaupunki (Jägerndorf, Troppau).

Toinen Sleesian sota

Carl Röchling, Preussin jalkaväen hyökkäys Hohenfriedbergissä 4. kesäkuuta 1745.

Toinen Sleesian sota seurasi, kun perimyssodan liittosuhteissa tapahtui muutoksia ja Preussi päätyi yhteen Ranskan kanssa. Elokuussa 1744 Fredrik II Suuri hyökkäsi Böömiin ja valloitti Prahan 16. syyskuuta. Tätä seurasi Itävallan vastahyökkäys ja preussilaisten vetäytyminen takaisin Sleesiaan. Seuraavan vuoden aikana Preussi oli voittoisa Hohenfriedbergin ja Soorin taisteluissa. Preussin voiton varmisti lopulta Kesselsdorfin taistelu 15. joulukuuta. Joulupäivänä 1745 Itävalta tunnusti Preussin herruuden Sleesiassa (Dresdenin rauha). Vastapalveluksena Fredrikin oli tunnustettava Frans I:n keisariksi.

Seitsenvuotinen sota

Itävallan keisarinna Maria Teresia halusi saada Sleesian takaisin ja kokosi tähän Preussin vastaisen liittouman. Hyökkääjä oli kuitenkin jälleen Preussi, joka siirtomaasodan puhjettua Ison-Britannian ja Ranskan välillä 15. toukokuuta 1756 katsoi parhaaksi ottaa aloitteen käsiinsä. Preussi hyökkäsi Saksiin 29. elokuuta. Seitsemän vuoden taistelujen jälkeen Itävalta ja Preussi solmivat Hubertusburgin rauhan 15. helmikuuta 1763. Sotaa edeltäneet rajat jäivät lähes ennalleen.

Lähteet

• Reinhard Nelke: Die schlesichen Kriege Friedrich des Großen preussenweb.de. Viitattu 26.9.2009. (saksaksi)